En ole tavannut yhtään yksi lapsista perhettä jossa lapsi ei olisi muuta kuin minä minä minä ja vielä kerran minä

["vieras"]

Meillä on yksi lapsi, 12 v poika ja kummasti kaverit aina meillä viihtyy. Nytkin on neljä kaveria tuolla ja pelaavat lautapeliä. Osaa jakaa ja on avulias. Itselläni on kahdeksan sisarusta ja mistään ei olisi luovuttu jos jotain vähänkin extraa sai itselleen. Voi mennä myös noin päin. Opettaja just sanoi tuosta meidän ainokaisesta että on aina koulussa auttamassa toisia ja on kohtelias. Mitään ei saa (esim. pelejä) ellei tee sen eteen pientä työtä kotona kuten kotitöitä paitsi jouluna ja synttärinä. Kyllä se vanhemmista ja kasvatuksesta lähtee.

 

[Älähän nyt]

Ei mun 12v tytär ole koskaan ollut tollanen. On aina ottanut muut huomioon, ja ollut vähän liiankin kiltti muita kohtaan. Se on ihan luonnekysymys pitkälti millanen lapsi on, ei se lapsiluvusta kiikasta.
Ja tämä ei ole mikään äidin kehu, vaan ihan on päiväkodissa ja koulussakin tämä huomattu. Ei ole mun lapsi mikään alfa, vaan sellanen seuraajaluonne. Kiltti, ystävällinen mukautuja.

 

[Mahtavaaa]

Tervetuloa meille käymään

 

["äiti88"]

Meidän ainokainen 1-vuotias ainakin on tosi kova minäminäminä-tyyppi. Egoistinen suorastaan. On se kauhee, kyllä pitäs jo osata ajatella VÄHÄN muitakin! :/ Ja tottakai me palvellaan arvon Minää 24/7, 365 päivää vuodessa.

 

[Älähän nyt]

Mutta siis senverran vielä, että osaa tytär kyllä mua pomottaa ja riehuakin, ei se mikään enkeli aina ole. Mutta kaverien kanssa sais olla jämäkämpikin välillä.

Tosta tulis isona hyvä jossain auttamisammatissa, koska on sosiaalisesti viisas ja empaattinen luonne.

 

[ällistynyt]

No en ole kans nähnyt yhtäkään yksilapsisen perheen lasta joka ei olisi "minunminunminun". Ärsyttävää. Ja eskari-ikäisenä vielä : "olen kaunein lapsi, kauniimpi ku sä ikinä", siis wtf!? Joo tien et vanhemmat kehuvat lastaan mutta että JOKAISESSA OSA-ALUEESSA, selvittämällä lapselle et kaikki muut lapset on huonompia, ei ole tasavertaisuutta, jne. Kovin on vaikea yhtä lasta vanhempien opettaa kunnolliseksi kansalaiseksi kun ei ole ketään vieressä joka tulisi myös ottaa huomioon. Suuremmilla perheillä se tulee kasvatukseen automaattisesti.Oon törmänny vissiin vaan just näihin ipanoihin.. omat lapseni kattovat tuollaista kehujaa pitkään ja sanovat "yhtälailla me ollaan kauniita etkä vain sää". Esikoinen toteaa tuohon "kaikki maailman lapset on kauniita!" ...hyvä sydän tytölläni.

 

[hehhe]

No en ole kans nähnyt yhtäkään yksilapsisen perheen lasta joka ei olisi "minunminunminun". Ärsyttävää. Ja eskari-ikäisenä vielä : "olen kaunein lapsi, kauniimpi ku sä ikinä", siis wtf!? Joo tien et vanhemmat kehuvat lastaan mutta että JOKAISESSA OSA-ALUEESSA, selvittämällä lapselle et kaikki muut lapset on huonompia, ei ole tasavertaisuutta, jne. Kovin on vaikea yhtä lasta vanhempien opettaa kunnolliseksi kansalaiseksi kun ei ole ketään vieressä joka tulisi myös ottaa huomioon. Suuremmilla perheillä se tulee kasvatukseen automaattisesti.Oon törmänny vissiin vaan just näihin ipanoihin.. omat lapseni kattovat tuollaista kehujaa pitkään ja sanovat "yhtälailla me ollaan kauniita etkä vain sää". Esikoinen toteaa tuohon "kaikki maailman lapset on kauniita!" ...hyvä sydän tytölläni.

