Otetaas esimerkki:
Isä on yrittäjä ja tekee kirjaimellisesti AINA töitä. Menee aikaisin aamulla ja tulee kotiin vasta myöhään illalla/yöllä, jolloin lapset ovat yleensä jo nukkumassa. Silloin kun hänellä on vapaata, juoksee harrastuksissaan. Eli ei juurikaan hoida/kasvata omia lapsiaan, lapset ikävöivät isäänsä ja surevat sitä, että isä on jäänyt niin etäiseksi/vieraaksi. Ja tätä jatkuu KOKO sen ajan, kun lapset kotona asuvat. Isä voisi siis palkata enemmän työntekijöitä, jos haluaisi ja tekee töitä enemmän kuin on pakko, elintaso on korkea.
Eikö kukaan tosiaan näe tuossa mitään väärää?
Tämän rinnalla tuntuu suorastaan naurettavalta saarnata äitejä, jotka laittavat lapsensa päiväkotiin pienenä. Silloin ehtii näkemään lapsiaan sentään kaikki illat ja viikonloput, toisin kuin tuo esimerkkini isä. Ihmettelen syvästi, miksi tuo isä edes halusi perheen...koska niin kuuluu?