En minä ehkä jaksakaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja The titityy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
En lukenut koko ketjua, mutta olet oikeassa että lapsen paras paikka ei aina ole kotona. Mutta kun selvästi haluat yrittää tilannettasi saada paremmaksi, niin entäs sellainen vaihtoehto, että poika olisi sijaisperheessä silloin tällöin viikonlopun? Perhetyöntekijä varmaankin tietää siitä käytännöstä enemmän käytännön tasolla, kuinka etenisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Ei ole lääkitystä.
Tämä lapsen isä pitää mielialalääkkeitä ja niitä käyttäviä mielipuolina, eikä yhtään hyväksynyt ajatusta että minä niintä voisin tarvita.
Nyt kun ei ole kuvioissa niin olisin vapaa ne hankkimaan.
Psykologille täällä ei saa aikaa moneen viikkoon, koetin viime viikolla tilata aikaa.

Jotenkin sitä on niin jäänyt tähän neljän seinän sisään, ettei osaa edes ajatella lähtevänsä esim. kerhoihin.
Olen aika arka uusien ihmisten kanssa, kunhan tutustun niin tilanne onkin jo toinen. :)



tuossa seuraavassa viestissä kehotetaan hakemaan lääkkeitä. terveyskeskuslääkäri ei ole paras ihminen määräämän lääkkeitä. vaan asiansa osaava mielenterveyslääkäri. ja aikoja psykologille ei saa, ennenkuin jotain todella tapahtuu. ensin sairaalajakso, sitten pääsee mielenterveyspuolelle hoitoon. ja puhun omasta kokemuksesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Poikalapsi on ja ikää nyt 2v.1kk

Kaikenaikaa olen yksin hoitanut, tukea ja apua on ollut todella vähän.
Lisäksi nämä kaikki ongelmat lapsen isän kanssa, niistä olen useaan otteeseen täällä kertonut.

Minulla omat taustani. Alkoholismi ja olen hyvin tempperamenttinen.
Lapsi itki ensimmäiset 4kk 15-20 tuntia vuorokaudessa. Jaksoin.
Senkin jälkeen on ollut vahva persoona ja melkoisen vaativa.
Kyllä on tämä lapsi äidiksi opettanut.

Pärjäisimmehän me, mutta tuo viina on taas alkanut kiehtomaan aika paljon.
Tuntuu että haluaisin vaan vetää ja vetää ja unohtaa kaiken...

Minusta tarvitset nyt todellista apua. Pyydän, soita a-klinikalle ja pyydä apua. Sinun ei välttämättä tarvitse luopua pojastasi, voisitte päästä yhdessä hoitoon. Vaikka sinusta nyt tuntuu todella pahalta, ei kannata luovuttaa. Itsekin hain tässä apua ja nyt tuntuu paremmalta -ja lasten kanssa on ihan hyvä olla. Usein puhutaan lasten tarvitsevan vanhempiaan, mutta on se toistekin päin -minä ainakin tarvitsen noita vintiöitä ja jos en olisi hakenut apua en saisi olla tässä nyt näiden viikareiden kanssa. Alkoholi on niin petollinen lääke, se kyllä auttaa, mutta syö elämää toisesta päästä. Siksi en turvaudu siihen. Vaikka kuolema tuntui minustakin hyvältä kaikkein pahimmalla hetkellä, pääsin eroon ajatuksesta ja toiveesta -sillä kuolemani jättäisi muutaman ihmisen niin yksin. Ja se jättäisi minutkin yksin. Siksi tahdon elää elämäni loppuun saakka ja toivon, että elämästäni saisi edes yksi ihminen voimaa elää omansa. :heart:
 
Suntäytyy puhua sille perhetyöntekijälle kaikki miltä susta tuntuu juuri nyt.Ehkä osaa auttaa eteenpäin.Ja neuvolan kautta nyt luulisi ainakin saavan apua.
Voimia ja jaksamista!!
 
