En oikein ymmärrä karkkipäivän ideaa.

[ew]

[QUOTE="sasa";28437651]Meillä namipvä kerran viikossa. Joskus kaksi.
Meillä ostetaan noin eurolla irtonameja ja laku.
Ei mielinmäärin karkkia. Jokapvä ei todellakaan karkkia syödä. Kiva katsella noita ylipainoisia ekaluokkalaisia jotka poikkeaa joka pvä ennen koulun menoa alepassa ostamassa karkkia ja limua.
Seuraavaksi vedetään energia juomaa ja leikitään coolia!
Kotona välipalaksi on tietty eines pizzaa ja hampparii.......[/QUOTE]

No tuo ylipaino ym on taas ihan toinen ääripää. Joillakin karkkipäivä toimii, koska muuten sitä mätettäisiin jatkuvasti (tai sitten jostain muusta syystä), joillain ei ole siihen tarvetta, koska karkit ym ei niin kiinnosta. Löytyy myös tietenkin näitä kuvailemiasi tyyppejä, mutta viestisi kuulosti siltä että on vain kaksi ääripäätä.

 

["vieras"]

Niin, selittäisitkö nyt, että jos saa ruoan jälkeen karkkia, niin miten se on opettamista, mutta jos saa ruoan jälkeen kupillisen hedelmärahkaa, niin se ei ole? Herkkuja kummatkin..

Meillä otetaan aika rennosti ton karkin suhteen, ei olla tehty numeroa mistään herkuista.

En ole ap., mutta eikö se ihan selvästi kirjoittanut, että heillä saa sitä herkkua (rahkaa) jos haluaa, vaikkei söisi ruokaa. Sun kirjoituksesta ymmärtäisi, että lapset saa karkkia, kunhan ovat syöneet ruokansa. Onhan tuo nyt ihan eri asia!

 

["ookoo"]

Meillä syötäisiin enemmän karkkia, jos meillä olisi karkkipäivä kuin mitä nyt syödään. Tätä on joutunut joka vuosi toistamaan hammaslääkärillä, joiden tärkein kysymys on, että "onko teillä karkkipäivä".

Monesti jos lapsilla on karkkipäivä, siitä tulee sellainen päivä jota odotetaan kuin kuuta nousevaa ja sitten mätätään karkkia oikein kunnolla. Karkkipäivä voi tehdä karkista erityisen numeron. Meillä se ei ole sen kummempi juttu, jos isovanhemmat joskus tuovat karkkia tai ostetaan tikkari kaupasta. Kokonaismäärät karkissa ja limsoissa jää vähäiseksi. Ei tarvita mitään totaalikieltoja ja sitten täydellinen "repsahdus" kerran viikossa.

Eikä meillä lapset karkkia vingu päivittäin (kuten joku mainitsi), ei juuri koskaan, koska ei meillä lähtökohtaisesti ole karkkia kaapissa. Turha vinkua. Lapset "vinkuvat koko ajan karkkia", jos ovat joskus saaneet vinkunalla tahtonsa läpi ja jos perheellä (vanhemmilla) on tapa syödä niitä karkkeja vähän harvasen päivä.

 

[hihuli]

[QUOTE="vieras";28437667]En ole ap., mutta eikö se ihan selvästi kirjoittanut, että heillä saa sitä herkkua (rahkaa) jos haluaa, vaikkei söisi ruokaa. Sun kirjoituksesta ymmärtäisi, että lapset saa karkkia, kunhan ovat syöneet ruokansa. Onhan tuo nyt ihan eri asia![/QUOTE]

Milloin tästä on tullut huono asia, että syödään sitä kunnon ruokaa ennen herkkuja. Käsittääkseni siinäkin on taustalla, että voi helposti ruveta voimaan pahoin jos syö herkkuja ilman kunnon ruokaa?

En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että jotkut asiat toimii toisilla ja ihan hyvästä syystä. Jos ap:lla ei ole tarvetta karkkipäivälle, niin hyvä, joillain on tarvetta siihen, eikä se ole varsinaisesti huono asia siinä vaiheessa.. Voi luoja mitä vääntämistä taas.

