En oikein ymmärrä perheitä, joissa isä (tai äiti) on jatkuvasti töissä.

[?]

Otetaas esimerkki:

Isä on yrittäjä ja tekee kirjaimellisesti AINA töitä. Menee aikaisin aamulla ja tulee kotiin vasta myöhään illalla/yöllä, jolloin lapset ovat yleensä jo nukkumassa. Silloin kun hänellä on vapaata, juoksee harrastuksissaan. Eli ei juurikaan hoida/kasvata omia lapsiaan, lapset ikävöivät isäänsä ja surevat sitä, että isä on jäänyt niin etäiseksi/vieraaksi. Ja tätä jatkuu KOKO sen ajan, kun lapset kotona asuvat. Isä voisi siis palkata enemmän työntekijöitä, jos haluaisi ja tekee töitä enemmän kuin on pakko, elintaso on korkea.

Eikö kukaan tosiaan näe tuossa mitään väärää?

Tämän rinnalla tuntuu suorastaan naurettavalta saarnata äitejä, jotka laittavat lapsensa päiväkotiin pienenä. Silloin ehtii näkemään lapsiaan sentään kaikki illat ja viikonloput, toisin kuin tuo esimerkkini isä. Ihmettelen syvästi, miksi tuo isä edes halusi perheen...koska niin kuuluu?

Tuossahan se ongelma on eikä siinä työssäkäynnissä. Jos on töissä niin paljon et ei ehdi perheen kanssa olemaan, niin jättäköön harrastukset pois. Sitten ehtii perheensä kanssa olemaan. Miksi sä automaattisesti oletat, et mies joka käy paljon töissä, harrastaa myös paljon?

 

[vieras]

Onneksi meidän elämä ei sun ymmärtämistä ap kaipaakaan, pidä vaan huoli siitä omasta täydellisestä elämästäsi.

 

[hö]

tuntuu ap:n kommentit olevan vain ja ainoastaan oikeita!!!! Toivon että lopetat tuon länkytyksen ja menet hoitamaan ihan sitä omaa elämääs ja anna toisten elää niinkuin heille sopii. Sun moraalis on todellakin hukkassa kun muita arvostelet noin surutta.

 

[Huspati Huta]

Ymmärtäminen = hyväksyminen tässäkin ketjussa.

 

[Pesky Pixie]

Ymmärtäminen = hyväksyminen tässäkin ketjussa.

Niinpä.

Musta ap:n jutuissa on kyllä pointti, munkin mielestä on kummallista jos hyvin paljon töissä oleva isä/äiti vielä vapaa-aikanakin harrastaa paljon ja on poissa perheen parista. Muuten kyllä ymmärrän työnteon ja reissuhommatkin ihan hyvin, vaikka itse en sellaiseen kyllä ryhtyisi.

 

[m]

Minun isä on työnarkomaani ja on ollut sitä aina. Siitä jäi meille lapsille elinikäiset traumat.. Niistä lapsen tuntemista asioista voisi kirjoittaa kirjan. En toivoisi edes pahimmalle viholliselle välinpitämätöntä vanhempaa saatikka molempia. Eikä se asiaa korjaa vaikka vanhempi sanoisi välittävänsä ja rakastavansa, teot ratkaisevat. Lapset ovat todella herkkiä ottamaan omaksi syykseen kaiken.

 

[ap]

Ensimmäistä kertaa elämässäni kuulen sanottavan työntekoa moraalittomaksi

Ei vaan se on mielestäni moraalitonta, että laiminlyö lapsiaan olemalla jatkuvasti pois heidän elämästään enemmän kuin esim. taloudellisista syistä on pakko. On syynä sitten työt, harrastukset tai baareissa käynti. Tulee väkisinkin mieleen, onko sellainen ihminen kypsä vanhemmaksi.

