En kiinnosta poikaystävääni seksuaalisessa mielessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Zena
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Z

Zena

Vieras
Heipparallaa. Tilanne on siis se, että ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa vasta 8kk eikä hän näe minua enää oikeastaan seksuaalisena ihmisenä saatika haluttavana. Itseasiassa tää tilanne tuli vastaan jo joskus kauan kauan sitten eikä siitä mennyt kauaa kun me pistettiin oikeastaan pillejä pussiin. Erottiin muutamaksi viikoksi, mutta sitten poikaystävä soitti ja selitti kuinka haluaa mut takasin ja kuinka oon täydellinen jne. Yhteen palaamisen jälkeen kaikki oli täydellistä. Silloin meillä oli seksiä todella paljon ja hän sanoikin mua seksikkääksi ja pitkästä aikaa tunsin oikeasti olevani haluttu. Sitä kesti jokusen viikon ja sitten kaikki vaan oli taas laimeaa ja on edelleen.

Meillä menee muuten hyvin. Meillä on se tietty tunne-elämän kipinä, hauskaa yhdessä, ihanaa nukkua lusikassa ja ihanaa keskustella toisen kanssa. Viikko sitten hän oli yhden vuorokauden poissa työjuttujen takia ja kummallakin oli jo siinä ajassa ikävä ja puhuttiin pitkiä puheluita. Olen hänen mielestään kyllä kaunis, mutta siihen se jääkin.

Mitä tässä muka pitäisi tehdä? Olen puhunut useaankiin otteeseen tästä asiasta, ja hän on vain todennut ettei seksi oikeastaan kiinnosta mutta eilen illallakin myönsi että minä en vain kiinnosta siinä mielessä. Musta tuntuu nyt oikeastaan jotenkin tyhmältä ja huijatulta, koska jotenkin yhteenpalaamisen jälkeen oletin että asia olisi muuttunut kun hän niin täydelliseksi kehui ja selitti että tietää mitä haluaa. Mies kuitenkin katsoo pornoa, joten ei kiinnostus ole aivan lopahtanut.

Mulle seksi on tärkeetä, tulee se tietty yhteys ja läheisyyden tunne. Eikä meidän seksi ole koskaan ollut huonoa - päin vastoin. Ja hänkin on sitä kehunut moneen kertaan. Musta tuntuu vaan tosi pahalta olla tässä tilanteessa taas, jossa oma poikaystävä ei halua mua eikä pidä mua oikeasti seksikkäänä ja tää suhde ei ole kestänyt edes vuotta.. Surettaa ajatella että muuten homma toimii ja rakastan häntä kyllä ja onhan meillä omat ongelmatkin olleet, mutta näin iso asia.. ei oikein tiedä mitä tehdä.

Mitäs sitten vaikka viiden vuoden päästä jos nyt jo tökkii seksi? Vaikka hän sanookin ettei vaan tee mieli tai ettei hän ajattele sitä enää nii paljoa, niin ei kukaan mies jolla kuitenkin on aiemmin ollut tosi suuret halut voi elää seksittömässä suhteessa. Kyllä se alkaa rassata kaikilla osa-alueilla.

Onko kellöän ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Ymmärrän että ei se seksi pidemmässä suhteessa enää ole se ykkös prioriteetti, mutta mun maailmassa 8kk ei ole vielä mikään pitkä suhde jonka pitäisi olla paatunut. Me ollaan kummatki seksuaalisessa iässä (20 ja 24) kuitenkin. Ero vaan kuulostaa ihan kauhealta ajatukselta, mutta kun aiemminkaan tää ongelma ei ole mennyt ohi. Eikä tässä auta pukeutu mihinkään pikku hepeneisiin. En haluaisi häntä menettää tämän takia, vaikka aika iso ongelma se onkin henk.koht.
 
Olet jo noin lyhyessä ajassa pariinkin kertaan huomannut, että poikaystäväsi ei halua sinua.

Seksi on tärkeä asia parisuhteessa, varsinkin nuorena alle 80-vuotiaana.

Sinä valitset, elätkö kaverisuhteessa vai haluatko parisuhteen. Voi olla, että asia nyt tuntuu olen lähes ok, mutta vain lähes. Haluatko sellaista lähes elämää. Haluatko sitä, että lapsensaaminen on projekti, jonka mies suorittaa?
 