Ja siis meillä ei varsinaista karkkipäivää ole, vaan herkkujen suhteen ollaan aika rentoja, koska sen suhteen voidaan olla rentoja, koska ei ole ongelmaa herkkujen kanssa kenelläkään tässä perheessä, eikä ole tarvetta tehdä siitä mitään numeroa suuntaan eikä toiseen ja siltikin ymmärrän että toisilla on se karkkipäivä enkä pidä sitä minään ihmeellisenä asiana... puuuuuh ja piste

 

[ap.]

Milloin tästä on tullut huono asia, että syödään sitä kunnon ruokaa ennen herkkuja. Käsittääkseni siinäkin on taustalla, että voi helposti ruveta voimaan pahoin jos syö herkkuja ilman kunnon ruokaa?

En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että jotkut asiat toimii toisilla ja ihan hyvästä syystä. Jos ap:lla ei ole tarvetta karkkipäivälle, niin hyvä, joillain on tarvetta siihen, eikä se ole varsinaisesti huono asia siinä vaiheessa.. Voi luoja mitä vääntämistä taas.

Ja siis meillä ei varsinaista karkkipäivää ole, vaan herkkujen suhteen ollaan aika rentoja, koska sen suhteen voidaan olla rentoja, koska ei ole ongelmaa herkkujen kanssa kenelläkään tässä perheessä, eikä ole tarvetta tehdä siitä mitään numeroa suuntaan eikä toiseen ja siltikin ymmärrän että toisilla on se karkkipäivä enkä pidä sitä minään ihmeellisenä asiana... puuuuuh ja piste

Pointti olikin se, että miksi karkista tai ylipäätään makeasta on tehty lapselle parempi asia kuin hyvästä kunnon ruuasta? Jos lasta ei opeta siihen, ei lapsella ole mitään halua/tarvetta syödä makeaa, jos tarjolla on ruokaa. Kuinka moni teistä, jolla on mainitsemanne "makeanhimo", ottaisi nälkäisenä mielummin karkkipussin tai munkin kuin kunnollisen annoksen hyvää ruokaa??

 

[szze]

Itse en ymmärrä joustamatonta ajattelua varsinkaan jos se kohdistuu muihin ihmisiin. "Koska meillä ei karkkipäivää tarvita, se ei voi olla toimiva ida missään muualla" tai "Jos karkkipäivästä on sovittu, se ilman muuta tarkoittaa että lauantaisin on ihan pakko ostaa karkkeja, idea romuttuu jos sitä ei jostakin syystä tee tai sen jollakin viikolla siirtää esim. keskiviikoksi." tai "Karkkipäivä tarkoittaa aivan ehdottomasti sitä että karkkipäivänä mätetään karkkeja aamusta iltaan syömättä mitään muuta ns."

 

["vieras"]

Makean rajoittaminen lapsilla ihan sen vuoksi, että lapsilla on luontainen halu syödä makeaa kasvukautena. Ilmeisesti elimistö erehtyy luulemaan, että nopea sokeri kasvattaa. Tämä on tutkittu juttu. Aikuisena tätä ei ole enää. Ja ei tarvi nillittää, poikkeuksia löytyy molemmista. Lapset ei muutenkaan tiedä mikä on fiksua ja mitä kannattaa tehdä, siksi aikuinen antaa rajat, hetket ja määrät.

 

[-annukka]

Niin, selittäisitkö nyt, että jos saa ruoan jälkeen karkkia, niin miten se on opettamista, mutta jos saa ruoan jälkeen kupillisen hedelmärahkaa, niin se ei ole? Herkkuja kummatkin..

Meillä otetaan aika rennosti ton karkin suhteen, ei olla tehty numeroa mistään herkuista.

Jos verrataam karkkeja ja rahkaa, niin toiset on täynnä lisäaineita vailla mitäänterveellistä ja toisesta löytyy ainakin c-vitamiineja ja kalsiumia.

