En ole tavannut yhtään yksi lapsista perhettä jossa lapsi ei olisi muuta kuin minä minä minä ja vielä kerran minä

["vieras"]

Tuohan on kasvatuksesta (ja vähän varmasti luonteestakin) kiinni, eikä siihen vaikuta lapsiluku. Mulle tulee tuttavaperheistä mieleen yksi perhe, jossa lapset saa tahtonsa aina läpi ja vanhempia viedään kuin pässiä narussa. Mitään "vieraskoreutta" muita aikuisia kohtaan ei ole, kamala huuto (kerran toinen näistä lapsista jopa löi mua) tulee jos esimerkiksi kyläpaikassa kielletään jotain. Muita tällaisia en (onneksi) tunne, vaan lapset ovat ihan "normaaleja" riippumatta siitä, onko sisaruksia vai ei.

 

["vieras"]

Lähtökohtaisesti lapset ovat tuollaisia. Sitten, jos vanhemmat ei puutu siihen, ne jäävät tuollaisiksi. Ei ole ollut ongelma meidän ainokaisen kanssa. Ei ole mitään tekemistä ainokaisuuden, vaan huonon kasvatuksen kanssa.

 

["Vieras"]

Vanhemmat kasvattaa tuollaisia. Sieltä se vika löytyy, ei lasten lukumäärästä.