A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja aop:Alkuperäinen kirjoittaja voi ei:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ykä:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Just:Sillon kun lopetit suhteen eksän kanssa sulla oli mielestäs pätevät syyt. Nyt sulla on ne samat syyt + 1,5 vuotias lapsi ja ihana mies, ja silti ne ei riitä syyksi sulle?
Kun tuntuu että eksä oli kuitenkin elämäni rakkaus... Huomasin että fyysinen vetovoima on samaa luokkaa kuin silloin edelleen, plus siellä sairaalassa oli muutenkin kuin emme olisi olleet päivääkään erossa.
Saman huoneen huonekaveri luuli häntä miehekseni ja sanoi, että ihanaa kun olette noin silminnähden rakastuneita vaikka teillä on lapsikin jne. Mun oli pakko sanoa että ei ollut mun mies, entinen kylläkin ja oikea mieheni tulee lapsen kaa myöhemmin tänään... Huonekaveri oli nolona. Myöhemmin kyllä kehui mun miestänikin, kuinka on hyvä isä jne.
Rakastan lastani paljon, mutta onko mun uhrattava koko elämäni ns. ehjän perheen takia? Ilman lasta en tiedä mitä tekisin, koettaisin onneani ehkä?
Eikö kenelläkään ole tunteet jääneet ennalleen, vaikka on oltu erossa?
Itselläni jäi tunteet ennalleen eron jälkeen. Rakastin vaimoani joka on nykyään ex - intohimoisesti. Tunteiden lopullinen viileneminen kesti noin 7 vuotta. Luultavasti en pysty rakastamaan ketään toista samalla tavalla, mutta yhteiseloa exän kanssa ei myöskään olisi voinut jatkaa hänen narsistisen, mahdottoman luonteenta takia.
Niin, sitä voi rakastaa vaikka olisi eronnut ja muun kanssa... Tämä mun eksä on tyyppiä arrogantti mies, vähän elitistinen, mutta ei nyt mikään narsisti kuitenkaan. Fyysisesti puoleensavetävä ja älykäs.
Mieheni on älykäs myös, mutta selkeää huolenpitäjätyyppiä, välillä rasittavuuteen asti. Ja on maanläheisempi tyyppi. Hän kyllä loukkaantuisi valtavasti, jos menisin eksän luo takaisin. Vaikka tiesi että olin juuri tämän miehen kanssa kun hän tapasi mut.
Ai että miehesi LOUKKAANTUISI valtavasti??? Oot ihan sekaisin, teillähän on lapsi ja miehesi on puheittesi mukaan sinulle hyvä.
Pidä hyvä ja turvallinen mies ja perhe kasassa ja lakkaa vouhottamasta.
Lakkkaisin heti kun saisin tunteet eksää kohtaa kuolemaan... Mun pitää saada miettiä tätä. Mua itseä loukkaisi jo nämä tunteet, jos siis miehelläni olisi näin voimakkaat tunteet jotain eksäänsä kohtaan että kokisi että hän oli elämänsä suurin rakkaus
Yksi juttu mitä oon miettinyt on että otettaisiin miehen kanssa kahdestaan irtiotto johonkin ja lapsi olisi esim. mummolassa viikonlopun. Ja että oikein koettaisin muistaa kuinka kuitenkin rakastuin mieheeni silloin ja halusin perustaa juuri hänen kanssaan perheen. Ja kuinka en pelännyt ollenkaan kun mentiin naimisiin ja jätettiin ehkäisy pois.
Eksän kanssa tulin vahingossa raskaaksi (meni kesken) ja olin silloin lähinnä kauheassa paniikissa, että miten käy kun tähän tulee vielä lapsikin. Eksä otti asian iloisemmin, halusi että mennään naimisiin. Mä muistan kun kerran kahvilassa silloin huusin että en halua että oot mun kanssa vain tän lapsen takia. Eksä sanoi, että onhan hän tässä ollut vuosia muutenkin, ilman mitään lasta. Mä siis ajattelin että lapsi sai hänet kosimaan mua, mutta mä en pelkästään olisi se syy... Keskenmenosta oli noin 6 kk, kun vaihdoin miestä...
Nyt mietin sitä lastakin joskus, miten elämässä olisi käynyt jos hän olisi syntynyt. Oltaisiinko yhdessä, kuitenkin. Eksä sanoi lapseni valokuvista (ihan mun näköinen tyttö) että on kuvitellut että se meidän lapsi olisi ollut juuri tuon näköinen.