Myös hampaille karkit on haitallisempia, koska niitä yleensä popsitaan pikkuhiljaa yksi kerrallaan ja osa karkeita vielä tarttuu hampaisiin kiinni kun taas rahka hotkaistaan yhdellä istumalla. Tietty karkeissa on eroa eli esim. suklaa on ainakintoisten tutkimusten mukaan terveellista, eikä toffeen lailla jumitu hampaisiin.

 

[-annukka]

Itse en ymmärrä joustamatonta ajattelua varsinkaan jos se kohdistuu muihin ihmisiin. "Koska meillä ei karkkipäivää tarvita, se ei voi olla toimiva ida missään muualla" tai "Jos karkkipäivästä on sovittu, se ilman muuta tarkoittaa että lauantaisin on ihan pakko ostaa karkkeja, idea romuttuu jos sitä ei jostakin syystä tee tai sen jollakin viikolla siirtää esim. keskiviikoksi." tai "Karkkipäivä tarkoittaa aivan ehdottomasti sitä että karkkipäivänä mätetään karkkeja aamusta iltaan syömättä mitään muuta ns."

Itse en tajua, miksi karkkipäivä olisi hyvä juttu. Mutta silti suvaitsen sen, että naapurissa sellainen on käytössä ja uskon että se toimii heillä. Mielestäni mun ei tarvitse kaikesta olla samaa mieltä.

 

[voi mitä jeesuksia]

On tää palsta aina yhtä hauska. Erityisesti repesin sille "opetan lapselleni että liikunta ja vaikka Särkäniemellä käynti tuovat enemmän iloa kuin karkki". Jee, opetapa!!!

Meillä on kaksi lasta, toinen söisi karkkia koko ajan ja toinen ei välitä siitä yhtään. Molemmat on kasvatettu samalla tavalla, ei ole opetettu sille toiselle, että "karkki on parempaa kuin ruoka", vaan HE OVAT VAIN ERILAISIA IHMISIÄ! (Joskus tuntuu että sellainen mahdollisuus on täällä palstalla tyystin unohdettu...)

Pidetään karkkipäivä, jotta se makeanhimoisempi ei ylensyö mutta saa silti herkutella kerran viikossa. Toinen ei aina halua karkkipäivänäkään karkkia, se on ihan ok, hänelle ei siiten osteta sitä.

 

["vvieras"]

Meillä on karkkipäivä siksi, että se on kivaa ja tekee siitä lauantaista vähän kuin juhlapäivän perjantaina on mukava miettiä, että mitä herkkua kukakin tahtoo. Esikoinen on viime aikoina tahtonut aina pätkiksen ja minipussin juustonaksuja. Nuorempi on tahtonut pätkiksen ja muumipastilleja. Minä otan aika usein pikkupussin sipsejä ja jonkun suklaapatukan. Mies syö sipsejä, kun ei makeasta välitä. Minä en kyllä näe mitään syytä sille, että karkkia syötäisiin pitkin viikkoa tai sipsejä. Kyllä meilläkin on karkkia kaapissa, esim. jos ostan esikoiselle jonkun pienen karkkipussin, niin en yleensä anna siitä kaikkia namuja, vaan jätän osan kaappiin. Sinne niitä sitten unehtuu, nytkin on jotain kuivia hedelmä aakkosia pussin pohjalla, pitäisi roskiin varmaan nakata. ..

 

[mammamaa]

Minulla on hyviä muistoja lapsuuteni karkkipäivistä. Lauantai oli monella tapaa ihana päivä, oli vapaata kaikilla, sai karkkipussin, siivottiin yhdessä, käytiin saunassa, sai limpparit, katsottiin telkkua. Se oli erilainen kuin arkipäivät ja toi hyvän rytmityksen viikkoon. Jos karkkia olisi saanut joka päivä, olisi yksi mukava asia poissa. Se olisi ollut arkista ja tavallista. Suhteeni karkkiin voisi nyt olla toinen. En kaipaa karkkia, syön sitä max kerran kuussa. Lapsena tykkäsin, mutta kai en sitten ole sokerikoukussa, kun en sitä tarvitse. Lukuunottamatta raskausaikaa, jolloin minulla oli ihan hillitön suklaahimo. Se oli aika rasittavaa, enkä yhtään halua elämääni tuollaisia koukuttavia asioita.