Ja mää tunnen kolmelapsisen perheen jossa kaikki tenavat on hirveitä assholeja. Eli ilmanmuuta kaikkien 3lapsisten perheitten kakarat on karseita räkänokkakusipäitä.

Vai?

 

[leijona-76]

No, meillä ei asu onneksi sellasta maailman napaa. Vaikka ainoa onkin.
Sen sijaan tunnen erään jolla on sisarus ja lapsi yksi MINÄ. Aivan kamala määrääjä, tavaroihin ei saa koskea jne...

 

[ajatuksia]

Jaa-a. Mulla on 2 sisarusta ja kyllä mä muistan, mikä tappelu oli aina siitä, että eihän kukaan vaan saa enemmän kun minä. Viivottimella mitattiin jäätelöpalatkin. Jonkinlaista kyynärpäätaktiikkaa sitä sisarusparvessa oppii käyttämään, että ylipäätään tulee huomatuksi, eikä jää muiden jyrän alle. No, tämä tietenkin riippuu varmasti sisarusten välisestä dynamiikasta ja luonteista, tietty kasvatuksestakin.

Minulla on yksi lapsi, koululainen. Ei ainakaan äidiltään ole oppinut jakamaan kaikkea, mutta niin se on tehnyt ihan pienestä pitäen. Joskus narahdin itse siitä ajatuksesta, että en tykännyt siitä, että lapsi jakeli kavereilleen mun SILLE ostamat karkkipäivän karkit tai tarrat tai vastaavat. Tyttö on pienestä pitäen ollu tarjoamassa vaikkapa karkkipäivän herkuistaan vaikka tuntemattomalle bussikuskille. Aina tarjoaa herkiustaan myös meille aikuisille.

Onneksi tajusin antaa tytön jakaa. Antaminen tuntuu tekevän hänet iloiseksi. Onko sillä sitten väliä, että syökö karkkiaskin kokonaan yksin vai vaan ne pari karkkia sieltä pohjalta. Tosin lelujen kohdalla vähän toppuuttelen, koska jakaisi kaikki barbinsakin pois ynnä muut. Mutta todella avartavaa oli huomata itse aikuisena ajattelevansa niin "mustasukkaisesti" omistamisesta, ihan selkeästi peruja omasta lapsuudesta, jossa pidettiin kynsin hampain kiinni omasta osuudesta.

Huomio on tietenkin vielä eri asia. Mun lapseni on myös siovanhempiensa ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsia ole lähisuvussa muutenkaan. Siihen on siis ainoakaisena varmasti tottunut, että esimerkiksi mummolassa saa isovanhemmat täysin omakseen. Omasta lapsuudestani muistan sen huomiosta kamppailun, huomion hakemisen ja mustasukkaisuuden. Tappeluahan se usein tarkoitti, jos ei muuten saanut tarpeeksi aikuisten huomiota. Minä olen keskimmäinen ja olen erityisesti lapsena tuntenut olevani "sen mahtavan esikoisen" ja perheen "ikuisen vauvan" välissä jotenkin vähemmällä huomiolla. Pitää tekemällä tehdä itseään tykö, että tulee huomatuksi. Ehkä se on vähän sitä minäminäminää? Tämäkin voi olla vain meidän perheeseen eikä sisarusparveen yleensä liittyvä juttu.

Tällaista tarinointia. Olisi kyllä mielenkiintoista lukea tutkimusta ainokaisten ja sisarusten kanssa eläneiden eroista.

 

[lto]

monilapsisten perheiden lapset ovat hurjan huomionkipeitä,teen töitä lasten parissa ja monet tälläiset lapset hakevat sitä huomiota negatiivisin keinoin:kiusaavat toisia eivätkä tottele.Eräs lapsi on koko ajan kiinni aikuisessa saaden sitä huomiota enemmän aikuiselta kun mitä kotona saa.

