En käsitä naisia, joilla krooninen vauvakuume

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja trutti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

trutti

Vieras
Vauva-aika on omalla tavalla ihanaa mutta se kiinnioleminen ja oman ajan puute:0 Mä en ole koskaan ymmärtänyt niitä, joilla krooninen vauvakuume, ajattelevatko että lapsi kasvaa? Hankkivatko heti yhden kasvaessa toisen perään? Meneekö mielenkiinto muihin isompiin lapsiin vauvan tullessa taloon joka toinen vuosi?
 
Joo, tiedän tapauksia. Mun siskoni ovat just tuollaisia. Itse en kyllä tunnista noita piirteitä. En halua vauvoja parin vuoden välein vaan haluan keskittyä kaikkiin lapsiini, myös niihin isompiin. Ja haluan toki myös sitä omaakin aikaa.
 
Mulla krooninen kuume koko ajan ja 4 kipaletta jo löytyy, mut enempää ei meille tule=) Nautin raskaana olemisesta NIIN paljon ja synnytyksestä ja siitä että saa sen ihanan oman ihmeen omaan syliin vihdoin, sitä tunnetta ei mikäään voita. Olen jopa kateellinen kaikille raskaana oleville. eikä todellakaan mene mielenkiinto muihin lapsiin!
 
meillä päin asuu tällaisia äitejä. Puhuvat jatkuvasti vauvoista ja eräs saanut 7 vuoden aikana 5 lasta. Toinen 4 vuodessa kolme ja lisää ovat tekemässä tämän vuoden puolella.
 
Tunnen tapauksen, enkä itse todellakaan moista ymmärrä, eikä mun tarvikaan. (8 vuoden sisällä 4 lasta )
Onneksi joku viitsii niitä muksujakin tehtailla.
Itse enny ainakaan toistaseks aio enempää osallistua kuin tuolla yhdellä pojan klopilla :) :heart: .
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mie:
Mulla krooninen kuume koko ajan ja 4 kipaletta jo löytyy, mut enempää ei meille tule=) Nautin raskaana olemisesta NIIN paljon ja synnytyksestä ja siitä että saa sen ihanan oman ihmeen omaan syliin vihdoin, sitä tunnetta ei mikäään voita. Olen jopa kateellinen kaikille raskaana oleville. eikä todellakaan mene mielenkiinto muihin lapsiin!

raskaus, synnytys, ja vauvanhoito kaikki ihanaa ja ihmeellistä.

Mutta isompien lasten sotkujen siivoaminen ja jatkuva ruoanlaitto isommille lapsille ja muu lasten hoito on maailman kovinta työtä. 2 riittää, vaikka vauvakuume on tuttua.
 
Mä tunnen monia naisia, joilla on krooninen vauvakuume. Mutta vain yhden, joka tosiaan lykkää uutta vauvaa maailmaan joka ikinen vuosi. On kuulemma ihanaa, kun talossa on vauva. On ihanaa olla raskaana (=saa huomiota?). On ihanaa, kun saa olla kotona eikä tarvitse mennä töihin. Mutta kun ne vauvat kasvaa...sitten ne onkin kaameita kauhukakaroita, joista on pakko saada hermolepoa, eli ovat päiväkodissa 8-17 joka armas arkipäivä. Rahat on aina loppu. Koti olisi kaaos jos kunta ei kustantaisi kodinhoitajaa kahdesti viikossa. Mutta vauvat on ihania. Hän ei kestä jos ei enää saa olla raskaana, synnyttää, ja hoitaa pientä nyyttiä. On siis ihan pakko saada vielä ainakin yksi vauva.
:headwall:

Muilla se krooninen vauvakuume ilmenee siten, että ihastellaan pikkuvauvoja, ihastellaan isoja vauvamasuja, ja haaveillaan iltatähdestä, mutta siltikään ei todennäköisesti koskaan enää vauvoja hankita. Ne kun kasvaa, ja ne täytyisi pystyä kasvattamaan & elättämäänkin.
 
