En kyllä uskaltaisi mitään lääkkeitä ruveta syömään, vaikka olisin kuinka masentunut...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huh!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huh!

Vieras
Sen verran hurjalta tuntuu meininki, miten lääkärit määräävät mielialalääkkeitä ja miten hatarilla tiedoilla! Ja minkälaisia myrkkyjä ne lääkkeet ovatkaan!

Kirjoittelin täällä eilen kun pelkäsin miehellä psykoosia, kun hän oli vaihtamassa masennuslääkitystään. No, ei ollut psykoosi kyseessä, vaan pelkästään tuosta lääkkeenvaihdosta aiheutuneet sivuvaikutukset joista lääkäri (psykiatri) ei ollut varoittanut sanallakaan. Miehellä oli käytössä Venlafaxin 150mg, jonka lääkäri käski lopettamaan asteittain kolmessa päivässä ja aloittamaan heti perään uuden lääkkeen, Voxra 150mg.

Miehelle iski siis kamalat vieroitusoireet (tai siis eiväthän ne voi olla vieroitusoireet koska tuo lääke ei pakkausselosteen ja lääkärin mukaan aiheuta riippuvuutta?!?), vapinaa, hikoilua, huimausta, säpsähtelyä, unettomuutta, painajaisia, ripulia, oksettavaa oloa, päänsärkyä, putoamisen tunnetta, silmissä välähteleviä varjoja ja silmien liikkeiden hidastumista ym. Miksi ei lääkäri näistä voinut ollenkaan varoittaa? Ja kun mies oli tänään toiseen lääkäriin yhteydessä (ei kyennyt töihin) niin toinen lääkäri kauhisteli että ei lääkettä voi lopettaa noin lyhyessä ajassa, vaan nopeimmillaan annostusta voi pienentää 50mg kahdessa viikossa, eli miehen annostuksen kohdalla lääke olisi pitänyt lopettaa lyhimmillään kuudessa viikossa, ei kolmessa päivässä. Ja mieheni kun oli vain toiminut lääkärin, vieläpä psykiatrin, ohjeen mukaan!

Järkyttävää, kun kaiken maailman töhöt, mitään mistään tietämättömät lääkärit määräilevät mitä sattuu sellaisille ihmisille, jotka ovat muutenkin haavoittuvassa tilassa eivätkä osaa tai jaksa itse ajatella omaa parastaan. Myös joitain lääkkeitä, jotka aiheuttavat riippuvuutta ja joihin helposti kehittyy toleranssi, määräillään yhtään kyselemättä tai potilaalle haitoista kertomatta, ja annostusta vaan kasvatetaan, ja niitä monet sitten syövät vuosikausia vaikka ovat tarkoitettu tilapäiseen käyttöön.

Jotenkin tosi pelottavaa, toivon vaan kovasti etten itse koskaan sairastu noin helvetilliseen tautiin kuin masennus...
 
Venlafaksiini ei aiheuta riippuvuutta siinä mielessä kuin esim. rauhoittavat lääkkeet, kuitenkin näppituntuma on että poisjättövaiheessa on usein fyysisiä oireita jos annospienennys on nopea.
Psykiatreilla usein kokemusta ja uskaltavat ronskimmallakin kädellä tehdä muutoksia mutta sivuvaikutusten suhteen ihmiset on hyvin yksilöllisiä mitä tulee psyykenlääkitykseen.
Voxrasta minulla aika vähän käytännön kokemuksia, pitäisi kai ainakin aktivoida masentunutta potilasta, toisaalta unihäiriöt ovat yksi mahdollinen sivuoire.
 
Psyykenlääkkeiden kanssa kannattaa olla jossain määrin kärsivällinen alkuvaiheessa, teho alkaa useimmmiten näkyä vasta viikkojen kuluttua ja siinä ajassa usein myös alkuvaiheen sivuoireet lientyy. Jos sivuoireet voimakkaita niin kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa.
 
Venlafaksiini ei aiheuta riippuvuutta siinä mielessä kuin esim. rauhoittavat lääkkeet, kuitenkin näppituntuma on että poisjättövaiheessa on usein fyysisiä oireita jos annospienennys on nopea.
Psykiatreilla usein kokemusta ja uskaltavat ronskimmallakin kädellä tehdä muutoksia mutta sivuvaikutusten suhteen ihmiset on hyvin yksilöllisiä mitä tulee psyykenlääkitykseen.
Voxrasta minulla aika vähän käytännön kokemuksia, pitäisi kai ainakin aktivoida masentunutta potilasta, toisaalta unihäiriöt ovat yksi mahdollinen sivuoire.

