En pysty unohtamaan.

[confused]

Eli tilanne on tämä: Olen avoliitossa ja rakastan kumppaniani, ollaan oltu yhdessä reilu viis vuotta ja vuosi siitä asuttukin yhdes ja kaiken "pitäisi olla okei" mutta, en pysty unohtamaan ensi rakkautta sitten millään ja tavallaan haikailen hänen perään.. mietin usein häntä ja jos hän esim. sattuu tulla kaupungilla vastaan niin menen ihan lukkoon eikä sanaa tule suusta. Erikoiseksi sen tekee se että en edes ollut ensirakkauden kanssa pitkään silloin ajat sitten, ja se oli vähän niinkuin ensimmäinen teini ajan"rakkaus".
Ja nykyisen kanssa on aivan ihana olla mutta tämä häiritsee ja tuntuu ettei pääse nykyisen kanssa eteenpäin enää kun en ole varma mitä tästä ajatella... vai onko se vain niin että "ensirakkaus jättää pysyvän muiston ja sitä et unohda koskaan"? varsinkin jos kokemus on hyvä ja hänestä ei jää _mitään_ pahaa sanottavaa...

jos joku tietää mitä tehdä/ajatella niin kertokaa hyvät ihmiset ??

 

[sohffwis]

Et ole ainut.Koska itselläsi on hyvä olla nykysysteemissä,panosta siihen.Laita "unohtumaton"rakkaus nätisti talteen ja pidä se siellä miellyttävien asioiden arkistossa.Jos kuitenkin tuntuu että jotain pitäisi olla toisin,silloin pitää miettiä todella tarkasti mitä tehdä.

 

[no]

Vaikea tilanne. Inhottavaa, että joudut tuollaisten ajatusten vietäväksi, etkä pysty keskittymään nykyiseesi. On vaikeaa selittää mistä tuo johtuu ja laitankin kehiin joitakin "tyhmiä" ajatuksia? Olisiko sinulla jäänyt ensirakkaus ikäänkuin päälle? Toisin sanoen se ei olisi päättynyt selvään eroon, vaan siitä jäi vain hyvät muistot. Nyt nämä muistot kultaantuvat mielessäsi ja teinirakkaus on ihastus, joka ei omista lainkaan inhimillisiä piirteitä; hän ei möläyttele sinulle sammakoita, hän ei unohda tärkeitä asioita, hän ei yksinkertaisesti ärsytä, koska hän ei ole läsnä. Silloin kun ihminen löytää elämänsä mansikkapaikan , niin hän unelmoi siitä, mutta hän tietää, että siellä ei ole enää mansikoita ehkä enää milloinkaan niin paljoa, mutta silti hän muistaa aina sen tunteen, kun hän poimi ja söi valtavat määrät mansikoita. Mansikka paikka säilyy muistoissa aina, mutta niin säilyy teinirakkauskin ja teinirakkaus on vielä "olemassakin" tai siltä se ainakin tuntuu. Mutta onko palava teinirakkaus kuitenkaan se sama, jossa oli mukana kaksi teiniä vai olisiko kuitenkin kysymyksessä kahden aikuisen ihmisen muistot ja nykyisyyden yhteensovittaminen olisi aivan sama kuin kenen muunkin kadulla tapaamasi jopa perheellisen miehen kanssa.
Tietysti mansikkapaikka on unelma, mutta usein siellä rehottaa nykyisin aivan joku muu.

Olisi hyvä, jos pystyisit keskittymään tähän päivään ja tulevaisuuteen. Mieti onko miehesi kanssa hyvä olla ja ahdistaako sinua hänen seurassaan ja jos on ongelmia, niin pyri ratkaisemaan niitä tässä hetkessä. Älä jaa voimiasi menneisyyteen, vaan keskity nykyhetkeen ja hyvään oloon, kyllä se röyhtäilevä ja mahakas teinirakkaus jää hienoksi muistoksi)

Tämä ei sitten millään tapaa liity tähän; ihmismieli voi pyörittää vaikka kuinka ikäviä asioita.

 

[juupelit]

puolisosi kanssa asiasta reilusti. Pyydä häneltä apua ongelmaasi tai palaa exän tykö.

 

[Doc Holiday]

Eli tilanne on tämä: Olen avoliitossa ja rakastan kumppaniani, ollaan oltu yhdessä reilu viis vuotta ja vuosi siitä asuttukin yhdes ja kaiken "pitäisi olla okei" mutta, en pysty unohtamaan ensi rakkautta sitten millään ja tavallaan haikailen hänen perään.. mietin usein häntä ja jos hän esim. sattuu tulla kaupungilla vastaan niin menen ihan lukkoon eikä sanaa tule suusta. Erikoiseksi sen tekee se että en edes ollut ensirakkauden kanssa pitkään silloin ajat sitten, ja se oli vähän niinkuin ensimmäinen teini ajan"rakkaus".
Ja nykyisen kanssa on aivan ihana olla mutta tämä häiritsee ja tuntuu ettei pääse nykyisen kanssa eteenpäin enää kun en ole varma mitä tästä ajatella... vai onko se vain niin että "ensirakkaus jättää pysyvän muiston ja sitä et unohda koskaan"? varsinkin jos kokemus on hyvä ja hänestä ei jää _mitään_ pahaa sanottavaa...

jos joku tietää mitä tehdä/ajatella niin kertokaa hyvät ihmiset ??

Toivoisin, että lääketiede pystyisi löytämään lääkkeen, jolla voidaan vaikuttaa aivoen vajaatoimintaan!

 

[Täyttä soopaahan nämä on mutta]

uteliaisuudesta kysyisin: oletko vesimies?

 

[Pandor]

Ovatko vesimiehet jahkaajia?
Itse olen vesimies ja taidan jahkailla ja haikailla kaikkea mahdollista...

 

[sweet love]

Taidat olla vieläkin rakastunut siihen entiseen.

 

[Täyttä soopaahan nämä on mutta]

luin Linda Goodmanin kirjasta että vesimiehet, vaikka muuten menisivätkin eteenpäin, eivät koskaan unohda ensimmäistä rakkauttaan

 

[Sitä unohda]

Vesinainenkaan...

 

[sohfvfis]

Ei kannata unohtaa .Terveellä tavalla muistaa asiat.Aika parantaa haavat.Ei kuitenkaan aina.Omalla kohdallani ei näin käynyt.Siltikään en muista tätä naista pahalla vaikka veikin minulta uskon naisiin.Kaksi tarvitaan eroon.Silti muistot omaan lokeroon.Onpahan vanhana mitä muistella ellei dementia tai viikatemiies ole ehtinyt ennen.