 

[Huspati Huta]

Ensimmäistä kertaa elämässäni kuulen sanottavan työntekoa moraalittomaksi

Ei vaan se on mielestäni moraalitonta, että laiminlyö lapsiaan olemalla jatkuvasti pois heidän elämästään enemmän kuin esim. taloudellisista syistä on pakko. On syynä sitten työt, harrastukset tai baareissa käynti. Tulee väkisinkin mieleen, onko sellainen ihminen kypsä vanhemmaksi.

Sorry, ymmärsin sitten väärin tai luin huonosti.

 

[ap]

Minun isä on työnarkomaani ja on ollut sitä aina. Siitä jäi meille lapsille elinikäiset traumat.. Niistä lapsen tuntemista asioista voisi kirjoittaa kirjan. En toivoisi edes pahimmalle viholliselle välinpitämätöntä vanhempaa saatikka molempia. Eikä se asiaa korjaa vaikka vanhempi sanoisi välittävänsä ja rakastavansa, teot ratkaisevat. Lapset ovat todella herkkiä ottamaan omaksi syykseen kaiken.

Aivan, joku ymmärsi ajatukseni! Ei lapsi kaipaa rahaa, materiaa tai ns. laatuaikaa vaan AIKAA, ihan tavallista arkea molempien vanhempien kanssa.

 

[Huspati Huta]

Aivan, joku ymmärsi ajatukseni! Ei lapsi kaipaa rahaa, materiaa tai ns. laatuaikaa vaan AIKAA, ihan tavallista arkea molempien vanhempien kanssa.

Ai sinusta ymmärtäminen on yhtä kuin olla samaa mieltä?

 

[Etsiväkaksoset]

Jos pitää valita tekeekö töitä ollenkaan, vai tekeekö epäsäännöllisesti ihan kamalan pitkiä päiviä niin joutuu valitsemaan sen epäsäännöllisen pitkän päivän. Kun jostain pitää ottaa ruoka pöytään.

Kyllä silti välillä surettaa se että kamalia järjestelyjä vaatii työnteko näin, mutta kun toinen vaihtoehto olis olla kokonaan työtön niin pidän tästä vaihtoehdosta enemmän.

 

[asioita järjestellyt]

Kyllä mä sen ymmärrän, mutta sitä en oikein käsitä miksi nää ihmiset haluavat lapsia. Ainakin itselläni ajatus lapsesta merkitsi myös sitä, että ajattelin varsin työkeskeisen elämäni uudestaan.

Mulla on lähipiirissä muutama työorientoitunut uraohjus, mutta heillä ei ole lapsia. Ihan hyvä niin, koska eihän heillä millään riittäisi aika lasten kanssa oloon.

Kai se on usein niin, että uraohjuksien puolisot ovat kotona. Se vaatii mun mielestä tosi paljon parisuhteelta: toinen on valmis uhraamaan perhe-elämän, toinen työn. Meillä kumpikaan ei pystyisi kumpaankaan noista, sen takia käydään molemmat töissä, mutta haaveet nopeasta urakehityksestä on kuopattu ainakin toistaiseksi, koska tätä pikkulapsiperheen arkea ei ole enää myöhemmin tarjolla.

 

[ap]

Aivan, joku ymmärsi ajatukseni! Ei lapsi kaipaa rahaa, materiaa tai ns. laatuaikaa vaan AIKAA, ihan tavallista arkea molempien vanhempien kanssa.

Ai sinusta ymmärtäminen on yhtä kuin olla samaa mieltä?

Suurin osa tässä ketjussa ei edes ymmärrä, mitä ajan takaa. Uskon, että kaikki ovat sitäpaitsi loppujen lopuksi samaa mieltä siitä, että lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan enemmän kuin esim. kerran viikossa. Toki lapsi sopeutuu siihen, että toinen vanhempi on arjessa läsnä koko ajan ja toinen harvoin, mutta ei se ole ihannetilanne lapsen kannalta. Jokainen lapsi toivoisi, että näkisi paljon molempia vanhempiaan.