Siksi meillä on lapsilla karkkipäivä ja muina päivinä eivät saa herkkuja. Joskus saatan tehdä pannukakkua, mutta keksejä, pullaa ei. Karkkipäivänä syövät minipussin jos sitäkään. En näe tässä mitään pahaa, haluan suojella lapsiani sokeririippuvuudelta. Eikä nuo näytä kärsivän.

 

["vieras"]

Minulla on hyviä muistoja lapsuuteni karkkipäivistä. Lauantai oli monella tapaa ihana päivä, oli vapaata kaikilla, sai karkkipussin, siivottiin yhdessä, käytiin saunassa, sai limpparit, katsottiin telkkua. Se oli erilainen kuin arkipäivät ja toi hyvän rytmityksen viikkoon. Jos karkkia olisi saanut joka päivä, olisi yksi mukava asia poissa. Se olisi ollut arkista ja tavallista. Suhteeni karkkiin voisi nyt olla toinen. En kaipaa karkkia, syön sitä max kerran kuussa. Lapsena tykkäsin, mutta kai en sitten ole sokerikoukussa, kun en sitä tarvitse. Lukuunottamatta raskausaikaa, jolloin minulla oli ihan hillitön suklaahimo. Se oli aika rasittavaa, enkä yhtään halua elämääni tuollaisia koukuttavia asioita.

Siksi meillä on lapsilla karkkipäivä ja muina päivinä eivät saa herkkuja. Joskus saatan tehdä pannukakkua, mutta keksejä, pullaa ei. Karkkipäivänä syövät minipussin jos sitäkään. En näe tässä mitään pahaa, haluan suojella lapsiani sokeririippuvuudelta. Eikä nuo näytä kärsivän.

Mitä arvelet tapahtuvan, kun he lähtevät pois silmäsi alta?

 

["Vieras"]

Mistähän se toinen on oppinut makeanhimonsa?

On tää palsta aina yhtä hauska. Erityisesti repesin sille "opetan lapselleni että liikunta ja vaikka Särkäniemellä käynti tuovat enemmän iloa kuin karkki". Jee, opetapa!!!

Meillä on kaksi lasta, toinen söisi karkkia koko ajan ja toinen ei välitä siitä yhtään. Molemmat on kasvatettu samalla tavalla, ei ole opetettu sille toiselle, että "karkki on parempaa kuin ruoka", vaan HE OVAT VAIN ERILAISIA IHMISIÄ! (Joskus tuntuu että sellainen mahdollisuus on täällä palstalla tyystin unohdettu...)

Pidetään karkkipäivä, jotta se makeanhimoisempi ei ylensyö mutta saa silti herkutella kerran viikossa. Toinen ei aina halua karkkipäivänäkään karkkia, se on ihan ok, hänelle ei siiten osteta sitä.

 

[voi mitä jeesuksia]

[QUOTE="Vieras";28438644]Mistähän se toinen on oppinut makeanhimonsa?[/QUOTE]

NIin, se olis kyllä kiva tietää. Jostain kai sitten. Ja miten siitä toisesta on tullut sellainen, että makea ei kiinnosta? Vaikka samassa kodissa ovat kasvaneet ihan samoja ruokia syöden ja samanlaisen syömiskulttuurin parissa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28438627]Mitä arvelet tapahtuvan, kun he lähtevät pois silmäsi alta?[/QUOTE]

Tarkoitatko kun he nyt lapsena lähtevät jonnekkin? Kylässä saavat toimia sen paikan mukaan. Jos herkkuja on tarjolla, saavat syödä niitä tietenkin. Olisi aika julmaa kieltää heitä.

