En pysty lopettaa itkemistä

["surullinen"]

Musta tulee yksinhuoltaja ja olen raskaanakin. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä kun itku ei lopu vaikka miten yritän. En halua erota mutta oon ollu jo pitkään niin onneton etten voi tähän suhteeseen jäädä.
Raskaus on vielä aika alussa. Miten mä jaksan kaiken tän. En halua tehdä aborttia mutta en halua toista lasta tähän paskaan synnyttääkään.
Mä oon pilannu oman, lapseni ja miehen elämän. Miten tästä voi ikinä päästä yli.
Missään ei oo enää mitään järkeä. Ei olis ikinä pitänyt tehä lapsia, kunpa olisin valinnut toisin.

 

[kurjaa]

Oiskohan sulla masennus? Tai hormoonien laukaisema ahdistus tms.? Onko se suhde pahempi kuin yksinolo? Onko siitä pakko päästä nyt heti eroon vai kannattaisiko ensin harkita sen suhteen pelastamista? Olet kuitenkin miehesi valinnut ja toivottavasti joskus ollut häneen rakastunutkin. Olet lapsiakin halunnut joskus. Mikset voisi palata siihen alkuhetkeen ja siihen tunteeseen mitä joskus ollut sinun ja miehesi välillä.

En ymmärrä mikä sinua nyt niin ahdistaa??? Itse olen ns. kaverisuhteessa ja on ahdistanutkin, mutta silti olen todennut tämän paremmaksi kuin yksinolo tai niiden "elämän rakkauksien" turha metsästäminen. Eipähän pety.

 

[anneka66]

Sulla on siis jo yksi lapsi? Nyt keskityt häneen ja teidän molempien hyvinvointiin. Nukut yön yli ja mietit huomenna rauhassa asioita. Onko sulla tukijoukkoja? Ihan varmasti pärjäät kahden lapsen kanssa, asioilla on tapana järjestyä. Tee yksi asia kerrallaan, niin kaikki ei kaadu päälle. Tsemppiä!

 

[surullinenap]

En tiedä onko suhde pahempi kuin yksinolo, en halua olla yksin mutten halua myöskään jäädä tähän suhteeseen.
En varmasti olisi onnellisempi yksin mutta en kai mä voi miestäni pitää itsellä jos en sitä rakasta.
On ahdistanut jo pitkään, en osaa sanoa miten pitkään mutta välillä tunne voimistuu ja välillä on päiviä jotka vaan menee sumussa ajatellen että mulla ei oo mahdollisuutta muuhun elämään.

Yksi lapsi siis on jo. Rakastan lastani, kaikki olisi silti niin paljon helpompaa jos häntä ei olisi. Sydämeen sattuu ja sisin murenee kun ajattelen millaisen elämän hän joutuu elämään. Tuntuu että mulla ei ole enää mitään tarjottavaa lapselleni jos eroan isästään, ei ehjää perhettä, ei oikeeta kotia.

 

[TL]

Yksi lapsi siis on jo. Rakastan lastani, kaikki olisi silti niin paljon helpompaa jos häntä ei olisi. Sydämeen sattuu ja sisin murenee kun ajattelen millaisen elämän hän joutuu elämään. Tuntuu että mulla ei ole enää mitään tarjottavaa lapselleni jos eroan isästään, ei ehjää perhettä, ei oikeeta kotia.

Tätä mä en tajua. Miten sulla ei olis MITÄÄN tarjottavaa jos eroat?

Lapsilla harvoin on niin ahtaat normit koodattuna pääkoppaan, että vain perhe jossa molemmat vanhemmat ovat koko ajan läsnä kelpaisi. Kai hän voi nähdä isäänsä joka tapauksessa?

 

[Ärrimiau]

Jos sinulla on rakkautta hivenen, sinulla on kaikki mitä tarvitset oikean perheen ja hyvän kodin aikaansaamiseksi. Jos pystyt rakastamaan itseäsi, pystyt rakastamaan myös lapsiasi. Katso peiliin ja tutustu itseesi, päästä rakkaus vapaaksi ja anna sen ympäröidä sinut ja lapsesi.