 

[Huspati Huta]

Suurin osa tässä ketjussa ei edes ymmärrä, mitä ajan takaa. Uskon, että kaikki ovat sitäpaitsi loppujen lopuksi samaa mieltä siitä, että lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan enemmän kuin esim. kerran viikossa. Toki lapsi sopeutuu siihen, että toinen vanhempi on arjessa läsnä koko ajan ja toinen harvoin, mutta ei se ole ihannetilanne lapsen kannalta. Jokainen lapsi toivoisi, että näkisi paljon molempia vanhempiaan.

Anteeksi, mutta voitkohan sinä tietää, mitä muut ymmärtävät?

 

[ap]

Kyllä mä sen ymmärrän, mutta sitä en oikein käsitä miksi nää ihmiset haluavat lapsia. Ainakin itselläni ajatus lapsesta merkitsi myös sitä, että ajattelin varsin työkeskeisen elämäni uudestaan.

Mulla on lähipiirissä muutama työorientoitunut uraohjus, mutta heillä ei ole lapsia. Ihan hyvä niin, koska eihän heillä millään riittäisi aika lasten kanssa oloon.

Kai se on usein niin, että uraohjuksien puolisot ovat kotona. Se vaatii mun mielestä tosi paljon parisuhteelta: toinen on valmis uhraamaan perhe-elämän, toinen työn. Meillä kumpikaan ei pystyisi kumpaankaan noista, sen takia käydään molemmat töissä, mutta haaveet nopeasta urakehityksestä on kuopattu ainakin toistaiseksi, koska tätä pikkulapsiperheen arkea ei ole enää myöhemmin tarjolla.

Juuri näin minäkin ajattelen. Mielestäni silloin, kun perustaa perheen, on lapset ja perhe etusijalla. Eli ei tehdä vapaaehtoisesti ylitöitä ellei ole taloudellisen tilanteen takia pakko tai juosta harrastuksissa kaikki vähäinen vapaa-aika. Joskus myös alanvaihto on perhe-elämän kannalta paras ratkaisu.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Jos rekkakuski painaa töissä 6 päivänä 6-22, sietäisi jonkun älähtää liiallisista työmääristä. Oikeasti suomessa on laki, joka kieltää tietyn määrän yli menevän työn...

En minäkään ymmärrä, mitä järkeä on kenenkään painaa pää höyryssä töissä. Elämä on elämistä varten ja työn pitäisi olla vain järkevä osa sitä. =)

 

[ap]

Jos rekkakuski painaa töissä 6 päivänä 6-22, sietäisi jonkun älähtää liiallisista työmääristä. Oikeasti suomessa on laki, joka kieltää tietyn määrän yli menevän työn...

En minäkään ymmärrä, mitä järkeä on kenenkään painaa pää höyryssä töissä. Elämä on elämistä varten ja työn pitäisi olla vain järkevä osa sitä. =)

Ihan samaa mieltä, siis aivan kamalaa jos lapset näkevät isäänsä vain sunnuntaisin, saman verran kuin monet eroperheiden lapset näkevät isäänsä. Surullista.

 

[Seera]

Tama ketju on kylla kaiken huippu! Muualla Euroopassa on kunnia asia tehda paljon toita jotta perheella on hyva elintaso, mutta Suomessa taitaa olla kunnia-asia kituutella tuilla tai pienipalkka-aloilla lopun elamaansa.

Mina kunnioitan miestani joka on sellaisessa asemassa etta hanen taytyy tehda ylitoita vakisinkin. Olemme ratkaisseet asian niin etta han ei jaa tyopaikalleen ylitoihin, vaan tekee loput tyot kotona. Itse teen normaalia tyopaivaa.

Mieheni tyo on kuitenkin taannut meille todella hyvan elintason, voin sanoa etta olen nostanut 0 eur minkaanlaisia tukia.

 

[endie]

meillä mies on töissä ma-pe muualla, poissa perheen arjesta.
on silti maailman paras isä meidän pojille ja maailman paras mies mulle. se, että joku ei sitä voi ymmärtää , ei oikeastaan jaksa minua niin paljoa liikuttaa että rupeaisin asiaa jotenkin perustelemaan tai puolustelemaan tässä.