Vai tarkoitatko sitä kun kasvavat aikuisiksi? No toivon tietenkin, etteivät välitä makeasta, kuten en minäkään, eikä kukaan muukaan neljästä sisaruksestani, jotka saivat saman kasvatuksen kuin minä ja nyt lapseni. Mutta jos he aikuisena sittenkin haluavat mässytä, niin se on heidän oma valintansa

 

[ed.]

[QUOTE="vieras";28438761]Tarkoitatko kun he nyt lapsena lähtevät jonnekkin? Kylässä saavat toimia sen paikan mukaan. Jos herkkuja on tarjolla, saavat syödä niitä tietenkin. Olisi aika julmaa kieltää heitä.

Vai tarkoitatko sitä kun kasvavat aikuisiksi? No toivon tietenkin, etteivät välitä makeasta, kuten en minäkään, eikä kukaan muukaan neljästä sisaruksestani, jotka saivat saman kasvatuksen kuin minä ja nyt lapseni. Mutta jos he aikuisena sittenkin haluavat mässytä, niin se on heidän oma valintansa [/QUOTE]

Lähinnä tarkoitin sellaista ikää, jolloin hengailevat kylillä koulun jälkeen kavereiden kanssa jne

 

["vieras"]

Lähinnä tarkoitin sellaista ikää, jolloin hengailevat kylillä koulun jälkeen kavereiden kanssa jne

Meinaatko, että semmoiset lapset, joilla ei ole pienestä pitäen ollut karkkipäivää, söisivät vähemmän karkkia koulun jälkeen kavereiden kanssa hengaillessaan? Kun taas ne, joilla on karkkipäivä ollut, yltyisivät mättämään karkkia kahmalokaupalla napaansa?

Minä luulen, että ei ole vaikutusta sillä, onko se karkkipäivä ollut vai ei. Sillä on varmaankin enemmän vaikutusta, että mitä ne kaverit tekevät.

 

[-annukka]

[QUOTE="Vieras";28438644]Mistähän se toinen on oppinut makeanhimonsa?[/QUOTE]

Uskon, että on ihan synnynnäistä, kenelle maistuu makea enemmän ja kenelle vähemmän. Vaikka perheissä karkkien syöntiänrajoitetaan, saa makeita hedelmiä ja marjoja syödä vapaammin. Toiset lapset niitä ahmivat pöivittäin, kun taas toiset ei niistä välitä.

 

[mammamaa]

116 olis siis minä. Lisään vielä, että enhän minä voi estää lapsiani toimimasta kodin ulkopuolella kuin niillä ohjeilla ja keinoilla mitä olen heille opettanut, esim. jos lapseni aikuisena alkavat käyttää huumeita, en pysty siihen vaikuttamaan enää. Tietenkin voin yrittää, mutta kaikki pohja luodaan kuitenkin lapsena. Jos pieni elää sellaisessa ympäristössä missä näkee tuollaista, sen normaalius on aikuisena paljon suurempi. Jos on karkkia, herkkua joka päivä niin sitä on todennäköisesti aikuisenakin. Tiedän erään ihmisen, joka kykenee syömään pellillisen pullaa päivässä, se on hänelle normaalia asia, hänen vanhempansakkin tekevät niin.

Tietenkin voi myös käydä niin, että lapsi aikuisena haluaa tehdä kaikki toisin kuin kotona tehtiin. Se riski on aina olemassa ja sillekkään en sitten voi mitään. Minä toteutan niitä kasvatusmetodeja, joita tiedän ja jotka itse ajattelen olevan hyväksi. Voin tehdä virhearviointeja ja jopa saman perheen sisällä. Joku toinen tekee asiat toisin ja siten kuin se heidän perheelleen sopii.

Jos taas lapseni on hirveä karkkirohmu kylässä ollessaan niin sitten on Se ei ole vakavaa ja lupakin siihen on. Niinkuin sanoin, minäkin tykkäsin lapsena karkeista. Mutta pikkuhiljaa kasvaessani se makeanhimo hiipui. Jos minulla olisi pidetty makeanhimoa yllä joka päivä, olisin minäkin nyt toisenlainen, ihan varmasti.