No mies vaihtoi lääkitystä nimen omaan univaikeuksien takia, näki koko ajan vain enemmän ja enemmän painajaisia, kerran löi minua unissaan naamaan kun heiluu ja säpsyy niin.... Miehellä on/oli Venlafaxinin lisäksi käytössä "iltalääkkeenä" Alprox 5mg, olisiko sitten tälle jo tuo toleranssi kehittynyt sen verran ettei pitänyt painajaisia loitolla... Tuokin on nyt tarkoitus lopettaa. Toinen ikävä sivuvaikutus Venlafaksiinilla (ei tietenkään johdu pelkästään lääkityksestä, mutta osittain kai kuitenkin), että mies on lihonut vuodessa n. 20kg, ja on tosi turvonneen näköinen ja oloinen erityisesti raajoista.

Mutta mitä sillä riippuvuudella sitten tarkoitetaan, jos ei sitä, että lääkkeen ottamista ei pysty lopettamaan, koska siitä seuraa niin voimakkaat fyysiset oireet?
 
Psyykenlääkkeiden kanssa kannattaa olla jossain määrin kärsivällinen alkuvaiheessa, teho alkaa useimmmiten näkyä vasta viikkojen kuluttua ja siinä ajassa usein myös alkuvaiheen sivuoireet lientyy. Jos sivuoireet voimakkaita niin kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa.

Näinhän se on, mutta on se kamalaa kun mitään ei ole tehtävissä vaikka työkyky menisi. Pitää vain odottaa... Ja miten näitä voi selittää työpaikalla: "no mun pitää nyt olla muutama viikko töistä pois, johtuen eräistä LÄÄKKEISTÄ ja niiden vieroitusoireista..." Ei varmaan olisi enää takaisin tulemista sen jälkeen...
 
Itse ajattelen riippuvuudella enemmän henkistä riippuvuutta lääkityksestä, hyvän olon, jonkinlaisen päihtymyksen hakemista, voi kehittyä bentsoihin ja opioidikipulääkkeisiin.
Efexorista kuitenkin eroon pääsee. Omana tapana on ollut sen kanssa annosta pienentää pikkuhiljaa. Samoin muidenkin pitkään käytettyjen lääkitysten kanssa.
Hyvää jatkoa teille!
 
[QUOTE="entä";26450828]Käyttääkö aloittajan mies alkoholia minkä verran? Säpsähtelyt yms. viittaa vähän siihen suuntaan.[/QUOTE]

Satunnaisesti ottaa viikonloppuisin oluen tai kaksi, muutaman kerran vuodessa käy baarissa ja silloin saattaa ottaa useamman. Ei pitäisi olla alkoholin kanssa mitään tekemistä tuolla.
 
Juuri lopetin viiden vuoden seromex-kuurin. Kaksi viikkoa tiputin annosta (lääkärin ohjeen mukaan) ja nyt alkaa keskiviikkona kolmas täysin lääkketön viikko. Mitään ihmeellisiä oireita en ole huomannut. Aiemmin kun yritin lopettaa lääkityksen (pari vuotta sitten) iskivät aivan järkyttävät pelkotilat (sairastan ahdistuneisuushäiriötä). Ilmeisesti en tuolloin ollut tarpeeksi terve.

Ilman lääkkeitä en varmaan olisi enää tässä. Kammottaa ajatuskin, että olisin joutunut nuo viisi vuotta elämään siinä olossa, johon lääkityksen sain. Pari vuotta sinnittelin sairauteni kanssa ilman lääkitystä ja toivon, että oisin uskaltanut aloittaa lääkkeet aikaisemmin, silloin tilanne ei ois päässyt niin kauhean pahaksi.

Eli siis suosittelen kyllä lääkitystä, jos siihen todellakin tarvetta on.

Harmi, että ap.n miehellä on huonoja kokemuksia.
 
[QUOTE="entä";26450828]Käyttääkö aloittajan mies alkoholia minkä verran? Säpsähtelyt yms. viittaa vähän siihen suuntaan.[/QUOTE]

Säpsähtelyt on ihan normaaleja sivu/vierotusoireita masennuslääkkeiden kanssa. Itellenikin on tullut niitä ja en käytä alkoholia kuin aika harvoin. Itellä säpsähtelyt tuntuu vähän niin kuin sähkäreinä, tai että aivot heilahtaisivat.
 
