J
johonkin pitää purkaa
Vieras
Oon kirjotellut täällä ennenkin, joku saattaa häivähdyksen jopa muistaakin tarinaani 9-vuotiaastani.
Tyttöni on siis varsin.. hmm.. sanoisin että hukassa. Hänen päivänsä on täynnä kiukkukohtauksia, huutamista, raivoamista ym. Ja vain kotona, ei kylässä, ei koulussa. Muualla on enkeli, kotona kaikki purkaantuu. Ärsytyksen voi laukaista maailman pienin asia, vaikkapa kengännauhan sitominen, milloin on hiukset huonosti tai muuten äiti on vaan tyhmä.
Tällä viikolla esim. on ollut sikäli ihanteellinen tilanne että olen ollut kotona (lomaa), normaalisti teen 2-vuorotyötä, en siis ole aina aamuisin paikalla kun tyttö lähtee kouluun tai olen kerennyt lähteä iltavuoroon ennen kuin hän palaa koulusta. Olen siis ollut todella läsnä kuluvana viikkona. Silti esim. yhtenä aamuna menin 7.00 herättämään tyttöä kouluun, kun hän aloittaa saman tien kiukkuamisen, ei sano mitään, vaan önisee ja potkii sängyssään. Kysyn mikä on, ei vastausta. Menen hetkeksi pois ja tulen kohta herättämään uudestaan, kiukku yltyy ja yritän kysyä mikä on, ei vastausta. Sanoin jo ärhäkkäämmin että nyt on noustava tai myöhästyy bussista. Tyttä huutaa: "ÄRSYTTÄÄÄÄ" Kysyn mikä, ei tiedä itsekään. Pyydän vain nousemaan sängystä, ei kykene kiukultaan. Sitten sanoo jo itsekin että "ÄITI, VIE TÄMÄ OLOTILA POIS, MIKS MUA ÄRSYTTÄÄ TAAS KAIKKI" Tilanne laukeaa, tällä kertaa koko tilanne oli ohi 20min ja kaikki hyvin lopulta. Mutta usein ei mene noin hyvin vaan hän saattaa todella lähteä kouluunkin kiukun vallassa ja sitten myös palaa kiukkuisena kotia, koulussa on normaali opettajan mielestä.
Kiukun laukaisee usein myös läksyt, ei halua tehdä tai ei osaa ja se kiukuttaa. Kokeet on viime aikoina alkanut menemään huonommin. Vaikka harjoittelimme ympäristötiedon kokeeseenkin kahtena päivänä monta tuntia, ei edes puolet mennyt oikein. Minusta tuntuu että koetilanteessa oleva mielentila vaikuttaa kaikista eniten koemenestykseen.
Lapsessa on paljon piirteitä, joista itse aloin miettiä esim. aspergerin mahdollisuutta, olen tehnyt netissä myös niitä testejä (aspergerista, ADD ja aistiyliherkkyyksistä) kaikista saa sellaiset pisteet että kehoitetaan jatkotutkimuksiin. Okei, ne on suuntaa antavia, mutta kuitenkin itse olen tätä pohtinut kyllä pidemmän aikaa jo.
Koulupsykologi ei ole ottanut asiaamme tosissaan. No ymmärtäähän tuon, koska koulussa lapsi on kuin enkeli, ei mitään ongelmia käytöksen kanssa. Opettaja myös samaa mieltä. Sitten olin yhteydessä perheneuvolaan, sieltä odotan ajanvarausta. Olen selittänyt heille tilanteen puhelimessa ja he sanoivat ottavansa yhteyttä kun on aika mennä siellä käymään. Ei osannut sanoa yhtään kuinka kauan menee.
Tilanne vain kärjistyy täällä kotona, viikko viikolta on vaikeampaa. Esim. nyt lapsi on kiukutellut koko loman alun, koska olin sanonut lapselle että hiihtolomalla hänen täytyy ottaa muita luokkalaisiaan kiinni mm. matikassa ja enkussa. Meni todella huonosti kokeet ja oli 7 päivää pois koulusta, joten jälkeen on jäänyt. Tyttö ei ole yhtään yhteistyöhaluinen. Kiristin sillä ettei pääse mummolaan yökyläilemään lomalla (on suunnitellut sitä jo pitkään ja todella sinne haluaa). No ei auta sekään, sanoo että sitten ei mene. Huoh. En saa siis tota lasta millään keinolla läksyjen kimppuun.
Mitä minä teen? Kaikki huvitukset on viety jo rangaistuksena pois, tietokone, televisio ja kaverit + se mummolalla uhkailu. Miksi sieltä perheneuvolasta ei kuulu mitään (3 viikkoa odottanut)? Pää hajoo ja keinot on ollut loppu jo ajat sitten.
