En jaksa!

[Pamella]

Miltä teistä se vaikuttaa ettei me mieheni kans olla kohta vuoteen harrastettu (ei siis yhtään minkäänlaista) seksiä?

Tuntuu että kohta tuun oikeesti hulluks tmv. kun on kokojan alati voimistuva vauvakuume ollu jo monta vuotta.
Eikä ole siis nyt ollu toiveitakaan että sais oman vauvan, kun eipä se tietääkseni voi ns.pyhästä hengestäkään sikiätä(?)!

Ehkäisyt jätettiin jo loppuvuonna -03 pois ja sittenpä -04 syyspuolella raskauduinkin ja oltiin molemmat tietysti onnesta soikeita, mutta sitten se raskaus loppui tuskallisesti keskenmenolla ennen toistakolmannetta.

Päätettiin sitten kuitenkin jatkaa yritystä, kunnes aika pian meillä loppui kokonaan seksi! Syystä että, miestäni alkoi vaivaamaan niin pahat migreenikohtaukset aina heti aktin jälkeen, että hän ei uskaltanut enää seksiä harrastaa pitkien kohtausten pelossa.

Kaikenmoisia lääkkeitä hän on kokeillu ja sitten kuulemma seksi jatkuu, kun migreeni on kunnolla aisoissa!

Arvatkaa vaan onko tästä kovasti riideltykin, kun olen patistanu häntä lääkäriinki (muttei kuulema meidän seksittömyysasiat muille kuulu ja ei ainakaan hänen migreeniän helpota jos mä jankutan seksittömyydestä joka kuukausi).
Ja jos mainittin hälle suutuksissani että jaksaisko muutkaan naiset tällästä, niin hän on sanonu ns.positiivisena asiana, että pitäähän meidän sitten vanhuksinakin luultavasti olla harrastamatta seksiä pitkiäkin aikoja, joten nyt on hyvä tavallaan opetella että sitten kestää seksittömyyden.

Joo, kyllä tiedän kyllä että olo on helvetillinen migreenin jyllätessä ja sitä toki haluaa välttää, mutta kohta en kai kestä tätä enää, oikeesti. Ja vaikka mieheni joka päivä on sanonut rakastavansa minua, niin silti on käynyt joskus mielessä että eikö hän oikeasti enää haluakaan minua ja niin julmalta kuin saatan nyt kuulostaakin, että käyttääkö hän migreeniä osin ns.tekosyynäkin.

No, mä sitten joskus viimesyksystä asti olen yrittäny olla pirtsakampi miehelle ja ollu hiljaa tästä sisäisestä tuskastani(etten vahingossakaan aiheuta hänelle mitään paineita), vaikka olen joka ikinen kuukausi toivonut salaa että ""joko nyt"". Mutta ei, aina on saanut itkien pettyä ettei taas tässäkään kuussa seksiä eikä toiveita lapsen saantiin. Lopetin mieheni nähden erilaisten vauva-aiheisten juttujen ja netin katselun (nämä palstatkin), koska hänen mielestään nämä kaikki vain saavat osaltaan aikaan tämän pahan olon, mutta olen kyllä salaa (kuten nytkin) silti vauvasta haaveillut. Eihän tämä ole väärin? Vuodenvaihteessa sitten silti hävitin aiemmin hankkimamme vauvalehdet, mutta muut ""vauvajutut"" on vielä tallella. Ei niistä raaski luopua..

Mua nyt suuttuuttaa sekin että miehelläni on ns.vehkeitä ja vekottimia joita hän harrastuksenaan rassailee ja vapaa-ajat kuluu, ja lisäksi että hän kyllä ostelee jotain uusia juttuja, mutta mulla ei ole mitään muuta kuin ainaiset arkiset kotiaskareet vain ja tuntuu ettei ole varaa mihinkään mua piristäviin hankintoihin. Olen jopa ajatellut jonkin lemmikin hankkimista jota saisin hoivata ja hoitaa, mutta ei se meidän asunnossamme olisi järkevää, eikä mieheni innostu oikein asiasta.

Kyllä tiedän millaista vastuuta ja arkea lapsen kanssa on, mutta silti olisi ihanaa päästä tekemään kaikkea omalle lapselle, näpräämään vauvalle töppösiä yms.

