En osaa olla onnellinen raskaudestani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneton odottaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onneton odottaja

Vieras
Olen siis raskaana enkä osaa suhtautua tähän ollenkaan! Minulla on 1,5-vuotias lapsi, ja olen eronnut tämän lapsen isästä puoli vuotta sitten. Aloin melkein heti eron jälkeen seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, jonka lasta nyt odotan. Mies on aivan innoissaan raskaudestani ja tulevasta vauvasta. Minä en osaa olla onnellinen. Tai en uskalla. Mietin liikaa, mitä muut tästä sanovat. Miten osaisin nauttia nyt tästä raskaudesta ja unohtaa muiden mielipiteet? En ole tämän takia uskaltanut kertoa lähipiirilleni tulevasta vauvasta mitään.
 
Mitä väliä sen on, mitä muut sanovat?

Aina jollakin on jostakin nokan koputtamista, oli tilanne mikä tahansa...joten älä tosiaan välitä muiden sanomisista.

Meillä on 10kk ikäinen neitokainen ja seuraavaa odotamme syntyväksi maaliskuussa...arvaas vaan montako kertaa meille on sanottu ettei meidän tarvitse koko maailmaa täyttää (tulokas on meille kolmas lapsi) vaan voidaan jättää osa siitä urakasta muillekin.

Lisäksi kun anoppi kuuli että kolmaskin lapsi on tyttö, hän pahoitteli, otti osaa ja voivotteli sitä miten meidän nyt sitten pitää tehdä vielä neljäskin, jotta saadaan poika.

Niin tai näin, niin aina jonkun mielestä väärinpäin :hug:
 
Hienoa, että miehesi on onnellinen ! Varmaan se ilo sinuunkin tarttuu !
Lähipiirille, omille vanhemmille voi varmaan jossain vaiheessa kertoa,
ovat varmaan ihan onnellisia teidän uudesta onnesta !
 
Raskaus on vasta aika alussa. Mies on kertonut tulevasta vauvasta jo melkein kaikille tutuilleen. Minä kerroin parhaalle ystävällleni, että olen raskaana. Hänen ensimmäinen kommentti asiaan oli, että aionko pitää sen. Eniten pelkään juuri sitä, mitä läheiset minusta ajattelevat, kun olen raskaana miehelle, jonka olen tuntenut vasta puolisen vuotta. Ja erostakin on kulunut vasta se puoli vuotta. Jotkut sukulaisistani viellä toivoo, että palaisin exän kanssa yhteen. Huoh. Ei huvittaisi kuunnella tuollaisia kommentteja, mitä ystävältäni sain jo kuulla.
 
Kyllä itelläkin vaikka raskaus oli toivottu ja odotettu, ni tämä toinen raskaus laittoi ihan erilailla askarruttamaan mitä ensimmäinen. Ensimmäisestä olin heti innoissani ja olisin voinu koko maailmalle huutaa, että minusta tulee äiti.. sain välissä km ja tämä voinen raskaus on ollut kaikinpuolin henkisesti raskaampi.
Nyt odotan että vauva vihdoin syntyisi ja äidinrakkaus pientä kohtaa syttyisi enstistä voimakkaampana!!
 
Et kai muille ole sitä lasta tekemässä. Siinä mielessä ei pitäisi olla väliä mitä muut ajattelee. Suvun paineet on aina olemassa. Aikuisuus on kai juuri sitä että löytää ne ihan omat ratkaisunsa paineiden, kuviteltujen ja todellisten keskellä Mukavaa joulun...odotusta;)
 

Yhteistyössä