En sitten päässyt kummiksi! :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sirkku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sirkku

Vieras
Tuntuu pahalta.

En ole lapsen vanhemmille loukkaantunut tai katkera, mutta sydämessäni tunnen pahaa oloa - ihan itsekseni.

Olin salaa toivonut, että minutkin valittaisiin tuolle lapselle kummiksi,
josta on tullut minulle todella rakas ja tärkeä.

Aion edelleen olla lapsen elämässä mukana, jos vanhemmat vain "sallivat".
Tukea ja välittää voi ilman kummiuttakin, mutta olisin niin toivonut saavani sen kunnian.

Sattuu. Ei pitäisi toivoa mitään, mikä kylläkin on helpompi sanoa kuin tehdä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäreä äitikans:
Mitä tarkoitat tuolla että aiot edelleen olla lapsen elämässä mukana jos vanhemmat sen 'sallivat'?

Miksi eivät sallisi jos tähänkin asti olet ollut? :xmas:

Tarkoitan sillä sitä, että en voi olla varma, haluavatko he minua lapsen elämään tiivisti mukaan, kun eivät valinneet minua kummiksi. Nämä eivät toki ole sidoksissa toisiinsa, mutta mielessä pyörii monia kysymyksiä.

En ole lapselle sukua, mutta lapsi kuuluu lähi(perhe)piiriin.
 
Siis mitä ihmettä?

Kummeja on vaan rajotettu määrä, kaikki ei voi olla. He valitsivat nyt jotkut toiset läheisistään. Ei se nyt tietenkään tarkoita etteivätkö vanhemmat haluaisi muidenkin läheisten osallistuvan lapsen elämään!

Jotenkin kuulostais enemmän siltä että sun ylpeyttäs nyt vähän kolautettiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Siis:
Siis mitä ihmettä?

Kummeja on vaan rajotettu määrä, kaikki ei voi olla. He valitsivat nyt jotkut toiset läheisistään. Ei se nyt tietenkään tarkoita etteivätkö vanhemmat haluaisi muidenkin läheisten osallistuvan lapsen elämään!

Jotenkin kuulostais enemmän siltä että sun ylpeyttäs nyt vähän kolautettiin.

Tiedän kyllä.
 
:headwall: Aika pienet piirit olis jos kaikki joiden tahtovat olevan lapsen elämässä mukana pitäis kutsua kummeiksi. Tai sitten olis kummeja pilvin pimein. :D


Ei se kummi aina se tärkein ihminen ole kuitenkaan. Tärkeitä ovat hekin jotka eivät kummeja ole.

Ja nyt jos vetäydyt kauemmas laittais mut vanhempana miettimään että taisitkin haluta vain kummiksi? Että kummin titteli olis tärkeämpi kuin lapsi? Tai sitten ihmettelisin että mikä sen nyt tuli???
 
:( . Ikävä juttu. No, mutta eihän se kummina olo ole se pääasia. Voihan sinusta tulla lapselle tärkeä ihan ilman kummiuttakin. Taitaa tuo kummius olla vaan tämän päivän klisee. Ja kenties annat tälle lapselle paljon enemmän, kuin valitut kummit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäreä äitikans:
:headwall: Aika pienet piirit olis jos kaikki joiden tahtovat olevan lapsen elämässä mukana pitäis kutsua kummeiksi. Tai sitten olis kummeja pilvin pimein. :D


Ei se kummi aina se tärkein ihminen ole kuitenkaan. Tärkeitä ovat hekin jotka eivät kummeja ole.

Ja nyt jos vetäydyt kauemmas laittais mut vanhempana miettimään että taisitkin haluta vain kummiksi? Tai sitten ihmettelisin että mikä sen nyt tuli???

Missä kohtaa sanoin, että aion vetäytyä kauemmaksi?
 