Heipparallaa. Tilanne on siis se, että ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa vasta 8kk eikä hän näe minua enää oikeastaan seksuaalisena ihmisenä saatika haluttavana. Itseasiassa tää tilanne tuli vastaan jo joskus kauan kauan sitten eikä siitä mennyt kauaa kun me pistettiin oikeastaan pillejä pussiin. Erottiin muutamaksi viikoksi, mutta sitten poikaystävä soitti ja selitti kuinka haluaa mut takasin ja kuinka oon täydellinen jne. Yhteen palaamisen jälkeen kaikki oli täydellistä. Silloin meillä oli seksiä todella paljon ja hän sanoikin mua seksikkääksi ja pitkästä aikaa tunsin oikeasti olevani haluttu. Sitä kesti jokusen viikon ja sitten kaikki vaan oli taas laimeaa ja on edelleen.

Meillä menee muuten hyvin. Meillä on se tietty tunne-elämän kipinä, hauskaa yhdessä, ihanaa nukkua lusikassa ja ihanaa keskustella toisen kanssa. Viikko sitten hän oli yhden vuorokauden poissa työjuttujen takia ja kummallakin oli jo siinä ajassa ikävä ja puhuttiin pitkiä puheluita. Olen hänen mielestään kyllä kaunis, mutta siihen se jääkin.

Mitä tässä muka pitäisi tehdä? Olen puhunut useaankiin otteeseen tästä asiasta, ja hän on vain todennut ettei seksi oikeastaan kiinnosta mutta eilen illallakin myönsi että minä en vain kiinnosta siinä mielessä. Musta tuntuu nyt oikeastaan jotenkin tyhmältä ja huijatulta, koska jotenkin yhteenpalaamisen jälkeen oletin että asia olisi muuttunut kun hän niin täydelliseksi kehui ja selitti että tietää mitä haluaa. Mies kuitenkin katsoo pornoa, joten ei kiinnostus ole aivan lopahtanut.

Mulle seksi on tärkeetä, tulee se tietty yhteys ja läheisyyden tunne. Eikä meidän seksi ole koskaan ollut huonoa - päin vastoin. Ja hänkin on sitä kehunut moneen kertaan. Musta tuntuu vaan tosi pahalta olla tässä tilanteessa taas, jossa oma poikaystävä ei halua mua eikä pidä mua oikeasti seksikkäänä ja tää suhde ei ole kestänyt edes vuotta.. Surettaa ajatella että muuten homma toimii ja rakastan häntä kyllä ja onhan meillä omat ongelmatkin olleet, mutta näin iso asia.. ei oikein tiedä mitä tehdä.

Mitäs sitten vaikka viiden vuoden päästä jos nyt jo tökkii seksi? Vaikka hän sanookin ettei vaan tee mieli tai ettei hän ajattele sitä enää nii paljoa, niin ei kukaan mies jolla kuitenkin on aiemmin ollut tosi suuret halut voi elää seksittömässä suhteessa. Kyllä se alkaa rassata kaikilla osa-alueilla.

Onko kellöän ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Ymmärrän että ei se seksi pidemmässä suhteessa enää ole se ykkös prioriteetti, mutta mun maailmassa 8kk ei ole vielä mikään pitkä suhde jonka pitäisi olla paatunut. Me ollaan kummatki seksuaalisessa iässä (20 ja 24) kuitenkin. Ero vaan kuulostaa ihan kauhealta ajatukselta, mutta kun aiemminkaan tää ongelma ei ole mennyt ohi. Eikä tässä auta pukeutu mihinkään pikku hepeneisiin. En haluaisi häntä menettää tämän takia, vaikka aika iso ongelma se onkin henk.koht.
Tämä palsta nyt vain on tuon yhden nimeltämainitsemattoman egoistisen buustauksen tarpeen paikka, joten emme nyt vastaa juuri sinullekaan mitään, koska epäilemme sinun olevan tuo egoistisen buustauksen tarpeessa oleva nimeltämainitsematon henkilö.
 
Viimeksi muokattu:
Olet jo noin lyhyessä ajassa pariinkin kertaan huomannut, että poikaystäväsi ei halua sinua.

Seksi on tärkeä asia parisuhteessa, varsinkin nuorena alle 80-vuotiaana.