 

[Annu]

no, ole tyhmä äläkä ymmärrä, ei kiinnosta!!

No en tosiaan ymmärrä. Minusta ei ole järkevää hankkia lapsia, jos työ on perhettä tärkeämpää.

Se on kuule vain sitä työtä tehtävä, joidenkin. Rekkakuskeilla on reissutyö ja that's it.

 

[vieras]

Tama ketju on kylla kaiken huippu! Muualla Euroopassa on kunnia asia tehda paljon toita jotta perheella on hyva elintaso, mutta Suomessa taitaa olla kunnia-asia kituutella tuilla tai pienipalkka-aloilla lopun elamaansa.

Mina kunnioitan miestani joka on sellaisessa asemassa etta hanen taytyy tehda ylitoita vakisinkin. Olemme ratkaisseet asian niin etta han ei jaa tyopaikalleen ylitoihin, vaan tekee loput tyot kotona. Itse teen normaalia tyopaivaa.

Mieheni tyo on kuitenkin taannut meille todella hyvan elintason, voin sanoa etta olen nostanut 0 eur minkaanlaisia tukia.

Minun vanhempani olivat molemmat ihan tavallisia, hieman alle keskituloisia ja tekivät töitä säännöllisillä työajoilla. Eikä meiltä lapsilta ikinä puuttunut mitään, mutta vanhempamme tinkivät omista menoistaan eikä meillä ollut esim. kahta autoa tai omakotitaloa. Eikä kyllä koskaan tarvinnut hakea sossusta rahaa. Ei tarvitse olla hyvätuloinen tullakseen hyvin toimeen. Kyllä lapsille tärkeämpää on heidän kanssa aikaansa viettävät vanhemmat kuin hyvä elintaso. Vai mitä tarkoitat hyvällä elintasolla? Kyllä meillä oli aina varaa kaikkeen tarpeelliseen ja saimme harrastaa mitä halusimme jne.

 

[poipoipoi]

Aivan, joku ymmärsi ajatukseni! Ei lapsi kaipaa rahaa, materiaa tai ns. laatuaikaa vaan AIKAA, ihan tavallista arkea molempien vanhempien kanssa.

Ai sinusta ymmärtäminen on yhtä kuin olla samaa mieltä?

Suurin osa tässä ketjussa ei edes ymmärrä, mitä ajan takaa. Uskon, että kaikki ovat sitäpaitsi loppujen lopuksi samaa mieltä siitä, että lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan enemmän kuin esim. kerran viikossa. Toki lapsi sopeutuu siihen, että toinen vanhempi on arjessa läsnä koko ajan ja toinen harvoin, mutta ei se ole ihannetilanne lapsen kannalta. Jokainen lapsi toivoisi, että näkisi paljon molempia vanhempiaan.

Mä kyllä ymmärrän ja peesaan. Minusta meillä olisi monen monta ongelmaa vähemmän lapsilla (ja erityisesti nuorilla pojilla ja miehillä!), jos isillä olisi läheisempi suhde lapsiinsa.

Ymmärrän, että joidenkin on pakko painaa pitkä päivää, mutta on paljon niitäkin, jotka tekevät tietoisesti tai tiedostamattaan valinnan tehdessään enemmän töitä tai ollessaan enemmän pois kotoa kuin olisi ihan pakko. Töitä voi tehdä, mutta KOHTUUDELLA. Moni pystyisi siihen ainakin jonkun verran vaikuttamaan ja vielä enemmän siihen, että mitä muuta vapaa-ajan menoja on.

Sellainenkin voi auttaa taloudellisissa paineissa, että molemmat tekevät kohtuudella töitä ja ehtivät olemaan hyvin lasten kanssa eikä niin, että toinen paiskii ympäripyöreää päivää ja toinen on koko ajan kotona lasten kanssa. Joillakin tällainen "perinteinen malli" toimii ja ihan ok, mutta minusta Suomessa poikien ja miesten laaja syrjäytyminen pohjautuu osaltaan huonoihin tai olemattomiin isäsuhteisiin. Eikä sitä isäsuhdetta pääse syntymään ilman yhteistä aikaa.