Ystäviä/sukulaisia joilla (kaikilla) on jo lapsi/lapsia, olen tämän reilun vuoden jotenkin kait alitajuisestikin ns.vältelly, kun en kestä oikein vieläkään nähdä pienokaisia. Ja työpaikkaakaan lasten parissa en viime vuonna ottanut vastaan, ettei sisäinen tuska kasva liian kestämättömäksi.

Kokoajan on sisimmässä sellainen ns.tyhjä aukko jota ei täyttäisi kuin uusi raskaus ja oma lapsi. Ikääkin kun jo on lähes kolmisenkymmentä ja elämää koettu.. Tiedän että sitten kun/jos raskaudun olisin maailman onnellisin!

Kertokaa te että kumpi meistä on oikeassa tässä asiassa? Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta ja miten toimisitte tai olette toimineet?

Niin, eihän sitäkään silti tiedä että onko meidän hedelmällisyyskään täysin kunnossa, vaikka seksi joku päivä jatkuisikin ja aikanaan siis kerran tärppäsikin..

Kiitos paljon että luitte tän ja vielä suuremmat kiitokset vastaajille!

 

[kindra]

Ehkä teidän pitäisi miehesi kanssa ""nostaa kissa pöydälle"" ja jutella oikein kunnolla tästä asiasta. Ei ole oikein, että joudut näin isoa asiaa patoamaan sisälläsi siksi, että miehellesi ei vain tule paineita. Jos miehesi todella haluaa lapsia niin kyllä hänen silloin pitäisi hakea apua migreeniinsä. Tai sitten on se vaihtoehto, että hän ei haluakaan lapsia ja käyttää kipua tekosyynä? Mutta oli asia miten päin tahansa, niin kyllä teidän pitäisi jotenkin asia keskenänne selvittää ja saada asiaan jokin tolkku.
Vaikea on tilanteenne. Toivon paljon jaksamista ja voimia sinulle ja toivotaan, että asiat ratkeavat parhain päin.

 

[?]

Luin kirjoituksesi ja tuli monenlaisia ajatuksia. Päällimmäisenä että tarvitset/tarvitsette apua!
Olen kuullut noista päänsärkykohtauksista seksin jälkeen, eivät ne ole niin harvinaisia ettei niistä voi puhua! Ja niihin löytyy apu ja kotikonstejakin muistaakseni.
Sinullakin on oikeus elämään jota toivot. Voithan itse käydä aluksi vaikka jossain perheneuvolassa tai soittaa jollekkin joka tietää mihin ohjata apua/tukea saamaan. ja sitten tämän henklön kanssa miettiä mitä miehelle tahdä. tai sitten vaan puhut miehelle, ei se voi olla tabu ikuisesti. Sinullakin on oikeus ilmaista tunteesi ja miehen kuuluu kunnioittaa sinun mielipiteitäsi. Toisin sanoen ÄLÄ ALISTU KAIKKEEN.
Googleta aiheesta! Ehkä joku seksiterapeutti on kirjoittanut aiheesta jonkun artikkelin tai jostain muualta löytyy kotikonstiohjeita! Onnea ja menestystä yritykseen saada elämä raiteilleen!!!!

 

[meillä]

on vähän samansorttista juttua... Kärsivällisyys on kyllä todella koetuksella!!!!

 

[sadu]

On kyllä parempi saada suhde ensin kuntoon! vaikuttaa ettei kaikki ole ok...jollei miehesi suostu käsittelemään kanssasi ongelmaa on mietittävä oletko valmis elämään noin ehkä vuodesta toiseen.. Sinä tarvit ystäviä, joilla ei ole lapsia, tiedän kyllä että ei ole helppoa niitä löytää..tai aloita jokin harrastus, että saat muuta ajateltavaa... Mutta älä haaveistasi luovu! voimia!

 

[**]

Aika itsekästä toimintaa mieheltäsi. Sinulla on oikeus seksuaaliseen kanssakäymiseen ja jos et sitä mieheltäsi saa, niin sitten olet oikeutettu saamaan sitä muualta. Sano miehellesi, että vaihtoehdot ovat nyt nämä, että a) menet lääkäriin ja rupeatte testaamaan hoitokeinoja seksin jälkeiseen migreeniin tai b) pakkaat matkalaukkusi ja lähdet niin kauan kuin sinulla on vielä mahdollisuus löytää kumppani ja saada lapsia ikäsi puitteissa. Miehesi selvästi 'alistaa' sinua kertomasi perusteella. Nyt on sinun vuorosi osoittaa, ettet tyydy tilanteeseen. Taistele, nainen, taistele!