Sinä valitset, elätkö kaverisuhteessa vai haluatko parisuhteen. Voi olla, että asia nyt tuntuu olen lähes ok, mutta vain lähes. Haluatko sellaista lähes elämää. Haluatko sitä, että lapsensaaminen on projekti, jonka mies suorittaa?

Niin, siinäpä se onkin. En tietenkään halua elää kaverisuhteessa, mutta pelkään samalla että sitä heittää jotakin niin hyvää hukkaan. Okei, ei meillä ole lapsia tai pitkää avioliittoa takana jonka vuoksi sitä haluaisi taistella, mutta se parin viikon erokin aiemmin oli jotain niin kärsimystä ja kun toisesta on tullut tärkeä. Ja kun sitä miettii, että jos se seksi alkaisikin toimia niin sittenhän kaikki olisi hyvin..
 
Viimeksi muokattu:
Niin, siinäpä se onkin. En tietenkään halua elää kaverisuhteessa, mutta pelkään samalla että sitä heittää jotakin niin hyvää hukkaan. Okei, ei meillä ole lapsia tai pitkää avioliittoa takana jonka vuoksi sitä haluaisi taistella, mutta se parin viikon erokin aiemmin oli jotain niin kärsimystä ja kun toisesta on tullut tärkeä. Ja kun sitä miettii, että jos se seksi alkaisikin toimia niin sittenhän kaikki olisi hyvin..


tuon miehen kanssa sinulla ei seksi tule toimimaan ikinä. Ero tekee kipeää, mutta kipeä sinä olet nytkin seksin puutteesta.
 
Viimeksi muokattu:
kenties tuo kova tarve olle lähellä ja vaikeus olla erossa (sanoit että se oli niin tuskaa) on vienyt miehen halut. Symbioosi tappaa suhteen. Se kuuluu alkuun, mutta jos se jatkuu eikä suhteessa osata olla oma itsensä, suhde kuolee. Irroittautuminen on tärkeää.
 
Minulla on sama tilanne. Olen miettinyt asiaa jo muutaman kuukauden; kuinka tärkeää seksi on, kuinka tärkeäitä ovat muut asiat; keskustelu, hauskat yhteiset harrastukset, mukava yhdessäolo jne. Tähän sopii niin hyvin se lentävä lause, että seksi on tärkeää vasta sitten, kun sitä ei ole. Jos sitä on riittävästi ja se on hyvää, olen onnellinen. Jos sitä ei ole, ajattelen sitä koko ajan.

Murehdin samoja asioita kuin viestiketjun aloittaja; jos seksiä ei ole nyt, niin sitä tuskin on vuodenkaan päästä. Ero seksin puutteen takia tuntuu kertakaikkiaan hullulta ajatukselta. Toisaalta pelkään, että alan himoita muita miehiä. Pettää en aio.

Olen pohtinut tätä ihan tosissani; minun pitää muuttaa itseäni tai erota.
 
Tuo on mahdollisesti merkki siitä, että miehesi saa tyydytystä muualta.

Valitettavasti miehet ovat seksuaalisia olentoja (mutta hei niinhän me naisetkin olemme), ja tosi harvoissa tapauksissa miehet elävät pitkiä aikoja ilman seksiä! Kyseessä saattaa sillon olla jokin fyysinen/psyykkinen oire.

Itse kyllä huolestuisin siitä, että joku toinen saa osakseen kyseistä huomiota. SInuna tarkkailisin vähän miehesi menemisiä.
 
Itse edellisessä suhteessa oli sama homma. Viidestä vuodesta kolme sisälsi hyvin vähän seksiä. Hyvä jos kerran viikossakaan. Asiasta keskusteltiin (ei kuitenkaan riesaksi asti, ettei miehelle tule paineita asiasta), kokeilin kaikki eri mahdollisuuksia (miehen helliminen, hyväily, erilaiset asusteet, lelut, KAIKKEA!). Mies vaan aina vetäytyi pois tai käytti ihme tekosyitä.

Nyt näin suhteen loputtua olemme keskustelleet asioista, mies myönsi rakastaneensa minua yli kaiken (oliko sitten vaan kohtelias), ja pitäneensä minua tosi kauniina ja haluttavana, mutta suhteessa oli "jokin" kuollut (toisin sanoen mies ei viitsinyt itse paneutua ongelman ytimeen saati puhua siitä minulle).... Eli... Lopputulos oli se, että sain tietää aika hurjiakin paljastuksia näistä "poikien" illoista ja "pelireissuista"... Toisin sanoen... Miestä kiinnosti enempi nämä muut kukkast laitumella, kuin minä.. En kait sitten ollut enään niin jännittävä tms...