 

["fakta"]

monilapsisten perheiden lapset ovat hurjan huomionkipeitä,teen töitä lasten parissa ja monet tälläiset lapset hakevat sitä huomiota negatiivisin keinoin:kiusaavat toisia eivätkä tottele.Eräs lapsi on koko ajan kiinni aikuisessa saaden sitä huomiota enemmän aikuiselta kun mitä kotona saa.

Olen huomannut saman asian, hoitaja en ole. Onhan se selvä että jos perheessä kaksi aikuista ja esim neljä lasta, niin yksikään lapsi ei saa esim äidin rakkautta kyllikseen. Vanhempien huomio menee toistensa kanssa sotimiseen ja kaikkeen häsläykseen. Ei siinä yksikään lapsi tule todella läheiseksi esim äitille.

Jos taas perheessä esim. vain yksi aikuinen ja lapsi, niin niin lapsi saa kaiken huomion ja rakkauden mitä tarvitsee. Eikä siitä ole koskaan pulaa saati että huomiota pitäs kerjätä muita polkemalla. Lapsesta ja vanhemmasta tulee tiimi.

 

["vieras"]

Itsellä taas on vähän erilaisia kokemuksia. Jos lapsella ei ole sisaruksia tai sisaruksiin on iso ikäero on heidän monesti helpompi jakaa esim. leluja ja herkkuja toisten kanssa koska tietää että myöhemmin kotona/kun vieraat lähtee saa kaiken taas itselleen. Jos taas perheessä on paljon sisaruksia on lapsilla harvoin mitään omaa. Kun jotain omaa on niin siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain. Tottakai on myös sisaruksettomia joita ei ole opetettu jakamaan asioita, mutta en kyllä allekirjoita tuota ap:n väitettä.

 

[Miili]

Aloituksen luettuani ajattelin että mäkin tunnen yhden tuollaisen lapsen, esikoiseni .
Hänellä ja pikkusisaruksella vajaa kaks vuotta ikäeroa . Oliskohan se enemmän luonnekysymys kuitenkin. Tosin totta on että ainoana lapsena olo pahentaa tietenkin asiaa kun ei tarvitse edes yrittää jakaa mitään.

 

["Vieras"]

Minäpä olen tavannut.

 

["nora"]

meillä kaikilla varmaan ollut joskus vain se yksi lapsi

 

[Saraldo]

Mä uskallan väittää, että minäminälapsi kehittyy tietynlaisten vanhempien kasvatuksessa, ja siihen ei vaikuta lapsimäärä.

 

[HuutoYössä]

Mielestäni olen tavannut, nimittäin itseni. Mutta ehkäpä olen jäävi sanomaan

 

["vieras"]

[QUOTE="Aloittaja";29129767]Ja vielä pahemman tälläisestä lapsesta tekee se jos ei ole missään hoidossa. On vaan kotona äidin ja isin pikku kullannuppuna aamusta iltaan. Isovanhemmat lellii joskus ja siinäpä se.[/QUOTE]

Minun mieheni on varakkaan perheen ainoa lapsi, joka on ollut kotihoidossa. Ja tiedätkö mitä, hän osaa ottaa muut huomioon, on ystävällinen, osaa jakaa, kuunnella, olla antelias... Mieheni ei ole mikään "minä-minä"-ihminen, eikä minun kanssani siitä tulisi mitään, koska minä olen vähän... Enkä ole ainoa lapsi.

 

[Joxu]

Ööh, meillä on yks lapsi. Tytär on 3-vuotias ja osaa jakaa ja hakee kädestä pitäen leikkimään ja haluaa, että kaikki leikkii yhessä. Ei kiusaa muita lapsia ja tyttärellä on paljon kavereita päiväkodissa, niin poikia kuin tyttöjäkin. On hyvin pidetty kavereittensa keskuudessa. Halailee paljon kavereitaan ja yleensä luopuu tavarasta jolla leikkii, kun joku haluaakin leikkiä just sillä, mikä tyttärellä on ja tytär antaa sen heti ja hakee itse jotain muuta. Aikuisia kohtaan tyttäreni on hieman ujo, mutta kohtelias, eli tervehtii aina meijän naapureitakin, kun ollaan yhdessä liikenteessä. Tervehtii kaupankassaa ja nää oppinu siitä, että itse kiitän, sanon ole hyvä, hymyilen ihmisille jne. Ei saa yleistää, jokainen on yksilö ja jokainen lapsi on erilainen. Pitää ohjata ja opettaa lasta, ei lapsi tollasia tiedä ellei hänen kanssaan keskustele. Meillä tytär ymmärtää aika paljon, kun hänen kanssaan keskustellaan ja hyvästä käytöksestä palkitaan ja hoitajan kanssa ollaan sovittu, että kertoo heti jos meillä tyttö muita kiusaa, nimittäin kotona seuraa sitten asiaan kuuluva puhuttelu/nuhtelu ja yleensä karkkipäivä pannassa jos hölmöilee. Meillä ei kertaakaan tytär muita kiusannu ja hoitajakin kehunu tytärtämme, että on kovin pidetty kaveriensa keskuudessa .