Itse ajattelen riippuvuudella enemmän henkistä riippuvuutta lääkityksestä, hyvän olon, jonkinlaisen päihtymyksen hakemista, voi kehittyä bentsoihin ja opioidikipulääkkeisiin.
Efexorista kuitenkin eroon pääsee. Omana tapana on ollut sen kanssa annosta pienentää pikkuhiljaa. Samoin muidenkin pitkään käytettyjen lääkitysten kanssa.
Hyvää jatkoa teille!

Voisi näistä muistakin, fyysisistä oireista, kertoa silloin kun lääkitystä ollaan aloittamassa. Ettei tulisi ihan näin yllättäen... Toki mainitaan, ettei lääkettä voi lopettaa kerralla, mutta ainakin me olemme ymmärtäneet, että tällä tarkoitettaisiin sitä että jos lääkkeen lopettaa kerralla, niin masennus saattaa palata, kun aivot eivät vielä ole tottuneet lääkkeettömyyteen.
 
omasta lopetusyrityksestä siihen ketjuun. Tuo kolmessa päivässä -lopetusohje on kyllä niin iso virhe siltä psykiatrilta, etten taatusti menisi sen asiakkaaksi enää.
 
Voisi näistä muistakin, fyysisistä oireista, kertoa silloin kun lääkitystä ollaan aloittamassa. Ettei tulisi ihan näin yllättäen... Toki mainitaan, ettei lääkettä voi lopettaa kerralla, mutta ainakin me olemme ymmärtäneet, että tällä tarkoitettaisiin sitä että jos lääkkeen lopettaa kerralla, niin masennus saattaa palata, kun aivot eivät vielä ole tottuneet lääkkeettömyyteen.

Venlafaksiinin pakkausselosteessa kerrotaan noista. Mutta joo, olisi hyvä jos lääkärikin kertoisi, tietysti. Mullekaan psykiatri ei kertonut mitään, mutta mulle oli jo tuttua juttua kun masennuslääkkeitä oon syönyt niin kauan.
 
Voisi näistä muistakin, fyysisistä oireista, kertoa silloin kun lääkitystä ollaan aloittamassa. Ettei tulisi ihan näin yllättäen... Toki mainitaan, ettei lääkettä voi lopettaa kerralla, mutta ainakin me olemme ymmärtäneet, että tällä tarkoitettaisiin sitä että jos lääkkeen lopettaa kerralla, niin masennus saattaa palata, kun aivot eivät vielä ole tottuneet lääkkeettömyyteen.

Kyllä se tarkottaa ihan sitä, että keho on tottunut lääkkeseen ja voi tulla vierotusoireita. Tämä on hyvin yleistä tietoa, joten lääkäri ilmeisesti teki väärin ja oletti, että te tiedätte asiasta. Ne lääkkeiden mukana tulevat ohjeetkin pitäisi aina lukea, mutta lääkärillä se vastuu lopullisesti on. Todella hassua jos on väittänyt, että ei voi vierotusoireita tulla, melkein mistä vaan lääkkestä voi tulla vierotusoireita, jos on kauan käyttänyt, se on niin yksilöllistä.
 
Itse söin teininä mieliala lääkettä n.2,5 vuotta ja sitten lopetin sen lääkärin ohjeen mukaan. Koskaan en merkittävää hyötyä lääkkeestä huomannut olevan, mutta voi jeesus niitä vieroitus oireita. Makasin sängyssä kun en päässyt ylös, tärisin ihan hullunlailla, kylmö hiki valui, näin ihan mitä sattui silloin kun sain silmät auki jne. ihan karmea päivä oli.. Tämän jälkeen en kyllä ikinä,koskaan,milloinkaan koske mihinkään psyykelääkkeisiin, jos ei ole ihan viimeinen pakko.
 
Mä kun lopetin erään masennuslääkkeen, olin ihan sairas pari viikkoa. Siinä viikon kohdalla oireet oli pahimmillaan. Oksensin, tärisin, huimasi, piti perua sovitut tapaamiset kun en voinut lähteä kotoa mihinkään. Pikkuhiljaa oireet helpottivat. Sitten aloitin uuden lääkkeen joka aiheutti aluksi voimakasta ahdistusta. Mutta nyt lääke puree ja kaikki on mallillaan :)
 