 

[Silmukka-]

Aivan, joku ymmärsi ajatukseni! Ei lapsi kaipaa rahaa, materiaa tai ns. laatuaikaa vaan AIKAA, ihan tavallista arkea molempien vanhempien kanssa.

Meillä ainakin rahalla ostetaan sitä aikaa lasten kanssa. Mitä enemmän toinen ahkeroi ja tienaa, sen enempi lapset voivat olla kotona.

 

[endie]

Minun isä on työnarkomaani ja on ollut sitä aina. Siitä jäi meille lapsille elinikäiset traumat.. Niistä lapsen tuntemista asioista voisi kirjoittaa kirjan. En toivoisi edes pahimmalle viholliselle välinpitämätöntä vanhempaa saatikka molempia. Eikä se asiaa korjaa vaikka vanhempi sanoisi välittävänsä ja rakastavansa, teot ratkaisevat. Lapset ovat todella herkkiä ottamaan omaksi syykseen kaiken.

Aivan, joku ymmärsi ajatukseni! Ei lapsi kaipaa rahaa, materiaa tai ns. laatuaikaa vaan AIKAA, ihan tavallista arkea molempien vanhempien kanssa.

ja tavallista arkea on olemassa vain yhtä ja ainoaa lajia ?
aika ja sen antaminen on todella tärkeää lapsille, mutta siitä ei kerro mitään mielestäni kyllä se, että onko ihminen kotona kaksi päivää viikosta tai viisi päivää viikosta.

 

[mm]

Jos rekkakuski painaa töissä 6 päivänä 6-22, sietäisi jonkun älähtää liiallisista työmääristä. Oikeasti suomessa on laki, joka kieltää tietyn määrän yli menevän työn...

En minäkään ymmärrä, mitä järkeä on kenenkään painaa pää höyryssä töissä. Elämä on elämistä varten ja työn pitäisi olla vain järkevä osa sitä. =)

Ihan samaa mieltä, siis aivan kamalaa jos lapset näkevät isäänsä vain sunnuntaisin, saman verran kuin monet eroperheiden lapset näkevät isäänsä. Surullista.

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Oma isäni oli yrittäjä. Näin isää noin puoli tuntia päivässä arkisin, kun hän kävi kotona syömässä. Viikonloppusin näin isääni noin muutaman tunnin kerralla. Isäni on/oli työnarkomaani, joka lisäksi käytti muun likenevän aikansa muihin harratuksiinsa (eli toisiin naisiin). Äitini oli oikea superäiti, joka omilla puheillaan loi meille lapsille isäkuvan ja käsityksen siitä kuinka tärkeitä me olemme isälle. Todellisuudessa tutustuin isääni vasta aikuisiällä, siihen saakka hän oli melko vieras henkilö, lähes pelottava, minulle. Huvittavinta oli, että äitini ja isäni erotessa, isäni syytti äitiäni, että oli muka kasvattanut lapset vain itselleen... Totuushan oli, että ilman äitiäni, meillä lapsilla ei edes olisi ollut isäkuvaa!

Nyt isäni yrittää lähes vimman lailla luoda suhdetta omiin lastenlapsiinsa. Hän haluaisi lapset koko ajan heille. Ei hän tosin vieläkään itse niitä osaa hoitaa, mutta uusi vaimo toimisi sitten "lastenhoitajana", hänen ihaillessa lapsia... Hän on selvästi ymmärtänyt mitä on omilla valinnoillaan omien lastensa ollessa pieniä menettänyt. Usein hän on sanonut minulle ja miehelleni, että osaisimme arvostaa tätä pikkulapsiaikaa ja sen hälinää, sillä sitä jos mitä myöhemmin kaiholla muistelee...