Pikkusiskopuoleni on aivan toista maata, kun tyttäreni kanssa mennään sinne, niin ovat heti, että tällä ei saa leikkiä koska tää on mun rakkain lelu. Ei silläkään saa leikkiä, koska mä olin just ottamassa sen ja tytär yleensä ihmettelee tätä touhua. Saattaa tulla mun luo ja selittä, että äiti mennään kotiin, että saan leikkiä leluilla. Tosta tulee pahamieli, koka tytär on aika herkkä, antaa helposti periksi, ei osaa kunnolla pitää puoliaan ja on muutenkin sellanen, että antaa kuhan ei riitaa tule :/. Mulle ja miehelle ainoastaan näyttää ne mysrkynmerkit ja tulisielun.

 

[KylläMinunLapsiOsaa-haloo]

Joxu puhut KOLME vuotiaasta. Ootappa vuosi. Ja lapsesi ei käyttäydy hyvin kun silmösi välttää. Älä tule tänne valehtelemaan. Jopa heidän vanhemmat sepittää miten oma kullannuppu osaa käyttäytyä vaikka olisi muiden mielestä juuri semmoinen "minäminäminä"-tyyppi. Kuka nyt omaa lastaan täällä haukkuisi? Sisarukset joo tappelee keskenään, mikä on normaalia. Mutta minä sisarusteni kanssa osattiin käyttäytyä maailmalla. Ja kaikki tietävät että siihen kuuluu mm tämä jakaminen. Minulla useampi lapsi ja kehuja satelee. Vaikka vähän silmät suurina kuuntelenkin.. Menny opit perille! Vai ei monilapsisten perheenlapset osaa jakaa.. No täälläpä poikkeukset Ja kyllä vain, paremmin ne osaa ottaa muita huomioon ku ne ainokaiset. Se nyt vaan on fakta.

 

[Omu]

Tervetuloa meille tapaamaan ihmettä.

 

["sipsi"]

Meillekin saa tulla kyläilemään Tytär tosin on harvoin kotona, viilettää kaverien ja harrasteiden parissa ympäriinsä.

 

["..."]

Mä tiedän muutaman kolmilapsisen perheen ja näissä etenkin tämä vanhin on sellainen oman edun tavoittelija, että pahempaa saa hakea. Kaikki yhteinen ollaan heti rohmuamassa itselle, omista ei luovuta kirveelläkään. Minä-itse tulee aina ensimmäisenä. Omat kiinnostuksenkohteet on ainoita minkä eteen tehdään mitään, muiden haluista ja kiinnostuksista ei edes yritetä olla kiinnostuneita. Tämä on ihan uskomatonta katseltavaa. Ei olla valmiita antamaan piiruakaan omasta ajasta tai materiasta. Kateellisia ollaan kaikesta ja kaikille.

 

["vieras"]

Jep, näitä näkee paljon. Aikuisenakin tekevät kuten itse tahtovat, ei tarvitse ottaa muita huomioon.. :/

 

[Neydan]

Meitä oli kotona neljä lasta ja kolme meistä ollaan oltu todella itsekkäitä. Meidän isä on itsekäs, vaikka heillä oli kotona 8 lasta ja kaiken joutui jakamaan.

Itselläni on yksi lapsi ja hän on valmis jakamaan kaiken. Ihmettelen oikein, onko tuo minun lapseni edes kun on niin epäitsekäs