Sun kirjotusta on vaikee olla lukematta muuten kun siten, että oot ollu tiiviisti tekemisissä vaan siksi kun halusit kummiksi. Ja nyt kun et "päässyt", niin sitten vetäydyt marttyyrina ja kuolevana joutsena pois etkä halua es olla lapsen kanssa tekemisissä, kun sun vaivojas ei "palkittu".

Vähän vähemmälle tota draamanhimoa, jooko.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Ei tuommoisesta nyt kannata loukkaantua, hyvänen aika.

Huomasitko kohdan, jossa kerroin, että en ole loukkaantunut.
(Saatika katkeroitunut lapsen vanhemmille).
Tunnen vain pahaa oloa asian vuoksi, ja uskon, että tämä fiilis menee pian ohi.
Joskus vain toiveiden toteenkäymättömyys sattuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sirkku:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäreä äitikans:
:headwall: Aika pienet piirit olis jos kaikki joiden tahtovat olevan lapsen elämässä mukana pitäis kutsua kummeiksi. Tai sitten olis kummeja pilvin pimein. :D


Ei se kummi aina se tärkein ihminen ole kuitenkaan. Tärkeitä ovat hekin jotka eivät kummeja ole.

Ja nyt jos vetäydyt kauemmas laittais mut vanhempana miettimään että taisitkin haluta vain kummiksi? Tai sitten ihmettelisin että mikä sen nyt tuli???

Missä kohtaa sanoin, että aion vetäytyä kauemmaksi?


No niinkin sitä voi ymmärtää kun sanot että jos vanhemmat 'sallivat'. Vai aiotko oikein kysyä herne nenussa että voinko mä nyt edelleen olla lapsen kanssa vaikka ette ryökäleet MINUA kummiksi valinneetkaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sirkku:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäreä äitikans:
:headwall: Aika pienet piirit olis jos kaikki joiden tahtovat olevan lapsen elämässä mukana pitäis kutsua kummeiksi. Tai sitten olis kummeja pilvin pimein. :D


Ei se kummi aina se tärkein ihminen ole kuitenkaan. Tärkeitä ovat hekin jotka eivät kummeja ole.

Ja nyt jos vetäydyt kauemmas laittais mut vanhempana miettimään että taisitkin haluta vain kummiksi? Tai sitten ihmettelisin että mikä sen nyt tuli???

Missä kohtaa sanoin, että aion vetäytyä kauemmaksi?

No nih, eli mikään ei muutu.

Ainoastaan sun tunteita on vähän loukattu, kun oisit halunnu olla kummi. Kyllä sä sen yli pääset. Elämä jatkuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja No:
Sun kirjotusta on vaikee olla lukematta muuten kun siten, että oot ollu tiiviisti tekemisissä vaan siksi kun halusit kummiksi. Ja nyt kun et "päässyt", niin sitten vetäydyt marttyyrina ja kuolevana joutsena pois etkä halua es olla lapsen kanssa tekemisissä, kun sun vaivojas ei "palkittu".

Vähän vähemmälle tota draamanhimoa, jooko.

Lukijoiden tulkinnoille minä en valitettavasti mahda mitään.
Toisaalta ei taida olla minun ongelmani, jos asiani haluaa ymmärtää väärin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäreä äitikans:
Alkuperäinen kirjoittaja Sirkku:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäreä äitikans:
:headwall: Aika pienet piirit olis jos kaikki joiden tahtovat olevan lapsen elämässä mukana pitäis kutsua kummeiksi. Tai sitten olis kummeja pilvin pimein. :D


Ei se kummi aina se tärkein ihminen ole kuitenkaan. Tärkeitä ovat hekin jotka eivät kummeja ole.

Ja nyt jos vetäydyt kauemmas laittais mut vanhempana miettimään että taisitkin haluta vain kummiksi? Tai sitten ihmettelisin että mikä sen nyt tuli???

Missä kohtaa sanoin, että aion vetäytyä kauemmaksi?