Mutta jokaisella on kait omat syynsä. Tämä johtui siis tiivistettyn ä siitä, ettäm eidän suhteessa oli puutteitä, joita ei korjattu, jonka vuoksi mies lähti hakemaan sitä "jotain puuttuvaa" muualta.....
 
Nainen herää hitaasti ja joskus mieskin joka on elänyt ahdasta kurinalaista elämää. Seksiä voisi ajatella siten, että sitä on yhdestä kymmenneen. Tuo numero voi suhteen edetessä muuttua, mutta jos alussa sinä olet kymmennen ja toinen vaivoin yksi, ei voi vielä sanoa mitä siitä tulee.

On myös mahdollista, että nainen ei kiinnosta miestäsi, ei vain sitä vielä tunnista tai tiedä. Monet tämmöiset miehet haluavat sitkeästi kokea naisen ja sitten vasta tunnistavat kohtalonsa.
Aika moni pari elää menestyneesti ilman seksiä. Siitä vain vouhotetaan nykyään niin paljon, että normaali uskoo olevansa epänormaali vaikka ei olekaan.

Myös testosteronin voi helposti testata.
 
Minun exäni oli seksuaalisesti aktiivinen ja hän sai minut tuntemaan itseni halutuksi. Testosteronia riitti sitten muillekin.

Nykyinen on seksiasioissa ihan toisenlainen. Pärjää muutamalla kerralla kuukaudessa. Luulen, että hormonitaso on alhainen. Olisihan se kiva olla haluttu ja himoittu, mutta miehiäkin on erilaisia. Onneksi en enää tässä iässä ole mikään seksihirmu, mutta kyllä se vaikuttaa suhteeseen. Tulee tunne että ei kelpaa.
 
Miehesi vetää käteen niin usein ettet sinä enää kiinnosta! Etkö ole sitä ajatellut, turha kysyä häneltä, ei sitä myönnä kuitenkaan.

Lähde heti ennenkuin kiinnyt liikaa, miehiä ja junia riittää, vaikka alussa kirpaiseekin. Hän ei ole arvoisesi, ansaitset parempaa. Vuoden kuluttua olet tyytyväinen irtiottoon, mutta jos jäät, vanhana kadut katkerasti miksi jäit seksittömään suhteeseen.
 
Miesystävälläni ei ole muita naisia, sen tiedän. Hänellä ei vaan tee mieli seksiä. Asiasta puhutaan aika ajoin, viimeksi eilen, ja syy on masentuneisuus, huolet ja murheet. Ymmärrän asianlaidan, että kun mielessä on omat ongelmat niin seksiä ei tee mieli. Minusta kuorituu itsekäs, kiukkuinen paskiainen kun alituiseen mietin että kauanko minä joudun olemaan ilman seksiä. Miehen masentuneisuus ja herkkäitkuisuus jotenkin raivostuttaa minua, vaikka samalla tajuan että minun pitäisi päinvastoin olla hänelle tukena ja apuna, kun ahdistaa tai masentaa. Olemme puhunet useaan otteeseen siitä, että jos masentunut olotila vain jatkuu, niin hänen kannattaisi hakea ammattiapua. Mutta ei. Kun hän vielä haluaa odottaa, jos se menisi itsestään ohi.

Suhteen alussa mies oli intohimoisempi ja halusi seksiä useasti. Sitä vaihetta kesti muutaman kuukauden. Sitten hän alkoi miettiä edellistä suhdettaan ja sen päättymistä; edellinen nainen petti. Ilmeisesti oma menneisyys oli jäänyt käsittelemättä ja nyt ne asiat vaikuttavat ikävällä tavalla meidän suhteeseemme. Juttelemme jonkin verran häntä vaivaavista asioista, siis menneisyydestään, ja myös minun, mutta toisaalta minusta tuntuu että en haluaisi jutella ihan kaikesta hänen kanssaan, esimerkiksi juuri edellisestä tyttöystävästä ja hänen pettämisestään jne. En haluaisi olla hoitaja hänelle. Haluaisin olla rakastettu, rakastaja, nainen ja ystävä. Ystävyyteen ja parisuhteeseen taitaa kuulua kumminkin tukena oleminen ja luotettavuus. Missä se raja menee, että ei ala hoitamaan miestään, mutta kumminkin olisi tukena?

