En saa hoidetuksi itseäni

[ap]

En vaan saa aikaseksi tarttua toimeen. Kerran soitin terveyskeskukseen ajan, mutta peruin sen myöhemmin, kun olo olikin helpompi.
En tiedä, osaanko puhua omista asioista. Kellekkään läheiselleni en osaa.
Minulla on toinen lapsi syntymässä ja pelkään että olo vain pahenee.
Panikoin, pelkään ihmisiä, olen välillä ihan hysteerinen, välillä kaikki on hyvin.
Mitä pitäisi tehdä, että saisin apua pian? Tarvitseeko lääkityksen aloitus ensin terapiaa? Pelkään, että annan periksi, jos se on iso prosessi saada apua. Ja pelkään, että minua ei oteta vakavasti, koska minulla on kaikki aina hyvin. (en ymmärrä, miksi en osaa avata suutani edes neuvola käynneillä)
Huoh...

 

[tsemppiä]

Tiedän tunteen...Itselläni auttoi se että mies otti ohjat käsiin. Sain hillittömia itku/paniikkikohtauksia esikon ollessa vauva. Olin jo raskausaikan ollut masentunut, mutta en kyennyt apua hakemaan. Kerran sitten itkin lapsi sylissä ja soitin miehelle. Hän kertoi tulevansa töistä kotiin käymään, auttamaan. Olikin sit matkalla kotiin soittanut terveyskeskukseen ja saannut päivystysajan mulle. Tuli kotiin, laittoi lapsen turvakaukaloon ja talutti mut autolle. Yritin hannata vastaa, mutta hän sanoi että nyt mennään yhdessä perheenä lääkäriin ja hoidetaan sut kuntoon.

Jälkikäteen tajusin kuinka äärettömän syvällä olin tuolloin. Onneks mies "pakotti" mut hoitoon. Mut nyt kun ajattelen niin olisin ollut hyvin vastuuntuntoinen jos aiemmin olisin vaan mennyt ja kertonut huolistani ja hoito saatu aloitettua ennen niitä pohjamutia