Tyttöni on siis varsin.. hmm.. sanoisin että hukassa. Hänen päivänsä on täynnä kiukkukohtauksia, huutamista, raivoamista ym. Ja vain kotona, ei kylässä, ei koulussa. Muualla on enkeli, kotona kaikki purkaantuu. Ärsytyksen voi laukaista maailman pienin asia, vaikkapa kengännauhan sitominen, milloin on hiukset huonosti tai muuten äiti on vaan tyhmä.
Tällä viikolla esim. on ollut sikäli ihanteellinen tilanne että olen ollut kotona (lomaa), normaalisti teen 2-vuorotyötä, en siis ole aina aamuisin paikalla kun tyttö lähtee kouluun tai olen kerennyt lähteä iltavuoroon ennen kuin hän palaa koulusta. Olen siis ollut todella läsnä kuluvana viikkona. Silti esim. yhtenä aamuna menin 7.00 herättämään tyttöä kouluun, kun hän aloittaa saman tien kiukkuamisen, ei sano mitään, vaan önisee ja potkii sängyssään. Kysyn mikä on, ei vastausta. Menen hetkeksi pois ja tulen kohta herättämään uudestaan, kiukku yltyy ja yritän kysyä mikä on, ei vastausta. Sanoin jo ärhäkkäämmin että nyt on noustava tai myöhästyy bussista. Tyttä huutaa: "ÄRSYTTÄÄÄÄ" Kysyn mikä, ei tiedä itsekään. Pyydän vain nousemaan sängystä, ei kykene kiukultaan. Sitten sanoo jo itsekin että "ÄITI, VIE TÄMÄ OLOTILA POIS, MIKS MUA ÄRSYTTÄÄ TAAS KAIKKI" Tilanne laukeaa, tällä kertaa koko tilanne oli ohi 20min ja kaikki hyvin lopulta. Mutta usein ei mene noin hyvin vaan hän saattaa todella lähteä kouluunkin kiukun vallassa ja sitten myös palaa kiukkuisena kotia, koulussa on normaali opettajan mielestä.
Kiukun laukaisee usein myös läksyt, ei halua tehdä tai ei osaa ja se kiukuttaa. Kokeet on viime aikoina alkanut menemään huonommin. Vaikka harjoittelimme ympäristötiedon kokeeseenkin kahtena päivänä monta tuntia, ei edes puolet mennyt oikein. Minusta tuntuu että koetilanteessa oleva mielentila vaikuttaa kaikista eniten koemenestykseen.
Lapsessa on paljon piirteitä, joista itse aloin miettiä esim. aspergerin mahdollisuutta, olen tehnyt netissä myös niitä testejä (aspergerista, ADD ja aistiyliherkkyyksistä) kaikista saa sellaiset pisteet että kehoitetaan jatkotutkimuksiin. Okei, ne on suuntaa antavia, mutta kuitenkin itse olen tätä pohtinut kyllä pidemmän aikaa jo.
Koulupsykologi ei ole ottanut asiaamme tosissaan. No ymmärtäähän tuon, koska koulussa lapsi on kuin enkeli, ei mitään ongelmia käytöksen kanssa. Opettaja myös samaa mieltä. Sitten olin yhteydessä perheneuvolaan, sieltä odotan ajanvarausta. Olen selittänyt heille tilanteen puhelimessa ja he sanoivat ottavansa yhteyttä kun on aika mennä siellä käymään. Ei osannut sanoa yhtään kuinka kauan menee.
Tilanne vain kärjistyy täällä kotona, viikko viikolta on vaikeampaa. Esim. nyt lapsi on kiukutellut koko loman alun, koska olin sanonut lapselle että hiihtolomalla hänen täytyy ottaa muita luokkalaisiaan kiinni mm. matikassa ja enkussa. Meni todella huonosti kokeet ja oli 7 päivää pois koulusta, joten jälkeen on jäänyt. Tyttö ei ole yhtään yhteistyöhaluinen. Kiristin sillä ettei pääse mummolaan yökyläilemään lomalla (on suunnitellut sitä jo pitkään ja todella sinne haluaa). No ei auta sekään, sanoo että sitten ei mene. Huoh. En saa siis tota lasta millään keinolla läksyjen kimppuun.
Mitä minä teen? Kaikki huvitukset on viety jo rangaistuksena pois, tietokone, televisio ja kaverit + se mummolalla uhkailu. Miksi sieltä perheneuvolasta ei kuulu mitään (3 viikkoa odottanut)? Pää hajoo ja keinot on ollut loppu jo ajat sitten.