Mulle on tullut kummankin lapsen synnyttyä, sitten kun vauva on ollut jotain 2-6kk niin sellanen hirrrrrrveä vauvakuume. Ihan varmaan hormoneista johtuvaa?

*muoks* Ennenkun minulla oli lapsia, en ymmärtänyt ihmisiä kenellä oli vauvakuume ja vauva. :D
 
Enpä ota paineita ja meillä lapset aina olleet oma aloitteisia joka asiassa. Eipä olla passattu piloille. Elämässä paljon muutakin kuin siivoomista, ikävä jos joku noin ajattelee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
raskaus, synnytys, ja vauvanhoito kaikki ihanaa ja ihmeellistä.

Mutta isompien lasten sotkujen siivoaminen ja jatkuva ruoanlaitto isommille lapsille ja muu lasten hoito on maailman kovinta työtä. 2 riittää, vaikka vauvakuume on tuttua.



Tämä on juur se asia, jonka jokainen nainen kokee NIIN erilailla.
Musta raskaus on piinallisen piiiiitkää odotusta, synnytys tolkutonta kipua ja vauvanhoito pahimmillaan yövalvomisia, korvakierteitä, kakivaippoja ja mössön täytteistä arkea.
Mä NAUTIN, kon poju puhuu, syö, pukee ja käy koulua.
Mun ei tartte valvoa öitä, seisoa puistossa, hiippailla himassa tai kuluttaa aikaani jonninjoutavissa äiti-lapsi jumpissa... :)

¤avaa sontikan¤
 
Mulla on joskus sellainen ohimenevä vauvakuume. Järki pistää kapulan rattaisiin. Millä pirulla elättäisimme kolmannen lapsen kun opiskelen? Emme mahtuisi autoon kunnolla, asunto kävisi ahtaaksi, en jaksa olla raskaana ja kieltäytyä elämän pikkunautinnoista sekä lihoa palloksi, en jaksa vauva-aikaa kun nämä jo isompia, meillä ei ole vauvatavaroita enää lähes yhtään tallella.... :o Mutta tiedän niitä joilla ikuinen vauvakuume eivätkä ajattele että ne lapset kasvaa ja kuluuttavat yhä enemmän. Ja jos äiti on kotona kymmenen vuotta niin aika vaikea mennä enää töihin. Aika ajaa ohitse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vili43:
Tunnen tapauksen, enkä itse todellakaan moista ymmärrä, eikä mun tarvikaan. (8 vuoden sisällä 4 lasta )
Onneksi joku viitsii niitä muksujakin tehtailla.
Itse enny ainakaan toistaseks aio enempää osallistua kuin tuolla yhdellä pojan klopilla :) :heart: .

No nyt tiedät sitten toisenkin tapauksen. Meillä nimittäin 8v vanhin, 6v, 4v ja 7kk ja tämä pienin on sitten viimeinen. Itse inhoan raskaus aikaa (olen niin kipeä ), mutta lapsista pidän ja jokaisesta omastani, niin vanhimmasta kuin nuorimmasta. Jokainen onpi vielä oma persoonansa :heart:

En tiedä oliko tämän ketjun tarkoitus haukkua äitejä, joilla on monta lasta? :/
 
Meillä koti aina siisti ja ITSE lapset hoidetaan. Harvoin ovat edes mummoilla yötä, silloinkin äiti potee jo kovaa ikävää. Ja työvuosia, niitä kuule jäljellä vielä yli 30v, että enköhän kerkee sinnekin=)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vili43:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
raskaus, synnytys, ja vauvanhoito kaikki ihanaa ja ihmeellistä.

Mutta isompien lasten sotkujen siivoaminen ja jatkuva ruoanlaitto isommille lapsille ja muu lasten hoito on maailman kovinta työtä. 2 riittää, vaikka vauvakuume on tuttua.