No niinkin sitä voi ymmärtää kun sanot että jos vanhemmat 'sallivat'. Vai aiotko oikein kysyä herne nenussa että voinko mä nyt edelleen olla lapsen kanssa vaikka ette ryökäleet MINUA kummiksi valinneetkaan...

En ajatellut. Mikä ihme sinua riepoo?
 
Miten ihmeessä aloituksen kuin aloituksen sävy muuttuu negatiiviseksi...en ymmärrä.

Ja ap, voit olla loukkaantunut sisimmässäsi jos haluat. Ja jos odotit pääseväsi kummiksi loukkaantuminen on täysin ymmärrettävää! Et varmasti ole ainoa, jolle on käynyt niin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sirkku:
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Ei tuommoisesta nyt kannata loukkaantua, hyvänen aika.

Huomasitko kohdan, jossa kerroin, että en ole loukkaantunut.
(Saatika katkeroitunut lapsen vanhemmille).
Tunnen vain pahaa oloa asian vuoksi, ja uskon, että tämä fiilis menee pian ohi.
Joskus vain toiveiden toteenkäymättömyys sattuu.

No aika moni sai kuitenkin tuon käsityksen, Tuo viimeinen lause olis kertonut paljon enemmän kuin pitkä vuodatus siitä kun et kummiksi päässyt, ja 'pelko' siitä etteivät vanhemmat nyt enää salli sinun olla läsnä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sirkku:
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Ei tuommoisesta nyt kannata loukkaantua, hyvänen aika.

Huomasitko kohdan, jossa kerroin, että en ole loukkaantunut.
(Saatika katkeroitunut lapsen vanhemmille).
Tunnen vain pahaa oloa asian vuoksi, ja uskon, että tämä fiilis menee pian ohi.
Joskus vain toiveiden toteenkäymättömyys sattuu.

Sanahelinää. Tunnet pahaa oloa asian vuoksi, joten olet loukkaantunut ja pettynyt. Ei kannata.
 
ymmärrän ap sun pointin. Älä välitä vaikka täällä moni haluaa vain käsittää sut väärin.
Ajattele asia näin että loppujenlopuksi lapsi voi ajansaatossa tuntea sut paljon läheisemmäksi kuin yhdenkään kummeista. Lapsen tunteisiin ei paljoa kummius paina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sepä se:
Alkuperäinen kirjoittaja Sirkku:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäreä äitikans:
:headwall: Aika pienet piirit olis jos kaikki joiden tahtovat olevan lapsen elämässä mukana pitäis kutsua kummeiksi. Tai sitten olis kummeja pilvin pimein. :D


Ei se kummi aina se tärkein ihminen ole kuitenkaan. Tärkeitä ovat hekin jotka eivät kummeja ole.

Ja nyt jos vetäydyt kauemmas laittais mut vanhempana miettimään että taisitkin haluta vain kummiksi? Tai sitten ihmettelisin että mikä sen nyt tuli???

Missä kohtaa sanoin, että aion vetäytyä kauemmaksi?

No nih, eli mikään ei muutu.

Ainoastaan sun tunteita on vähän loukattu, kun oisit halunnu olla kummi. Kyllä sä sen yli pääset. Elämä jatkuu.

Ei mun tunteitani ole loukattu, koska tiedän kyllä, ettei kaikkia lähipiirin ihmisiä voi valita kummiksi. Eli tiedän järkisyyt, mutta toiveiden murskautuminen vain satuttaa. Kuten sanoin itsekin, ei pitäisi toivoa mitään, mutta se onkin vaikeaa. Toisekseen kuten myös itse totesin, että pääsen luultavasti pian tämän asian yli, ja olen käsitellyt sitä vain omassa mielessäni. Ei tulisi kuulonkaan mennä asiasta mitään mainitsemaan lapsen vanhemmille - miksi pitäisi? Eiväthän he ole vastuussa minun mielentilastani.
 

Yhteistyössä