En ole onnellinen enkä pääse pakoon omaa elämääni.

["gaga"]

Aloittajan kanssa samoissa mietteissä täällä toinen kahden lapsen äiti. Luojan kiitos en tehnyt niitä lapsia nuorena, olisin pilannut koko elämäni. Nyt vaan on kärsittävä nää vauvavuodet ja odotettava sitä, että lapsilla alkaa koulu ja ne voi heivata joskus pariksikin viikoksi mummolaan.

 

["onnellinen"]

Mutta en sitä miksi ette hoitaneet hommia niin ettei yllätysvauvaa?? olisi tullut!!!!! Meillä eletty lasten ehdoilla viimeiset reilu kymmenen vuotta ja nyt kun ovat jo kaikki koulutiensä aloittaneet, niin ei olisi tullut mieleenkään enään aloittaa kaikkea alusta. Ja todellakin varmistimme sen ettei niin tapahdu enään. Rakastan lapsiani ja vihdyn heidän kanssaan eikä ole mitenkään rankkaa, mutta aikansa kutakin. Tottahan toki lapset tarvii vielä pitkän aikaa vanhempiensa läsnäoloa jne, mutta nyt jo ihan eri tavoin minulla ja miehelläni aikaa ja mahdollisuuksia olla ja tehdä juttuja yhdessä pariskuntana. Tämä on ihan mielettömän upeaa<3. Ymmärrän siis täysin että sinua ahdistaa eikä elämäsi tunnu onnelliselta..

 

[toinen vieras]

Minä tunnistan ap:n teksteistä tunnollisen äidin. Haluat lastesi parasta, vaikka siinä on hintana oma väsymisesi. Et ole valmis laskemaan rimaa, vaikka nyt ahdistaa, väsyttää ja tulevaisuus pelottaa.

Olen itse neljän lapsen äiti. Kaikkia lapsia olen imettänyt pitkään, korviketta ei ole käytetty koskaan. Ruoat olen tehnyt lapsille itse. Olen hoitanut kaikkia kotona eskari-ikään. Yli 10 vuotta olen ollut "lapsia varten". Tämä on ollut tietoinen valinta ja olen enimmäkseen nauttinut näistä yli 10 vuodesta jotka olen näin elänyt. Jos nyt tulisin raskaaksi, tuntisin varmasti samoin kuin ap. En itsekään pystyisi vaan ajattelemaan, että kun lapsi syntyy annan hänet heti hoitoon jollekin että pääseen tekemään omia juttujani. Pulloruokintaa vaan, koska en halua imettää. Ruoat suoraan kaupan hyllystä jne. En paheksu teitä jotka toimitte näin, mutta tämä ei ole minun eikä mieheni näkemys vauvan hyvästä hoidosta.

Monesti se helpottaa kun saa purkaa huolta ja ahdistusta jollekin. Kun saa sanoa ääneen tai kirjoittaa tunteensa. On ihan hyväksyttävää tuntea noin. Uskon, että olosi helpottaa kun vauva syntyy. Vaikka vauva valvottaa, ei väsymys kuitenkaan tunnu samalla tavalla lamauttavalta kuin raskauden aikainen väsymys. Ristiriitaiset tunteet ovat sallittuja raskauden aikana. Myös useamman lapsen äidille. Varsinkin silloin kuin raskaus ei ollut suunniteltu. Ihmettelen teitä, jotka ette ole koskaan kokeneet myös negatiivisia tunteita vanhemmuutenne aikana.

 

[vierass]

Mä en enää jaksa. Niin pitkään oon sinnitellyt enkä enää kestä.
Mä en ole onnellinen. En mä halunnut tällaista elämää monen lapsen äitinä. En näe että jaksaisin siihen asti että lapset ovat niin isoja että mullakin ois omaa elämää. En jaksa elää vain muita varten, mun koko elämä on ollut sellaista.

Ei kellään oo tähän ratkaisua, tiedän, mutta pakko purkaa jonnekin.
Mua ahdistaa ihan kaikki tässä elämässä. Kyse ei ole masennuksesta. Vaan ihan puhtaasti siitä että mun elämässä ei ole mitään hohtoa, ei valoa, ei mitään.

Mä en jaksa olla koko ajan äiti. Mä haluan viettää omaa elämää.

Joo, oma vika, mitäs tein lapsia. Ei sille enää mitään voi. Toki mä niitä rakastan mutta mä en vaan enää jaksa.

Mä en nykyään vaan jaksa enää mitään muuta kuin itkeä.
Ja edelleenkään ei oo masennusta. Mä en vaan oo onnellinen tässä elämässä. Mulla ei ole mitään mitä oisin halunnut.

Varmaan tämän takia niin moni isäkin haluaa eron tullessa nähdä lapsiaan vain joka toinen vkl tai jopa harvemminkin tai ei ollenkaan.