 

[*]

Pamella... tupakoiko miehesi? Tiedän nimittäin kokemuksesta kuinka tupakka on tappanut miehen kyvyn harrastaa seksiä ja nyt ilman tupakkaa meininki on ihan erilainen makuukammarissa... ;-)

 

[Ymmyrkäinen]

Nyt otat itseäs niskasta kiinni ja juttelet asiat selviksi! Taustalla voi miehelläsi olla pelkoja omasta riittämättömyydestä ja kyvyistä, ne kasaavat paineita niin paljon, että seksin jälkeen stressi laukeaa ja armoton migreeni iskee. Mutta herrantähden, asiaan löytyy varmasti apua lääkäriltä, ja he ovat kyllä tottuneet käsittelemään arkaluontoisiakin asioita!

Et sinä voi elämääsi hukata vain odotteluun! Jos miehesi ei sinun toiveitasi kuuntele, niin rakastaako hän sinua silloin todella. En tarkoita, että kaikki toiveet olisi aina täytettävä, mutta yleensä niistä voidaan silti jutella. Seksi ei ole enää nykypäivänä tabu, ei myöskään lasten saaminen. Mieti mitä todella elämältäsi haluat, mihin kompromisseihin sinä olet valmis ja juttele asiat miehellesi. Jos miehesi perustelut on siinä, että pitäähän sitä vanhanakin olla ilman seksiä, niin korosta, että nyt ei ihan vielä se vanhuus ole käsillä...

Muutenkin kuulostaa siltä, että miehesi olisi syytä oppia hieman rentoutumaan. Taitaa olla sellainen suorittajatyyppi?

Voimia sinulle! Toivottavasti asiat selviää parhainpäin, kerro meille siiitä, kuinka kävi, autat varmaan muitakin samoista ongelmistä kärsiviä!

 

[Pipa]

Olen samaa mieltä, että ensin olisi varmasti hyvä saada juteltua näistä vaikeista asioista keskenään tai ammattiauttajien avustuksella. Muistat vaan, että vältät kaikkea syyttelyä, kerrot vain miltä sinusta tuntuu. Meillä oli aikoinaan ihan eri ongelma, mutta sama apu saattaisi auttaa teitäkin. Eli kun olette jutelleet asiasta ja toivonmukaan päässeet sopuun ajatuksesta lapsesta, auttaisiko ns. koti-inseminaatio. Jos miehesi pystyisi omineen saamaan spermat purkkiin, niin sinä voisit sitten ruiskutella tavallisella apteekista saatavalla ruiskulla ne sisällesi. Näin voisitte aloittaa seksin ilman vauvantekotaka-ajatuksia hyvin hitaasti ja hellävaraisesti, ilman paineita. Meillä purkkihomma poisti paineet ja muutaman kuukauden päästä oltiin jo normaaleissa puuhissa.

 

[SanniS]

Ajatelin tilannettasi... Erityisesti pisti silmääni se, että kerrto miehesi askartelevan paljon harrastusten sa parissa ja sinusta tuntuu, ettei sinulla ole mahdollisuutta samaan. Kotityöt ja ""rahattomuus"" estävät, vaikka miehesi kyllä tekee hankintoja itselleen.

Haluatko perustaa perheen tällaisista lähtökohdista? Voin lähes taata, ettei tilanne todella muutu lapsen syntymän jälkeen parempaan suuntaan. Se pahenee. Sinä istut kotona lapsen kanssa ja miehesi puuhaa edelleen omiaan. Näitä on nähty monet kerrat! Ainoa muutos on se, että sinä olet entistä sidotumpi kotiin ja niin ihanalta kuin se nyt kuulostaakin, lapseen. Yllättävän yksin.

Mieti tarkkaan tilannettasi ja suhdettasi.... Vaikka vauvakuume olisi kova, ei kannata hankkia lasta jo valmiiksi epätyydyttävään suhteeseen. Ja tässä en tarkoita seksiä, vaikka ei senkään osuutta suhteessa voi jättää huomiotta!