Menee hermot. Eikä seksiäkään ole, perkele. Eilen sitä olisi ollut, mutta minua otti päähän niin ankarasti että en halunnut :D melkein naurettavaa jo!
 
Noniin. Olette siis hahmottaneet, mikä on ongelma. Eli siis miehen tunne-elämä ja sen ongelmat.

Mies ei siis halua hakea ammattiapua.. No, oletteko yhdessä koittaneet selvittää, mistä apaattisuus/alakulo/masentuneisuus johtuu?

Yleensä sitä itse edes jonkinlainen käsitys siitä on. EHkä kannattaisi kokeilla tosiaan miettiä syitä ongelman takana ja paneutua niihin. Itse kyseisessä tilnteessa olleena tiedän hyvin, kuina mielenterveydelliset asiat menee seksin edelle.. mutta tiedän myös, että keskustelu auttaa (niin psykiatrin kun puolisnkin kanssa).. jos tähän vaan kykenee. Jos toisaalta ongelmat ovat peräisin esim. teidän suhteesta (anteeksi kärjistys, esim, mies on tyytymätön sinuun, itseensä, teihin) hän ei välttämättä halua puhua asioista kanssasi, vaan vetoaa " en tiedä, tuntuu vaan siltä".
 
Noniin. Olette siis hahmottaneet, mikä on ongelma. Eli siis miehen tunne-elämä ja sen ongelmat.

Mies ei siis halua hakea ammattiapua.. No, oletteko yhdessä koittaneet selvittää, mistä apaattisuus/alakulo/masentuneisuus johtuu?

Yleensä sitä itse edes jonkinlainen käsitys siitä on. EHkä kannattaisi kokeilla tosiaan miettiä syitä ongelman takana ja paneutua niihin. Itse kyseisessä tilnteessa olleena tiedän hyvin, kuina mielenterveydelliset asiat menee seksin edelle.. mutta tiedän myös, että keskustelu auttaa (niin psykiatrin kun puolisnkin kanssa).. jos tähän vaan kykenee. Jos toisaalta ongelmat ovat peräisin esim. teidän suhteesta (anteeksi kärjistys, esim, mies on tyytymätön sinuun, itseensä, teihin) hän ei välttämättä halua puhua asioista kanssasi, vaan vetoaa " en tiedä, tuntuu vaan siltä".
Moni on saanut valtavia orgasmeja naidessaan keittiön pöydällä.
 
Viimeksi muokattu:
Varmasti niitä orgasmeja saa muillakin konsteilla, mutta se orgasmin saaminen/ tai saamattomuus nyt ei ole tämän topicin punane lanka?

Ne on ne seksiopastukset sitten erikseen jos sikseen menee.
 
Miesystävälläni ei ole muita naisia, sen tiedän. Hänellä ei vaan tee mieli seksiä. Asiasta puhutaan aika ajoin, viimeksi eilen, ja syy on masentuneisuus, huolet ja murheet. Ymmärrän asianlaidan, että kun mielessä on omat ongelmat niin seksiä ei tee mieli. Minusta kuorituu itsekäs, kiukkuinen paskiainen kun alituiseen mietin että kauanko minä joudun olemaan ilman seksiä. Miehen masentuneisuus ja herkkäitkuisuus jotenkin raivostuttaa minua, vaikka samalla tajuan että minun pitäisi päinvastoin olla hänelle tukena ja apuna, kun ahdistaa tai masentaa. Olemme puhunet useaan otteeseen siitä, että jos masentunut olotila vain jatkuu, niin hänen kannattaisi hakea ammattiapua. Mutta ei. Kun hän vielä haluaa odottaa, jos se menisi itsestään ohi.

