En mä kestä olla lapseton!

[Lapseton]

Mun elämässä on ollut aina vaan yksi tarkoitus -- olla osa perhettä. Mutta mussa on jotain vikaa, enkä edes sitä perhettä saa aikaan. Vihaan kehoani, vihaan itseäni kun olen niin paska etten edes lapsi halua mussa elää.

Mä en kestä. Mä en vaan kestä tätä tuskaa, enkä huomenna äitienpäivälounasta ja anopin ylpeyttä vauvamahaisista tyttäristään enkä niitä kyselyitä.

Miksi mä olen tällainen saatanan maho lehmä?

 

[Nekkis]

Nuo tunteet ovat ihan normaaleja, mutta itsesi syyttely ja haukkuminen on turhaa!
Meillä ei toista lasta näy, mutta Luojalle kiitos on kuitenkin jo yksi lapsi siunaantunut.

Oletko käynyt lapsettomuushoidoissa?
Kovasti voimia, ja älä missään nimessä menetä toivoasi - niin turhauttavalta kuin tuo lause tuntuukin.
:hug:

 

[Dorde]

Oletko miettinyt että sulla saattaa olla masennusta? Kuulostat pikkasen siltä. Apua saa ja pitää hakea!

 

[hyytikyppynen]

Kuule, mie sain yhen lapsen ja sen menetin. Sen jälkeen ei ole tämä kroppa osannu lasta sisällään kasvattaa. Mulla oli se vaihe että inhosin itteäni koska olen kykenemätön saamaan lapsia, mut nyt, olen hyväksyny sen ja elän eteenpäin vaan. Se on kurjaa ettei lapsia saa, mut elämässä on muutaki, se vaan täytyy huomata. Ja elää sitä muutaki. Jos katkeroituu miettimään vaan sitä puutetta elämässään nii senhän tietää miten siinä käy. :hug:

 

[Innis]

Suurensuuri *halaus*

Älä suotta itseäsi syytä siitä, ettet ole raskaaksi tullut. Tuskinpa olet millään tavalla vastuussa siitä, miten kroppasi raskautumisasioissa toimii.

Täysin epäreilua kyllä on se, että joskus ne, jotka lapsia toivovat enemmän kuin mitään muuta elämältä, eivät välttämättä niitä saa

Voimia paljon! Toivon todella, että vielä joskus saatte pikkuisen syliinne!

 

[vuosien piina ohi]

En minäkään sitä kestänyt. Ei sellaista kukaan kestä. Tarve saada lapsi on niin voimakas, ettei sitä kärsimystä voi kestää. Siksi lähetän sinulle lämpöisen halauksen.

Minä olen itsekin totaalisen hedelmätön. Lapsettomuus on takana luovutetulla munasolulla tehdyn hoidon ansiosta. Seuraava askel olisi ollut adoptio. En kestäisi ilman perhettä ja vaikeita ne vuodet totisesti olivat ennenkuin piina loppui. Toivon, että sinunkin tuskasi vielä jonain päivänä loppuu ja saat perheen. Onko se mahdollista vai onko toivosi viety jo kokonaan?

Minä jättäisin menemättä anoppilaan.

 

[vieras]

kuin minun ajatuksiani. En ollut kovin kauaa elämässäni lapseton kun toivoin lasta. Muistan eräänkin ajatuksen: antakaa millainen lapsi vain kunhan saan lapsen. Minulla on vaikeasti vammainen lapsi. Tuskin ajatuksella oli kovinkaan suuri vaikutus lapsen vammaisuuteen. halusin sen vaan kertoa tässä ketjussa. Ei elämä muutu helpoksi lapsen synnyttyä, vaan voi olla vielä rankempaa mitä olet luullut.

 

[vieras]

ymmärrän sua täysin, meillä on yksi hoidoilla alkunsa saanut lapsi.
silti toivoisi toistakin. ei lapsettomuuden tuskasta pääse yli koskaan.

 

[hassu]

Ei sussa ole mitään vikaa :hug: Paljon jaksamisia, vaikka en edes tiedä kuinka iso tuska se on. :ashamed:

 

[vieras]

Anna vihan tulla. Tiedän tunteen. Toivotan onnea. Hoidot on hyviä. Tsemppiä

 

[Dorde]

En minäkään sitä kestänyt. Ei sellaista kukaan kestä. Tarve saada lapsi on niin voimakas, ettei sitä kärsimystä voi kestää. Siksi lähetän sinulle lämpöisen halauksen.

Minä olen itsekin totaalisen hedelmätön. Lapsettomuus on takana luovutetulla munasolulla tehdyn hoidon ansiosta. Seuraava askel olisi ollut adoptio. En kestäisi ilman perhettä ja vaikeita ne vuodet totisesti olivat ennenkuin piina loppui. Toivon, että sinunkin tuskasi vielä jonain päivänä loppuu ja saat perheen. Onko se mahdollista vai onko toivosi viety jo kokonaan?

Minä jättäisin menemättä anoppilaan.

Koskettavaa, ei sitä tule ajatelleeksi näin äitinä millaista olisi jos ei saisikaan lapsia. Meille vielä lapset tulleet helposti ja toinen jopa 'vahingossa'. Tunne on varmasti riipivä. Älä lannistu, aina on toivoa yrittää!!! Ja maailma on täynnä äitiä tarvitsevia lapsia, voi kun he kohtaisivat helpommin.

 

[ap]

En mä tajua miksi tää just nyt on niin vaikeeta... Ja hävettää että lohduttaa kuulla etten oo ainoa... En mä tätä kenellekään muulle toivo oikeesti, en sen takia näitä lue....

Jotenkin se tuska vaan välillä on niin ylitsepääsemätön, vaikka välillä sen kanssa osaa elää.

Adoptiota mekin ollaan harkittu - onko musta edes siihenkään. Oisko oikeudenmukaisempaa antaa niidenkin lasten saada joku parempi äiti, eihän musta ole äidiksi edes omilleni...

Miten se voi olla niin vaikeeta, niin yksinkertainen asia!

 

[villiviina]

Kauna ootte lasta yrittäny?
meillä meni esikoista yrittäessa 2 vuotta.

 

[vieras]

En mä tajua miksi tää just nyt on niin vaikeeta... Ja hävettää että lohduttaa kuulla etten oo ainoa... En mä tätä kenellekään muulle toivo oikeesti, en sen takia näitä lue....

Jotenkin se tuska vaan välillä on niin ylitsepääsemätön, vaikka välillä sen kanssa osaa elää.

Adoptiota mekin ollaan harkittu - onko musta edes siihenkään. Oisko oikeudenmukaisempaa antaa niidenkin lasten saada joku parempi äiti, eihän musta ole äidiksi edes omilleni...

Miten se voi olla niin vaikeeta, niin yksinkertainen asia!

kauan olette yrittäneet joko olette käyneet tutkimuksissa?

 

[Eestlanna Savanna]

ihan normaalia toi on =) :hug: anna niiden tuntien tulla vaan :hug:
Voin vaakuta että kun saat lasta sanot myös etten jaksa,musta ei ole äiti :hug:

 

[ap]

Nyt neljäs vuosi menossa. Tiedän kyllä että joillain on menny paljon pitempäänkin, mutta silti... Mulla on lähipiirissä yksi pariskunta, jolla meni yksitoista vuotta. En mä jotenkin tiedä onko musta siihen, kaikkiin niihin pettymyksiin. Mutta mitä sitten vaikkei oiskaan? Ihan niin kun siinä ois jotain vaihtoehtoja, jos musta ei oo kestään pettymyksiä niin sit niitä ei tule tai jotain?

Kyllä mä yleensä käsittelen tätä asiaa paremmin, mut jotenkin tää ilta on taas tällanen...

 

[vieras]

Nyt neljäs vuosi menossa. Tiedän kyllä että joillain on menny paljon pitempäänkin, mutta silti... Mulla on lähipiirissä yksi pariskunta, jolla meni yksitoista vuotta. En mä jotenkin tiedä onko musta siihen, kaikkiin niihin pettymyksiin. Mutta mitä sitten vaikkei oiskaan? Ihan niin kun siinä ois jotain vaihtoehtoja, jos musta ei oo kestään pettymyksiä niin sit niitä ei tule tai jotain?

Kyllä mä yleensä käsittelen tätä asiaa paremmin, mut jotenkin tää ilta on taas tällanen...

oletteko käynyt tutkimuksissa?

 

[**]

meilläkin meni yrittäessä 2 vuotta. tiedän tunteen, itkettää, harmittaa, anopin ihailevat katseet ja tarinat muiden miniöiden lapsista...se on kamalaa. muista, että vika ei ole sinussa ja toivotan kovasti onnea yrityksellenne.