 

["Vieras"]

Ei sitä kyllä opi kaipaamaan mitä ei saa (koskaan). Jos lapsi oppii sairaalloisen sokerinhimoiseksi älyttömän nopeasti, niin kannattaisi varmaan tutkia asiaa.
Vähän sama kuin Pentti olisi todella viinanhimoinen, mutta antaa sen ottaa 2cl viinaa päivässä, tuskin se siitä riistäytyy... Juu juu

Uskon, että on ihan synnynnäistä, kenelle maistuu makea enemmän ja kenelle vähemmän. Vaikka perheissä karkkien syöntiänrajoitetaan, saa makeita hedelmiä ja marjoja syödä vapaammin. Toiset lapset niitä ahmivat pöivittäin, kun taas toiset ei niistä välitä.

 

[mammamaa]

Lähinnä tarkoitin sellaista ikää, jolloin hengailevat kylillä koulun jälkeen kavereiden kanssa jne

No jos haluavat syödä karkkia niin sitten syövät. En minä aio sitä pahemmin rajoittaa. Mutta kotiin en kanna herkkuja. Karkkipäivää tuskin on sitten tuon ikäisenä, kun hengailevat kylillä. Ostavat karkkia itse. En tiedä, sen näkee sitten. Varmaan he tekevät kaikkea muutakin jännää, mitä me vanhemmat ei haluttais niiden tekevän
Silloin tietenkin toivois, että vanhempien huolenpito on sisäistetty asia.

 

[meni ohi]

[QUOTE="Vieras";28438924]Ei sitä kyllä opi kaipaamaan mitä ei saa (koskaan). Jos lapsi oppii sairaalloisen sokerinhimoiseksi älyttömän nopeasti, niin kannattaisi varmaan tutkia asiaa.
Vähän sama kuin Pentti olisi todella viinanhimoinen, mutta antaa sen ottaa 2cl viinaa päivässä, tuskin se siitä riistäytyy... Juu juu [/QUOTE]

....mitä siis ajat takaa? Että jos on makeanhimoinen lapsi, ei saa syödä karkkia KOSKAAN?

Pistää miettimään että miksi ei? Ei kai se sen vaarallisempaa ole sille tosi makeanhimoiselle syödä sitä karkkia vaikka silloin karkkipäivänä kuin kellekkään muullekaan? Ja siksihän taas pidetään kiinni siitä karkkipäivästä, ettei tule sitten muulloin syötyä vaikka mieli tekiskin.

En mä ole ajatellut tehdä lasteni lapsuudesta mitään täydelliseksi-kasvattamis-leiria, joka kestää ekat 18v. Ei ne treenaa joka päivä, eivät lue klassikkoteoksia, eivät opiskele kuutta kieltä, eivät syö superruokaa jne. Jos karkinhimoinen saa sitä karkkiaan kerran viikossa ja pärjää sillä, hyvä niin. Se on sille sitten mukava hetki.

 

[kohta 50 v]

Kuinka moni teistä, jolla on mainitsemanne "makeanhimo", ottaisi nälkäisenä mielummin karkkipussin tai munkin kuin kunnollisen annoksen hyvää ruokaa??

Jos olen ollut päivän menossa ilman ruokaa, niin valitsen mieluummin kahvin ja munkin aterian sijasta. Mulle on aina maistunut herkut paremmin kuin normaali ruoka. Ruoka on oikeastaan vain välttämätön paha. Tämän vuoksi olenkin joutunut rajoittamaan itseltäni perinteiset herkut pois kokonaan jokapäiväisestä ruokavaliosta. Meitä on joka lähtöön ja siksi on paha mennä neuvomaan muita, kuinka pitäisi syödä ja milloin.

 

["vieras"]

Mä haluun tietää näiden karkkia joka päivä lapsille antajien, lasten reikätilanteen hampaissa ja millä iällä paikattiin eka reikä?
Annatteko syödä myös sipsejä, ja juoda makeita mehuja ja limuja mielin määrin?