Mulla menee Venlafaxin 225 mg ja pelottaisi olla ilman lääkettä. Ei tulisi elämästä mitään. Mutta lääkäri unohti sanoa tärkeän asian, hitaan lopetuksen. Itse olen Cipramilin lopetuksen tehnyt kaksi kertaa raskauden aikana ennen synnytystä, jotta lapsi ei joutuisi tehohoitoon. Joudun lopettamaan lääkkeen todella pitkällä aikavälillä ja alentamaan hyvin pienillä annoksilla. Muuten tulee niitä "sähköiskuja", päänsärkyä, pahoinvointia jne. Tulevat myös jos lääkkeen otto unohtuu, kuuden tunnin sisällä. Perus suositus on, että niin monta vuotta kun on lääkettä syönyt, niin monta kuukautta menee lopetukseen. Itselläni menisi siis 9 kk. Raskausaikana tosin lopetin nopeammin, 3 kk:n aikana ja olo oli sen mukainen. Joka kerta lääkettä alentaessa viikko meni sätkiessä. Ei pahasti mutta juuri ja juuri siedettävästi. Neljä viikkoa lopetuksen jälkeen olinkin jo jälleen pahasti masentunut. Onneksi lapset päättivät tulla juuri sopivasti ennen kuin olo oli liian paha. Ja sen jälkeen saikin taas pienellä annoksella alkaa parantamaan oloaan. :)
 
Sitäkin aina ihmettelen, että miten noita lääkkeitä voi koskaan kokonaan lopettaa? Tai siis että mistä sen tietää, että nyt ihminen ei ole enää ollenkaan masentunut ja on turvallista lopettaa, vai että vaikuttavatko lääkkeet vain niin hyvin, että masennus ei oireile? Että ensin kärsit muutaman viikon lopetusoireista ja muutut työkyvyttömäksi, ja sitten toteat että ei tästä kyllä tule helvettiäkään ja maailma onkin ihan musta ilman lääkkeitä, ja sitten aloitat uudelleen lääkityksen ja olet taas pari viikkoa pedin pohjalla kärsimässä aloitusoireista...

Ja sitten kun tuntuu että näitä popsii nykyisin niin moni... Omassa tuttavapiirissäkin on useita jotka ovat avoimesti kertoneet, ja epäilen että vielä useampia jotka eivät masennuksestaan ole kertoneet (kuten ei miehenikään, vain muutamat tietävät lisäkseni). Miten voi olla niin monia ihmisiä, joille nuo lääkkeet kaikkine sivuvaikutuksineen ja aloitus- ja lopetusrumbineen voivat olla pienempi paha kuin elämä sellaisenaan? En siis halua mitenkään väheksyä masentuneita, ja tiedostan kyllä lääkkeiden hyvätkin puolet, mutta on silti vaan niin vaikea täysin ymmärtää kun ei ole itse sellaista olotilaa tarvinnut kokea.
 
[QUOTE="vieras";26450988]Kyllä se tarkottaa ihan sitä, että keho on tottunut lääkkeseen ja voi tulla vierotusoireita. Tämä on hyvin yleistä tietoa, joten lääkäri ilmeisesti teki väärin ja oletti, että te tiedätte asiasta. Ne lääkkeiden mukana tulevat ohjeetkin pitäisi aina lukea, mutta lääkärillä se vastuu lopullisesti on. Todella hassua jos on väittänyt, että ei voi vierotusoireita tulla, melkein mistä vaan lääkkestä voi tulla vierotusoireita, jos on kauan käyttänyt, se on niin yksilöllistä.[/QUOTE]

Ainakaan minulle se ei ole mitenkään yleistä tietoa. En ole, eikä miehenikään ole, ennen masennuslääkitystään ollut minkään Buranaa vahvemman lääkkeen kanssa tekemisissä. Toisekseen minusta tästä todellakin pitäisi puhua jo siinä vaiheessa kun lääkkeitä määrätään, vaikka asiasta pakkausselosteessa kerrottaisiinkin. Lääkäri määrää lääkkeet, jotka käyt apteekista ostamassa ja sitten kotona lueskelet että jaahas, tämähän muuten aiheuttaa tämmöistäkin. Ja mitäs sitten? Apteekissa ei taida olla palautusoikeutta, eikä siinä vaiheessa voi enää lääkärin kanssa keskustella muista vaihtoehdoistakaan samalla tavalla kuin vastaanotolla.

Ei lääkäri väittänyt ettei vieroitusoireita voi tulla, hän vaan ei maininnut niistä mitenkään. Antoi vaan uuden lääkereseptin kouraan ja sanoi että kokeilepas näitä. Kuulemma, mieshän siellä lääkärissä oli, en minä. :)
 

Similar threads

L
Viestiä
2
Luettu
1K
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L

Yhteistyössä