En sitten päässyt kummiksi! :(

[Ehkä]

Miten ihmeessä aloituksen kuin aloituksen sävy muuttuu negatiiviseksi...en ymmärrä.

Ja ap, voit olla loukkaantunut sisimmässäsi jos haluat. Ja jos odotit pääseväsi kummiksi loukkaantuminen on täysin ymmärrettävää! Et varmasti ole ainoa, jolle on käynyt niin...

Vaikuttanee ehkä tuo "pitäkää tunkkinne"-henkinen spekulointi siitä että "ei ne sit varmaan es salli että mä oon sen lapsen elämässä, kun ei kerran kummikskaan kelpaa, nih!"

 

[Aamuäree]

Ei minua mikään rievo- sinua tuntuu riepovan....

Enkä mäkään mahda mitään jos MUN kirjoitukset ymmärretään väärin.

Ajattelitko että kaikki vain lohduttelis ja halis kun tuon aloituksen teit?



Mutta turhia märehdit ellei mikään muutu läheisiä ihmisiä ei ole lapsen elämässä koskaan liikaa.

 

[Sirkku]

Ei tuommoisesta nyt kannata loukkaantua, hyvänen aika.

Huomasitko kohdan, jossa kerroin, että en ole loukkaantunut.
(Saatika katkeroitunut lapsen vanhemmille).
Tunnen vain pahaa oloa asian vuoksi, ja uskon, että tämä fiilis menee pian ohi.
Joskus vain toiveiden toteenkäymättömyys sattuu.

No aika moni sai kuitenkin tuon käsityksen, Tuo viimeinen lause olis kertonut paljon enemmän kuin pitkä vuodatus siitä kun et kummiksi päässyt, ja 'pelko' siitä etteivät vanhemmat nyt enää salli sinun olla läsnä.

Sanoin sen saman kyllä jo aloitusviestissäni.
Ja totta kai minulla "pelottaa", että haluaisivatko lapsen vanhemmat minua ns. kauemmas lapsestaan eli etten olisi niin "lähellä" lasta. Tällaisista asioista kun vaan ei mennä kyselemään, joten täytyy katsoa mitä aika tuo tullessaan.
Aion siis kyllä yhä olla lapsen elämässä mukana omasta halustani.

 

[Jes]

Mun mielestä on aika huolestuttavaa, jos kummius on jollekin asia, jonka saamatta jääminen johtaa "toiveiden murskautuiseen" ja sisäiseen kärsimykseen, kun jo joka tapauksessa kuuluu perhepiiriin.

Mutta tietty ihan kiva että aattelet sitä noinkin suurena glooriana ja kunniana.

 

[PipariSuu]

Ei tuommoisesta nyt kannata loukkaantua, hyvänen aika.

Huomasitko kohdan, jossa kerroin, että en ole loukkaantunut.
(Saatika katkeroitunut lapsen vanhemmille).
Tunnen vain pahaa oloa asian vuoksi, ja uskon, että tämä fiilis menee pian ohi.
Joskus vain toiveiden toteenkäymättömyys sattuu.

Sanahelinää. Tunnet pahaa oloa asian vuoksi, joten olet loukkaantunut ja pettynyt. Ei kannata.

No onko sillä merkitystä vaikka olisi loukkaantunut ja pettynyt? Kai sitä loukkaantuakin saa ihan vapaasti, eikä tunteilleen mitään mahda. Se, miten toimii loukkaantuessa on eriasia.

Aloittajalla :hug: Kyllä se pian tuosta ohi menee kun huomaat, ettei se kummius nyt niin "erikoista" ole! Vanhemmat vaan toivoo vähän suurempia lahjoja ja jos et osta niin oot surkea kummi... (vitsi)

 

[Aamuäree]

Sä pohdit Sirkku ihan liikaa asioita.............



(huomasitko muuten yhtäkään positiivista kohtaa mun kommenteissani? vai luitko niitäkin samalla tavalla kuin kuvittelit meidän kaikkien muiden lukevan omiasi?)

 

[Sirkku]

Miten ihmeessä aloituksen kuin aloituksen sävy muuttuu negatiiviseksi...en ymmärrä.