Tämä on juur se asia, jonka jokainen nainen kokee NIIN erilailla.
Musta raskaus on piinallisen piiiiitkää odotusta, synnytys tolkutonta kipua ja vauvanhoito pahimmillaan yövalvomisia, korvakierteitä, kakivaippoja ja mössön täytteistä arkea.
Mä NAUTIN, kon poju puhuu, syö, pukee ja käy koulua.
Mun ei tartte valvoa öitä, seisoa puistossa, hiippailla himassa tai kuluttaa aikaani jonninjoutavissa äiti-lapsi jumpissa... :)

¤avaa sontikan¤

Mun mielestä vauvat on ihan hirveitä, ja inhosin vauva-aikaa melko pitkälti. Raskaudesta nautein.
Nyt on ihanaa kun lapsi on jo 4v, pieni ihminen, fiksu ja huumorintajunen tyyppi, jonka kanssa voi jutella ja hullutella.
Eihän vauvoja ymmärrä pirukaan. :o

 
Alkuperäinen kirjoittaja pikku-lumikko:
No nyt tiedät sitten toisenkin tapauksen. Meillä nimittäin 8v vanhin, 6v, 4v ja 7kk ja tämä pienin on sitten viimeinen. Itse inhoan raskaus aikaa (olen niin kipeä), mutta lapsista pidän ja jokaisesta omastani, niin vanhimmasta kuin nuorimmasta. Jokainen onpi vielä oma persoonansa :heart:

En tiedä oliko tämän ketjun tarkoitus haukkua äitejä, joilla on monta lasta? :/

Mä en ole missään vaiheessa väittänyt jotta äiti jolla on tusina kersoja ei rakastaisi niistä ihan jokaista täydestä sydämestään!! :kieh:
IHAN varmasti rakastaa.
Eikä käsittääkseni ketjun tarkoitus ollut haukkuja monen lapsen äitejä vaan miettiä sitä ymmärrätkö, jos jollakulla on krooninen vauvakuume.

Mä en ymmärrä, itse en ole koskaan moista kokenut.
Mä saan migreenin lasten melusta, kuivuneista puurotahroista syöttötuolissa ja jokapaikkaan ehtivästä taaperoisesta.
 
Ei ole tarkoitus haukkua ketään vaikka olis 20 lasta =) Minä vihasin raskausaikaa, viimeset 3 kuukautta makasin paikallaan, synnytys oli nopea ja helppo mutta silti kamala, poika huusi ensimmäiset 3 kuukautta ja on vieläkin erittäin temperamenttinen (äitiinsä tullut) En osaa oikein olla äiti vieläkään :/ Poika on rakas :heart: Mutta ihan varmasti ainoa lapseni!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vili43:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
raskaus, synnytys, ja vauvanhoito kaikki ihanaa ja ihmeellistä.

Mutta isompien lasten sotkujen siivoaminen ja jatkuva ruoanlaitto isommille lapsille ja muu lasten hoito on maailman kovinta työtä. 2 riittää, vaikka vauvakuume on tuttua.



Tämä on juur se asia, jonka jokainen nainen kokee NIIN erilailla.
Musta raskaus on piinallisen piiiiitkää odotusta, synnytys tolkutonta kipua ja vauvanhoito pahimmillaan yövalvomisia, korvakierteitä, kakivaippoja ja mössön täytteistä arkea.
Mä NAUTIN, kon poju puhuu, syö, pukee ja käy koulua.
Mun ei tartte valvoa öitä, seisoa puistossa, hiippailla himassa tai kuluttaa aikaani jonninjoutavissa äiti-lapsi jumpissa... :)

¤avaa sontikan¤

En minäkään vauvan kanssa ole seisonut puistossa tai käynyt jumpissa. Onko ne pakollisia nykyän? Eikö kasva normaali jos ei käy?

Ja vauvaa on ihana imettää sekä yöllä että päivällä.

Mutta isompien lasten ruokailut ovat työtä, raskasta ja kuluttavaa työtä tehdä kaikki alusta loppuun ja syöttää ja siivota jäljet ja täyttää astianpesukonetta. kun aina pitäisi tehdä montaa juttua samaan aikaan. ei saa edes koskaan rauhassa laittaa sitä ruokaa. samalla on vahdittava lapset. ruoanlaitostakin tykkäsin ennen lapsia.
 

Yhteistyössä