Suhteen alussa mies oli intohimoisempi ja halusi seksiä useasti. Sitä vaihetta kesti muutaman kuukauden. Sitten hän alkoi miettiä edellistä suhdettaan ja sen päättymistä; edellinen nainen petti. Ilmeisesti oma menneisyys oli jäänyt käsittelemättä ja nyt ne asiat vaikuttavat ikävällä tavalla meidän suhteeseemme. Juttelemme jonkin verran häntä vaivaavista asioista, siis menneisyydestään, ja myös minun, mutta toisaalta minusta tuntuu että en haluaisi jutella ihan kaikesta hänen kanssaan, esimerkiksi juuri edellisestä tyttöystävästä ja hänen pettämisestään jne. En haluaisi olla hoitaja hänelle. Haluaisin olla rakastettu, rakastaja, nainen ja ystävä. Ystävyyteen ja parisuhteeseen taitaa kuulua kumminkin tukena oleminen ja luotettavuus. Missä se raja menee, että ei ala hoitamaan miestään, mutta kumminkin olisi tukena?

Menee hermot. Eikä seksiäkään ole, perkele. Eilen sitä olisi ollut, mutta minua otti päähän niin ankarasti että en halunnut :D melkein naurettavaa jo!

On hienoa, että tiedät, mistä miesystäväsi haluttomuus johtuu. Ilmeisesti edellinen suhde on alkanut rakoilla näihin aikoihin. Nyt mies pelkää, että sinäkin petät. Hän valmistautuu siihen jo.
Ehkä suhde mieheen alkoi liian aikaisin, koska hän ei ehtinyt käsitellä edellistä menetystä.
Ei ole kuitenkaan oikein purkaa menetystä sinulle, vaan hänen pitäisi pohtia sitä ystävänsä kanssa tai ammattilaisen kanssa. Jos hän tässä vaiheessa avautuu sinulle liikaa, niin teidän tuoreesta suhteestanne katoaa hohto. Kuten itsekin totesit, et halua hoitajaksi, vaan haluat olla rakastettu.
 
Viimeksi muokattu:
Jos kaikki muu on kunnossa, menkää juttelemaan jollekin pariterapeutille. Yhdessä JA erikseen.

Miehen halu on olemassa ihan ilman hepeneitä ja leluja jos se yleensä on olemassa. Onneksi mies ei pysty teeskentelemään halua, joten ongelman huomaa ja sen voi ratkaista.

Masennus ja kriisit on yleisin syy miehen haluttomuuteen. Hoitakaa ne alta pois, niin eiköhän sinne lusikan väliinkin tule vipinää!
 
Jotkut miehet vaan eivät ole kovinkaan seksuaalisia. Ehkä alussa viitsii vähän paneskella, mutta seksuaalinen perustaso voi olla hyvin matala. Se nyt on vaan myönnettävä ja se on ihan OK! Vallalla on virheellinen käsitys siitä, että miehet haluaisin aina ja koko ajan, mikä on ikävää. Naisilla myös on vaihtelevia haluja. Paras olisikin, jos kovasti seksuaaliset olis keskenään, aseksuaalit keskenään ja ties ketä paneskelevat paneskelisivat toisiaan ilman mitään typeriä pettämis-/hyväksikäyttösekoiluja.

Itse olin monta vuotta suhteessa jossa mies pihtasi. Seksiä n. 5 kertaa vuodessa. Tiedän, että joissakin tämä herättää kamalan syyttelyvimman minua kohtaan, mutta se on aiheeton, olen nätti, hoikka, mukava ja seksikäs yleisellä mittapuulla, avomielinen ja yritin ns. kaikensorttista. Noh, jatkuva torjuminen kuitenkin sai aikaan sen, että seksuaalinen itsetuntoni on nyt uusiosinkkuna aivan järkyttävän huono. En voi kuvitellakaan (tai no kuvittelen, jatkuvasti :D, mut silleen OIKEESTI HUI!!!) harrastavani seksiä uuden ihmisen kanssa tai että kukaan haluaisi minua, koska olen *piip*. Vaikka oikeasti *piip* ei ole olemassa vaan, "vika" oli miehessä joka oli aseksuaali. Näin.

Mikäli siis tilanne ei itsellesi ole ok, ja mikäli mies vaikuttaa oikesti vähemmän seksuaaliselta, niin kannattaa erota. Jos mies on muuten ihana, niin voitte jatkaa kavereina, vaikka se vaikeaa alussa olisikin. Niin itsekin tein tämän pihtaavan exäni kanssa.
 

Similar threads

E
Viestiä
5
Luettu
616
Perhe-elämä
Alkuperäinen
A
S
Viestiä
7
Luettu
2K
Perhe-elämä
näin helppoa se on
N
E
Viestiä
8
Luettu
628
A

Yhteistyössä