Ja ap, voit olla loukkaantunut sisimmässäsi jos haluat. Ja jos odotit pääseväsi kummiksi loukkaantuminen on täysin ymmärrettävää! Et varmasti ole ainoa, jolle on käynyt niin...

Vaikuttanee ehkä tuo "pitäkää tunkkinne"-henkinen spekulointi siitä että "ei ne sit varmaan es salli että mä oon sen lapsen elämässä, kun ei kerran kummikskaan kelpaa, nih!"

Enkä todellakaan tarkoittanut pohdintojani/pelkojani tuolla sävyllä,
nyt kummastuttaa minuakin, miten muut ihmiset näyttävät asioista ajattelevan. Eli halutaan ilmeisesti ihan väkisin väärinymmärtää toisten kirjoituksia tai tehdä oman ajatusmaailman mukaisia tulkintoja muiden teksteistä.

No, itse kuitenkin tiedän mitä tarkoitan.
Halusin vain purkaa pettymystäni ja sen aiheuttamaa pahaa mieltä jonnekin.
Kiitos niille harvoille lohdutuksen sanoista, nyt on jo parempi mieli.

 

[Aamuäree]

Jos lapsen vanhemmat haluais sua kauemmas, niin kyllä he sen vähän suoremmin ehkä ilmaisisivat Eikä tuollain 'kierosti'

 

[Cassyput]

Ei tuommoisesta nyt kannata loukkaantua, hyvänen aika.

Huomasitko kohdan, jossa kerroin, että en ole loukkaantunut.
(Saatika katkeroitunut lapsen vanhemmille).
Tunnen vain pahaa oloa asian vuoksi, ja uskon, että tämä fiilis menee pian ohi.
Joskus vain toiveiden toteenkäymättömyys sattuu.

Sanahelinää. Tunnet pahaa oloa asian vuoksi, joten olet loukkaantunut ja pettynyt. Ei kannata.

No onko sillä merkitystä vaikka olisi loukkaantunut ja pettynyt? Kai sitä loukkaantuakin saa ihan vapaasti, eikä tunteilleen mitään mahda. Se, miten toimii loukkaantuessa on eriasia.

Aloittajalla :hug: Kyllä se pian tuosta ohi menee kun huomaat, ettei se kummius nyt niin "erikoista" ole! Vanhemmat vaan toivoo vähän suurempia lahjoja ja jos et osta niin oot surkea kummi... (vitsi)

Ymmärsin kyllä minäkin ap:n pointin, mutta en sitä että hänen toiveensa ovat jotenkin murskautuneet. Ei se nyt niin iso asia ole, että hänen kannattaisi sitä kauaa märehtiä.

Lapsi ei siitä välitä kuka on kummi ja kuka ei!

 

[vieras]

Onko sinulla jo kummilapsia ennestään? Oletko ihan sukua suoraan, vai onko lapsi esim. miehesi sukulaisen tms?

 

[Aamuäree]

' ''''''' nämä merkit on vähän tulkinnanvaraisia...................

 

[Sirkku]

Ei tuommoisesta nyt kannata loukkaantua, hyvänen aika.

Huomasitko kohdan, jossa kerroin, että en ole loukkaantunut.
(Saatika katkeroitunut lapsen vanhemmille).
Tunnen vain pahaa oloa asian vuoksi, ja uskon, että tämä fiilis menee pian ohi.
Joskus vain toiveiden toteenkäymättömyys sattuu.

Sanahelinää. Tunnet pahaa oloa asian vuoksi, joten olet loukkaantunut ja pettynyt. Ei kannata.

No onko sillä merkitystä vaikka olisi loukkaantunut ja pettynyt? Kai sitä loukkaantuakin saa ihan vapaasti, eikä tunteilleen mitään mahda. Se, miten toimii loukkaantuessa on eriasia.

