P
"pettynyt"
Vieras
Kuukausi sitten synnytin ihanan vauvan, mutta en vieläkään pysty unohtamaan synnytystä joka kylläkin meni hyvin, mutta minua on jäänyt painamaan tapa millä kätilö "hoiti minut"..
Tämä oli toinen lapseni, ja esikoinen syntyi vauhdilla.. Siksi soitin synnytyssairaalaan heti supistusten alettua. Kätilön mielestä supistukseni eivät olleet riittävän pitkiä että sairaalaan tarvitsi tulla. Hyppäsin kuitenkin autoon koska sairalaan on tunnin ajomatka. Kun pääsin perille hyvin niihkeä kätilö tuli ja vei minut huoneeseen, laittoi käyrään tunniksi. Ei siis mitään sisätutkimusta tai mitään vaan jätti yksin sinne. Kun hän katsoi käyrää hän piti supistuksia jotenkin huonoina, mutta ilmoitti että saan kuitenkin jäädä sairaalaan kun vauvan sydän jyskytti siinä 200 paikkeilla. Hän oikeasti murahteli ja pyöritteli silmiään tuon sanoessaan :O
Jouduin kyyneleet silmissä pyytämään että tutkisi kohdunsuun tilanteen ja josko voisi saada jotain lääkettä. Niinpä hän vastenhakoisesti sitten tutki, ja kappas, kahdessa tunnissa oli auennut 7cm. Sitten hän ilmoitti että voin kävellä synnytyssaliin ja siellä puhkotaan kalvot että saadaan vauhtia synnytykseen...!?? Pääsin saliin, mutta en edes pystynyt vaihtamaan sairaalavaatteisiin saati saamaan muuta vaatetta pois päältä kuin housut kun jo ponnistutti. Ja kätilö ei tietenkään ollut paikalla. Soitin kelloa ja 6minuuttia myöhemmin vauva syntyi, ja sillä samalla sekunnilla kun vauva oli ulkona tämä kätilö tökkäsi piikin reiteeni ja alkoi painella vatsaani ja repiä napanuorasta istukkaa ulos, ei saanut edes minuuttia aikaa luonto hoitaa hommat.
Ahdistaa miten synnytys meni, se että ei tutkittu vaan jätettiin yksin kipujen kanssa, ja todellakin halusin kivunlievitystä jota en ehtinyt saada siksi ettei kätilö suostunut tutkimaan heti. Ja että kätilö jätti koko ajan yksin vaikka synnytys oli hyvinkin paljon käynnissä, oli hän sitten supistuksistani mitä hyvänsä mieltä. Myös se että istukkaa alettiin riuhtoa ja sain sen piikin vaikka sanoin etten sitä halua heti vauvan synnyttyä. Isä ei saanut kylvettää vauvaa vaan kätilö huutaisi vauvan lavuaarissa.. Kätilön asenne, että niin avoimesti jo ennenkuin näki minut oli päättänyt ettei pidä minusta. Ja olin vielä ainoa synnyttäjä tuona yönä, eli stressiä ei olisi pitänyt olla ainakaan..No läksin sitten kotiin heti aamulla kun lääkäri oli tutkinut vauvan. Ja tuon kokemuksen jälkeen en kyllä enää koskaan sairaalassa synnytä..
Sori pitkä vuodatus, jonnekkin pakko purkautua..
Tämä oli toinen lapseni, ja esikoinen syntyi vauhdilla.. Siksi soitin synnytyssairaalaan heti supistusten alettua. Kätilön mielestä supistukseni eivät olleet riittävän pitkiä että sairaalaan tarvitsi tulla. Hyppäsin kuitenkin autoon koska sairalaan on tunnin ajomatka. Kun pääsin perille hyvin niihkeä kätilö tuli ja vei minut huoneeseen, laittoi käyrään tunniksi. Ei siis mitään sisätutkimusta tai mitään vaan jätti yksin sinne. Kun hän katsoi käyrää hän piti supistuksia jotenkin huonoina, mutta ilmoitti että saan kuitenkin jäädä sairaalaan kun vauvan sydän jyskytti siinä 200 paikkeilla. Hän oikeasti murahteli ja pyöritteli silmiään tuon sanoessaan :O
Jouduin kyyneleet silmissä pyytämään että tutkisi kohdunsuun tilanteen ja josko voisi saada jotain lääkettä. Niinpä hän vastenhakoisesti sitten tutki, ja kappas, kahdessa tunnissa oli auennut 7cm. Sitten hän ilmoitti että voin kävellä synnytyssaliin ja siellä puhkotaan kalvot että saadaan vauhtia synnytykseen...!?? Pääsin saliin, mutta en edes pystynyt vaihtamaan sairaalavaatteisiin saati saamaan muuta vaatetta pois päältä kuin housut kun jo ponnistutti. Ja kätilö ei tietenkään ollut paikalla. Soitin kelloa ja 6minuuttia myöhemmin vauva syntyi, ja sillä samalla sekunnilla kun vauva oli ulkona tämä kätilö tökkäsi piikin reiteeni ja alkoi painella vatsaani ja repiä napanuorasta istukkaa ulos, ei saanut edes minuuttia aikaa luonto hoitaa hommat.
Ahdistaa miten synnytys meni, se että ei tutkittu vaan jätettiin yksin kipujen kanssa, ja todellakin halusin kivunlievitystä jota en ehtinyt saada siksi ettei kätilö suostunut tutkimaan heti. Ja että kätilö jätti koko ajan yksin vaikka synnytys oli hyvinkin paljon käynnissä, oli hän sitten supistuksistani mitä hyvänsä mieltä. Myös se että istukkaa alettiin riuhtoa ja sain sen piikin vaikka sanoin etten sitä halua heti vauvan synnyttyä. Isä ei saanut kylvettää vauvaa vaan kätilö huutaisi vauvan lavuaarissa.. Kätilön asenne, että niin avoimesti jo ennenkuin näki minut oli päättänyt ettei pidä minusta. Ja olin vielä ainoa synnyttäjä tuona yönä, eli stressiä ei olisi pitänyt olla ainakaan..No läksin sitten kotiin heti aamulla kun lääkäri oli tutkinut vauvan. Ja tuon kokemuksen jälkeen en kyllä enää koskaan sairaalassa synnytä..
Sori pitkä vuodatus, jonnekkin pakko purkautua..