Kansiota siivottu :wave:

Katselin tuossa tilin että onkohan sitä millä lähteä leipää ostamaan.
Oli mies laittanut 169 eur. rahaa. Sain maksettua pari laskua joista oli jo kova huoli, hieman helpotti tuo asia.

Mietinpähän vaan että mistä se juuri tuon summan keksi laittaa...
Pyysin viimeviikolla että laittaa jonkunlaista elaria edes että selvitään.
Ihme summa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Alkuperäinen kirjoittaja Annette-79:
Missä päin tarkalleen ottaen asut?

Minä asun Kemissä, oletko lähelläkään?

Kempeleessä asutaan.
Pudasjärvelle olen tässä muuttoa suunnitellut, se koulu olisi siellä jos sinne pääsen.
Saatanpa kyllä muuttaa joka tapauksessa kun maisemanvaihto tuntuu tarpeelliselta.

mihin kouluun olisit tulossa?täällä on muuten ihan hyvä perhetyöntekijän saanti jos sitä tarvii ja uskosin että tukiperhekkin löytyy jos tarvitsee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Kansiota siivottu :wave:

Katselin tuossa tilin että onkohan sitä millä lähteä leipää ostamaan.
Oli mies laittanut 169 eur. rahaa. Sain maksettua pari laskua joista oli jo kova huoli, hieman helpotti tuo asia.

Mietinpähän vaan että mistä se juuri tuon summan keksi laittaa...
Pyysin viimeviikolla että laittaa jonkunlaista elaria edes että selvitään.
Ihme summa.

toihan on vanhassa rahassa tuhat markkaa, oisko ajatellut niin...
 
Aika lailla keskustan tuntumassa asutaan. Saleen ei ole kovin pitkä matka.

Pudasjärvellä alkaisi aikuiskoulutuksena kotityöpalvelujen ammattitutkinto.
Kuulemma vaikea päästä noihin kouluihin mutta toivottavasti lykästää.
Minulla ei vieläkään ammattia ole. :ashamed:

Ahaa, se onkin voinut ajatella että tonni vanhaa on sopiva.
Olin siinä toivossa että jos 200 egeä laittaisi kuussa. Pitää joskus jutella asiasta kunhan kykenen.

Miten tuo laskukaava muuten menee elareiden suhteen? Oliko se että 10% tuloista?
Silloin se 200 euroakin olisi liian vähän.
 
Kempeleessä toimii Perhetupa, siinä melkein tk:n vieressä, pikkuisen kirkkoon päin, semmoinen vanha vihreä talo. Käy siellä tutustumassa: http://www.kempele.fi/asukkaalle/sosiaalipalvelut/2%20PERHETUPA%20uusi%20esite.pdf ja nyt alkuun vaikka tutustu tuohon esitteeseen =) Sieltä voisit saada uusia ystäviäkin :hug: Jos joskus tulee tiukka paikka, niin mullekin voit laittaa yytä... asun Kempeleen lähikunnassa :)
 
Tuo perhetupa jäi kesälomalle ja alkaa taas elokuussa.
Neuvolassa tuosta toiminnasta kerrottiinkin.

Hankalaan aikaan sattui kaikki tämä vaikeus. Avunsaanti tosi heikkoa näin kesäaikaan.
 
Tsemppiä!

Itsekin olen joutunut välillä myöntämään etten jaksa olla reipas ja iloinen kotiäiti. Meidän perheelle vajaan vuoden ajan saatu perhetyön tuki on ollut hyvä juttu. Itse olin pitkään "vahva" ja ajattelin että jaksan kyllä lapseni hoitaa. Eihän se "pelkän kotiäidin" homma mikään vaikea ole. Niin on vaan joutunut kriiseissä nöyrtymään ja myöntämään että saa olla heikko ja väsynyt. Miehen päihdeongelmien vuoksi elämä oli tosi hankalaa vuosia.
MUTTA nyt elämä on ihan eri mallilla, asiat toimii ja mieskin on raitistunut. En olis vuosi sitten uskonut että näin hyvin voitais mennä eteenpäin. Vieläkin saa tehdä töitä sen eteen, ettei vaipuis synkkyyteen pikku asioiden vuoksi ja murehtis turhia (laskuja jne.), vaan nauttis jokaisesta ainutlaatuisesta päivästä.
Voimia sulle ap, hienosti olet pärjännyt! Puhu rehellisesti ammattilaisten kanssa ja ota tarjottu apu vastaan, siitä hyötyy kaikki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Tuo perhetupa jäi kesälomalle ja alkaa taas elokuussa.
Neuvolassa tuosta toiminnasta kerrottiinkin.

Hankalaan aikaan sattui kaikki tämä vaikeus. Avunsaanti tosi heikkoa näin kesäaikaan.

Sitä mä vähän pelkäsinkin. No, huomennahan on jo tiistai, ja se perhetyöntekijä tulee. Muistathan, että hänellä on vaitiolovelvollisuus, voit puhua hänelle aivan varmasti. Ja yritä järkätä sitä lääkitystäkin itsellesi, sillä siitä voi oikeasti olla apua. Ensin vaikka tk-lääkärille ja sitä kautta eteenpäin. Älä luovuta, sä selviät kyllä! :hug:
 
Mun mielestä sä vaikutat useassa viestissä jo paljon reippaammalta... =)
Juttelet neuvolassa, juttelet sille perhetyöntekijälle, puhut kaikille,että tarviit konkreettista apua... Neuvolassa osaavat neuvoa vaikka niitä ruoka-avustuksia hakemaan, ainakin mun paikkakunnalla neuvola tietää hyvin mistä päin niitä voi hakea/anoa... Kaikki minkä saat, niin käytä hyväksi ja otappa yhteys vaikka täältä palstalta johonkuhun joka asuu lähistöllä... uskomattoman ihania ihmisiä täällä kyllä pyörii =) Tsemppiä.. Sä oot jo paremman paremmalla puolella =) :hug:
 
Pakkohan tässä on tietysti reipastua.

Tämä reipastuminen johtuu pitkälti siitä että en halua antaa miehelle sitä iloa että näkee minun vaipuvan suohon.
Se kun povasi että en tule selviämään, sillä melkoisen pirullinen luonne. :|

Minun pitää näyttää sille että pystyn lapseni hoitamaan ja saamaan elämän järjestykseen! =)
 
toivottavasti saat apua.harmi kun asustelet siellä päin..olisin voinut auttaa sinua vaikka hoitamalla poikaasi että saat levättyä ja hoidettua asioitasi kuntoon.asustelen itse keskellä lappia.oletko ottanut selvää esim.siitä tukiperhe asiasta?eikös se mene niin että poika olisi vaikka vkl jossain toiseessa perheessä?eikö siitäkin olisi sinulle apua.yritä löytää kavereita että pääset taas elämään käsiksi ja ota kaikki apu vastaan mitä tarjotaan.älä tartu pulloon.olisiko mahdollista esim. työharjoitteluun lähteä johonkin?siinähän sinä saisit vähän vaihtelua elämääsi ja vähän oma aikaa.
 
Tämä tilanne on vielä niin tuore että en tuota tukiperhettä ole päässyt kyselemään.
Viime viikolla soitin tajuttoman määrän puheluita etsiessäni apua mutta paljon nousi seiniä vastaan tämän kesäajan takia.

Uskon että kavereita löytyy, ensiksi minun on saatava itseni kasaan ja ulos tästä talosta.
Olen mökkihöperöitynyt pahasti.
Toistaiseksi kaveri-hommat hoituu tietsikan välityksellä.

En minä juomaan ala. Menettäisin sillä hommalla pojan ja sitä en kestäisi.
 
Nostan kyllä sinulle hattua(jos sellainen olisi ;) )Olet askeleen edellä muita kohtalotovereitasi,koska pystyt itse tunnustamaan/toteamaan tilanteesi ja se on jo paljon.Olen itse ollut perheiden kanssa tekemisissä joilla on vaikeaa(elokuussa alkaa opinnot itsellä joten varmaan tuleva ammattini siis auttaa ongelma perheitä ym)Tuo tukiperhe juttua kyllä itsekkin suosittelisin,koska siinä et joudu "luopumaan" lapsestasi kokonaan vaan olisit äiti siinä rinnalla,mutta sinulla olisi "vierelläkulkija" eli tukiperhe.Itse haluaisin tukiperheeksi,mutta mieheni ei ole vielä valmis siihen joten antaa asian odottaa.Juuri tämän päivän lehdessä oli että tukiperheitä on kauhea pula joka paikassa.Tutuillani todella hyviä kokemuksia sijaisvanhemmista(siis heidän lapset olivat sijaisvanhemmilla)Jos haluat niin laita yv:tä niin jutellaan lisää.Tsemppiä!
 
Saatko koskaan omaa aikaa? Siis,hoitaako lastasi kukaan muu koskaan kuin sinä? En tarkoita sitä, että olisit lapseesi väsynyt..mutta jos olet paljon lapsen kanssa kaksin, niin varmaan kaipaisit joskus omaa aikaasi.Vaikka vain yksin ja rauhassa kotosalla.Tälläisiä tuki yms.perheitä varmasti järjestetään neuvolan yms.kautta.
Toivon sydämestäni,että pääset jaloillesi.

Minusta on kamalaa ajatella,että vasta sitten apua saa, kun jotain tapahtuu. Minä menisin sinuna oman lääkärisi puheille ja hän varmaan laittaa lähetteen psykiatrille/psygolokille...

Minun ystäväni masentui lapsen saannin jälkeen ja itse hän ei tajunnut tätä asiaa.Hänen puheensa muuttuivat erittäin pelottaviksi ja hänestä tuli muutenkin hyvin kiukkuinen jne.(kaikkea en lähde tässä puhumaan/kertomaan)Minä kuitenkin näin,että asiaan on puututtava ja oli raskas asia tehdä päätös, että minä puutuin siihen.Soitin siis neuvolaan ja hän joutui siellä keskusteluun.Saman tien aika lääkäriin(tavalliselle) ja hän sai heti lääkkeet sieltä.Sen jälkeen aikaa meni,että pääsi keskustelee murheistaan jne.Kyllä sain isot vihat alussa päälleni, mutta kiitosta sain jälkeen päin paljon...Olen iloinen,että pystyin ikävän kautta kuitenkin auttamaan ystävääni. Mene neuvolaan keskustelee ja sieltä apua saat.
Voimia.
 
Ei ole koskaan omaa aikaa. Lapsen kanssa alusta asti 24/7
Hyvin harvoja kertoja on käynyt hoidossa.
Tällä paikkakunnalla olen vieras, suku muualla.

Viikonloppuisin kun mies oli kotona, niin siltikin minä pojan hoidin.
Ukko nukkui pitkään ja sitten vaan levottomana pyöri tuossa kun ei ole tekemistä!
Ei se osannut pojan kanssa olla ja touhuta. Hermonsakin menetti jatkuvasti jos poika sattui itkemään hänen mielestään turhaa itkua.
 
Voi sentään, tuntu ihan minun elämältä pari vuotta sitten. Enkä nyt vieläkään kovin reipas ja jaksava ole, mutta kuitenkin jo paljon siitä piristynyt.

Sano vaan rohkeesti sille perhetyöntekijälle miten menee, kyllä sun lapsen on päästävä hoitoon osan viikosta, ja kysy myös sitä tukiperhettä!!
Ja ilmanmuuta lääkitys, mene vaikka terkkariin tavalliseen lääkäriin jos et psykologille saa mentyä.

:hug:
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Similar threads

Yhteistyössä