Aloittajalla :hug: Kyllä se pian tuosta ohi menee kun huomaat, ettei se kummius nyt niin "erikoista" ole! Vanhemmat vaan toivoo vähän suurempia lahjoja ja jos et osta niin oot surkea kummi... (vitsi)

Aivan, ja aion ollakin lapselle hyvä läheinen, vaikken sitten kummi olekaan.
Jotenkin sitä vain ajattelee, että kummeilla on lupa olla läsnä lapsen elämässä ihan eri tavalla kuin muilla (kummien lisäksi myös tädit, sedät, isovanhemmat - joista minä en ole tässä tapauksessa mikään).

 

[Kuules]

Sirkku, kun alunperin suunnittelit sitä kummiuttasi, niin oletitko että lapsen vanhemmat haluavat nämä nykyiset kummit "kauemmaksi" lapsesta, kun heitä ei olisi tällöin valittu?

Kuvitteletko että vanhemmat haluavat olla tekemisissä vain kummien kanssa?

Anteeksi vain, mutta mun mielestä sulla on hyvin hyvin omituinen ja miltei neuroottinen käsitys kummiudesta ja ihmissuhteista yleensä, jos pohdit sitä haluasivatko vanhemmat sut "kauemmaksi" muttet uskalla kysyä etkä mistään saa sitä selville.

 

[meillä]

Minä en ainakaan missään vaiheessa edes harkinnut, että olisin laittanut kaikki läheiset ihmiset esikoiselle kummiksi. Ketä olisi sitten ollut kummeina mahdollisilla tulevilla lapsilla, jotkut kakkoshenkilötkö? Itseasiassa laitoin esikoiselleni kummiksi vanhimman siskoni vaikka läheisyysjärjestyksessä olisi ensimmäisenä ollut toinen siskoni. Vanhimman siskoni valitsin siksi, että hän oli aina puhunut miten haluaisi olla kummina tyttölapselle ja kun esikoiseni oli tyttö niin hän sitten pääsi lapseni kummiksi. Toinen siskoni itse sitten rupesi vapaaehtoisesti hänen varakummikseen, eli otti itse sen roolin. Toinen siskoni on nyt sitten minun nuoremman lapseni oikea kummi ja vanhempi sisko on varmaankin hänen "varakumminsa". Toki lapsilla on myös toiset kummit, myös läheisiä ihmisiä. Ja jos sattuisi, että joskus vielä kolmannen saamme, niin lähipiiristä löytyy vieläkin kelvollisia kummeja.
Eli se että ap:ta ei valittu kummiksi, ei tarkoita sitä etteivät vanhemmat häntä arvosta.

 

[Sirkku]

Ei tuommoisesta nyt kannata loukkaantua, hyvänen aika.

Huomasitko kohdan, jossa kerroin, että en ole loukkaantunut.
(Saatika katkeroitunut lapsen vanhemmille).
Tunnen vain pahaa oloa asian vuoksi, ja uskon, että tämä fiilis menee pian ohi.
Joskus vain toiveiden toteenkäymättömyys sattuu.

Sanahelinää. Tunnet pahaa oloa asian vuoksi, joten olet loukkaantunut ja pettynyt. Ei kannata.

No onko sillä merkitystä vaikka olisi loukkaantunut ja pettynyt? Kai sitä loukkaantuakin saa ihan vapaasti, eikä tunteilleen mitään mahda. Se, miten toimii loukkaantuessa on eriasia.

Aloittajalla :hug: Kyllä se pian tuosta ohi menee kun huomaat, ettei se kummius nyt niin "erikoista" ole! Vanhemmat vaan toivoo vähän suurempia lahjoja ja jos et osta niin oot surkea kummi... (vitsi)

Ymmärsin kyllä minäkin ap:n pointin, mutta en sitä että hänen toiveensa ovat jotenkin murskautuneet. Ei se nyt niin iso asia ole, että hänen kannattaisi sitä kauaa märehtiä.

Lapsi ei siitä välitä kuka on kummi ja kuka ei!

Eipä tässä ole kauaa tullut märehdittyä, ja enköhän pääse asian yli pian
- kuten jo olen todennutkin. Ja on toki liioittelua puhua toiveiden MURSKAUTUMISESTA, mutta tiedätte ehkä tunteen, kun salaa sisimmässänne toivotte jonkin asian käyvän toteen ja niin ei tapahdukaan. Jonkinlainen lamaannus minulle ainakin tuli, vaikka se ei ulkoisesti mihinkään päin näykään, eikä tule näkymäänkään.

Korostan vielä, että mitään katkeruutta lapsen vanhempia kohtaan ei ole,
jos joku on jäänyt siihen luuloon, vaikka jo aloitusviestissä sanoin, että siitä(kään) ei ole kyse.

 

[Onkohan nyt niin]

Ettei sinulla ole lapsia, eikä kummilapsiakaan? Kuulostat jotenkin neuroottiselta ja suorastaan pelottavalta.

 

[Ehkä]

Sun pitäis ehkä miettiä vähän noita sun keinoja joilla sä käsittelet pettymyksiä elämässä, jos tuollainen asia johtaa toiveiden murskautumiseen...

 

[PipariSuu]

Ei tuommoisesta nyt kannata loukkaantua, hyvänen aika.

Huomasitko kohdan, jossa kerroin, että en ole loukkaantunut.
(Saatika katkeroitunut lapsen vanhemmille).
Tunnen vain pahaa oloa asian vuoksi, ja uskon, että tämä fiilis menee pian ohi.
Joskus vain toiveiden toteenkäymättömyys sattuu.

Sanahelinää. Tunnet pahaa oloa asian vuoksi, joten olet loukkaantunut ja pettynyt. Ei kannata.

No onko sillä merkitystä vaikka olisi loukkaantunut ja pettynyt? Kai sitä loukkaantuakin saa ihan vapaasti, eikä tunteilleen mitään mahda. Se, miten toimii loukkaantuessa on eriasia.

Aloittajalla :hug: Kyllä se pian tuosta ohi menee kun huomaat, ettei se kummius nyt niin "erikoista" ole! Vanhemmat vaan toivoo vähän suurempia lahjoja ja jos et osta niin oot surkea kummi... (vitsi)

Ymmärsin kyllä minäkin ap:n pointin, mutta en sitä että hänen toiveensa ovat jotenkin murskautuneet. Ei se nyt niin iso asia ole, että hänen kannattaisi sitä kauaa märehtiä.

Lapsi ei siitä välitä kuka on kummi ja kuka ei!

No luuletko, että omia tuntemuksiaan voisi vääntää on-off nappulalla?

Jos on paha mieli, on paha mieli, vaikka toinen sanoo tylysti: "mitä sää sellaista märehdit"

Teet vaan pahemman mielen toiselle tuommoisella kommentilla.

 

[Sirkku]

Sirkku, kun alunperin suunnittelit sitä kummiuttasi, niin oletitko että lapsen vanhemmat haluavat nämä nykyiset kummit "kauemmaksi" lapsesta, kun heitä ei olisi tällöin valittu?

Kuvitteletko että vanhemmat haluavat olla tekemisissä vain kummien kanssa?

Anteeksi vain, mutta mun mielestä sulla on hyvin hyvin omituinen ja miltei neuroottinen käsitys kummiudesta ja ihmissuhteista yleensä, jos pohdit sitä haluasivatko vanhemmat sut "kauemmaksi" muttet uskalla kysyä etkä mistään saa sitä selville.

Kopioin tämän aiemmasta viestistäni:
Jotenkin sitä vain ajattelee, että kummeilla on lupa olla läsnä lapsen elämässä ihan eri tavalla kuin muilla (kummien lisäksi myös tädit, sedät, isovanhemmat - joista minä en ole tässä tapauksessa mikään).

Minulla ei ole kummilapsia ennestään, joten en omalla kokemuksella kummiudesta mitään tiedä.

 

[sokeritoppa]

:hug: Meillä vain mies on siskontyttönsä kummi, kun oltiin niin tuore pari tytön syntyessä, etteivät vanhemmat ymmärrettävästi uskaltaneet/halunneet minua silloin kummiksi.

En ole antanut asian häiritä, tyttö on ihan yhtä rakas minulle kuin kummilapsenikin. :heart:

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Aaaaargh.... Tollanen on niin rasittavaa! Tajuutko ap kuinka kamalaa puuhaa se kummien valitseminen on? Aina jää joku valkkaamatta. Yleensä ei kummeja haluta ku pari kappaletta, ni millään ei voi kaikkia ottaa. En haluais loukata sua tai olla ilkee, mut herää nyt... Saahan sitä ottaa nokkiinsa jos tykkää, mut aika lapsellista se on.

 

[Sirkku]

Sun pitäis ehkä miettiä vähän noita sun keinoja joilla sä käsittelet pettymyksiä elämässä, jos tuollainen asia johtaa toiveiden murskautumiseen...

Ehkä sinun pitäisi lukea tämä ketju ja minun kaikki kommenttini ensin.
Puhuin mm. tuosta toiveiden murskautumisesta, kuinka se on liioiteltu ilmaus tässä tilanteessa.

 

[Sitä paitsi]

Kellään muulla kuin vanhemmilla, ei ole mitään OIKEUTTA olla "enemmän" läsnä. Jokainen vanhempi kavahtaa tuppautujia. Oli ne kummeja tai ei!

 

[PipariSuu]

Aaaaargh.... Tollanen on niin rasittavaa! Tajuutko ap kuinka kamalaa puuhaa se kummien valitseminen on? Aina jää joku valkkaamatta. Yleensä ei kummeja haluta ku pari kappaletta, ni millään ei voi kaikkia ottaa. En haluais loukata sua tai olla ilkee, mut herää nyt... Saahan sitä ottaa nokkiinsa jos tykkää, mut aika lapsellista se on.

Hmm..

Onkohan tässä nyt niin, että nämä jotka jotenkin ärsyyntyvät Sirkku sun viesteihin, pitävät toisen surua kamalana asiana ja siksi "tuomitsee" tuollain...?

Jos mun veli olisi pahastunut, etten pyytänyt meidän lapselle kummeja lainkaan, vaikka me olemme heidän lapsen kummeja, niin en mää kokisi toisen pahastumista huonona/tuomitsevana asiana ja sanoisi, "mitä sää siinä märehdit", "loukkaanu sit jos loukkaannut, mutta aihetta sulla ei oo loukkaantua" Menisin lohduttaan toista, jos toisella on paha mieli.

 

[Cassyput]

Ei tuommoisesta nyt kannata loukkaantua, hyvänen aika.

Huomasitko kohdan, jossa kerroin, että en ole loukkaantunut.
(Saatika katkeroitunut lapsen vanhemmille).
Tunnen vain pahaa oloa asian vuoksi, ja uskon, että tämä fiilis menee pian ohi.
Joskus vain toiveiden toteenkäymättömyys sattuu.

Sanahelinää. Tunnet pahaa oloa asian vuoksi, joten olet loukkaantunut ja pettynyt. Ei kannata.

No onko sillä merkitystä vaikka olisi loukkaantunut ja pettynyt? Kai sitä loukkaantuakin saa ihan vapaasti, eikä tunteilleen mitään mahda. Se, miten toimii loukkaantuessa on eriasia.

Aloittajalla :hug: Kyllä se pian tuosta ohi menee kun huomaat, ettei se kummius nyt niin "erikoista" ole! Vanhemmat vaan toivoo vähän suurempia lahjoja ja jos et osta niin oot surkea kummi... (vitsi)

Ymmärsin kyllä minäkin ap:n pointin, mutta en sitä että hänen toiveensa ovat jotenkin murskautuneet. Ei se nyt niin iso asia ole, että hänen kannattaisi sitä kauaa märehtiä.

Lapsi ei siitä välitä kuka on kummi ja kuka ei!

No luuletko, että omia tuntemuksiaan voisi vääntää on-off nappulalla?

Jos on paha mieli, on paha mieli, vaikka toinen sanoo tylysti: "mitä sää sellaista märehdit"

Teet vaan pahemman mielen toiselle tuommoisella kommentilla.

En tietenkään luule!

Oikeastaan yritin saada jotenkin ilmi, että asia on niin pieni ettei ap:n tarvitsisi sitä surra. Että sille tulisi parempi mieli, eikä suinkaan pahempi. En vaan osaa...
:ashamed: