En tajua miten naiset "suostuu" synnyttämään - ainakaan enemmän kuin kerran.

[One-is-enough]

Tiedän että synnytys voi olla jollekin "helppo" - mitä se sitten tarkoittaakaan, mutta itselläni on niin karmivia kokemuksia että kerta riitti.
Itse synnytin ensimmäisen ja ainoaksi jäävän lapsemme 2 vuotta sitten. Kaikki meni päin helvettiä, tuntui siltä. Kätilö naureskeli, odotin yli TUNNIN lääkäriä antamaan epiduraali siitä hetkestä kun päätettiin se laittaa, enkä sitten ehtinytkään enää sitä saada kun kuulemma piti jo ponnistaa. Ponnistus kesti ikuisuuden ja minulle leikattiin eppari kiellostani huolimatta.
Tuntui että kuolen just siihen. Jonkin ajan päästä jo toivoin että voisin vain kuolla nyt heti. Itkin etten jaksa, en pysty, haluan sektion, kätilö nauroi että kyllä muutkin jo jaksaneet, KUNNON NAINEN synnyttää alakautta.
Alapääni meni vitutalleen ja sattui monta viikkoa. En pystynyt istumaan pitkään aikaan. Vessassa käynti oli helvettiä. Seksi ei tunnu vieläkään läheskään samalta kuin ennen.
Vieläkin itkettää kun ajattelem synnytystäni. Vannoin etten halua lisää lapsia. Mies masentui koska olisi halunnut.
No, se omasta kokemuksestani.

Olin siskoni tukena synnytyksessään muutama kuukausi sitten. Hän synnytti myös ensimmäistään. Monta tuntia itkua ja kärsimystä, kauheaa nähdä rakkaan ihmisen tuskissaan siinä.

Ystävieni synnytykset ovat myös olleet kuulemma hirveitä. Paperilla tietenkin kaikki on mennyt "normaalisti" ja "hyvin", mutta kaikki ovat kironneet sitä kipua ja avuttomuuden ja alistuneisuuden tunnetta. Kenenkään en ole kuullut puhuvan helposta tai mukavasta synnytyksestä.

Rakastan toki lastani enkä enää voisi hänestä luopua, mutta synnytys oli jotain niin karmeaa että siihen en enää ryhdy ja jos olisin tiennyt paremmin, en olisi ryhtynyt ensimmäiseenkään.

 

[Mörköäiti]

Kuulostaa todella ikävältä ja kätilön toiminta vaikuttaa olleen vähän asiatonta. Jos synnytys vaivaa jälkikäteen, sitä kannattaisi minusta purkaa jossain (en ole varma, olisiko neuvolapsykologi oikea paikka vai joku muu). Ja sairaalalle voisi antaa palautetta kätilön naureskelusta ja vähättelevästä asenteesta. Käytiinkö kanssasi synnytyskeskustelua?

Usko vaan, että synnytyskokemus voi olla hyväkin. Joten jos kuitenkin haluaisit vielä toisen lapsen, niin älä ihan vielä luovu siitä toiveesta.

 

["jeps"]

Synnyttäminen on minusta ihanaa! Olen oikeasti sitä mieltä. Seksikin on paljon parempaa kuin ennen lapsia. Tuntoherkkyys on huomattavasti parempi.

 

[M32]

Enpä ymmärrä minäkään.

 

["Vieras"]

Siksi on keksitty suunniteltu sektio.

 

[Tykkään synnyttämisestä]

No minä menisin mielelläni synnyttämään kolmannenkin kerran, jos jostain saataisiin meille ilmainen maijapoppanen auttamaan lapsiarjessa. Mulla tullut synnytyksissä sellainen endorfiiniryöppy, ettei ole ikinä tuntunut niin hyvältä.

 

["muumimamma"]

Ei se synnytys mitään, mutta se vauvan eka vuosi on ihan järkyttävää aikaa. 3 luomusynnytystä takana enkä yhtään vauvaa enää halua, synnyttää kyllä voisin. Se on kaikessa kivussaan todella ainutlaatuista ja hienoa.

 

[Rosabella]

Molemmat lapseni ovat syntyneet lopulta sektiolla (toinen kiire ja toinen hätä). Vaikka olisivat syntyneet alakauttakin niin se synnytys (+kivut sen jälkeen) on kuitenkin niin mitättömiä hetkiä verrattuna siihen että saa oman lapsen loppuelämäksi. Vaikka kuopusta synnyttäessä tuntui että kuolen ja aika pysähtyy, olin sairaalassa yli viikon ja kaikki asiat meni ihan mönkään niin nyt naurattaa jo sekin tilanne ja on onnellinen että sylissä on pieni vauva, uusi ihminen. Voisin tehdä lapsia loputtomasti vaikka molempien raskaudetkin ovat olleet ihan kammottavia runsain oirein. 2 sektiota kuitenkin murskasi unelmat suurperheestä, mutta jospa vielä edes kaksi lasta saisin

 

[vela]

Vaikka olisivat syntyneet alakauttakin niin se synnytys (+kivut sen jälkeen) on kuitenkin niin mitättömiä hetkiä verrattuna siihen että saa oman lapsen loppuelämäksi.

Olen samaa mieltä...

 

["vieras"]

Sulla on ikäviä kokemuksia synnytyksestä, olen pahoillani että kukaan joutuu kokemaan tuolla lailla.
Mulla on synnytykset aina olleet helppoja. Siksi olen synnyttänyt viisi kertaa.

Mullakaan ei ole kertaakaan ehditty antaa epiduraalia, kun synnytykset on olleet niin nopeita. OLisin kyllä tosi mielelläni ottanut sen.
Etkö sä saanut mitään kivunlievitystä?
Mulle on annettu paracervikaalipuudutus kahdessa synnytyksessä.
Toi on inhottavaa jos tehdään episiotomia. Mulle on tehty kerran, ekassa synnytyksessä.

 

[kepsis]

Ihan jees että jotkut suostuu. Olisi aika autio maailma jos ei niin olisi.

 

[wotwot]

[QUOTE="muumimamma";28725294]Ei se synnytys mitään, mutta se vauvan eka vuosi on ihan järkyttävää aikaa. 3 luomusynnytystä takana enkä yhtään vauvaa enää halua, synnyttää kyllä voisin. Se on kaikessa kivussaan todella ainutlaatuista ja hienoa.[/QUOTE]

Näin juuri.

 

[fortunate]

Synnytys on mun mielestä just siistiä, todellinen elämys!

Voisin synnyttää uudelleen milloin vaan, mutta en tee sitä, sillä en halua lisää palloja jalkaan.

 

["vieras"]

Ihan jees että jotkut suostuu. Olisi aika autio maailma jos ei niin olisi.

En ymmärrä näiden kahden virkkeen yhteyttä.

 

["..."]

Mä jo johonki ketjuun tässä yks päivä kirjoitinkin, että mun synnytys oli ainakin ihana. Nyt siitä on kuukausi ja alapääkin ennallaan Ihana olisi jo päästä uudelleen mutta vielä pitää malttaa odottaa.

 

["Vieras"]

Kaksi kertaa olen synnyttänyt, molemmilla kerroilla olen huutanut kivusta ja toivonut että synnytys olisi jo ohi. Ponnistusvaihe yhtä helvettiä, sattuu aivan suunnattomasti! Sitten lapsi on rinnalla, kipu unohtuu ja kaikki huomio on siinä ihanassa pienessä vauvassa.

Ei ole tarvittu tikkejä eikö epparia ja seuraava päivänä alapääkin on tuntunut jo normaalilta. Ei ilokaasua kummempaa kivunlievitystä, eka meni täysin luomusti.

Ja ihan koska tahansa lähtisin synnyttämään uudestaan!

 

[MarieHos]

No jos odottaa helppoa ja kivutonta synnytystä, niin tottakai sitä pettyy. Sillä synnytys sattuu. Jokaista eri tavalla.

Itselläni ollut kolme helppoa synnytystä (8h ponnistus 12min, 6h ponnistus 4min, 2h ponnistusta ei lainkaan). Neljännenkin kerran menisin synnyttämään. Se sattuu ihan saatanasti, mikään ei ole ollut kivuliaampaa kun ne supistukset.
Kuitenkin elämään verrattuna ne tunnit on lyhyitä hetkiä, kaikesta kärsimyksestä saa palkinnoksi jotain niin suurta, jota ei voi sanoin edes kuvailla.

Vaikka synnytys menee 'pieleen', se ei tarkoita etteikö toisella kertaa sama tapahtuisi. Usein kuitenkin seuraavat synnytykset etenee nopeammin kuin ensimmäinen. Jokainen synnytys on tapahtumana ainutlaatuinen, ei ole kahta samanlaista.

 

["jojo"]

Minä lupasin synnyttää kerran ja katsoa sitten, suostuisinko toiste. Molemmat kerrat menivät hyvin. Kakkoskerta puudutuksitta, kun niitä ei ehditty antaa. Loppupään supistukset olivat mojovia, mutta vauvan ulostulo vain kiristi ja venytti ja oli täysin siedettävissä. Voisin synnyttää uudelleen vaikka nyt heti, tosin meillä on lapsikiintiö täynnä.

Toka synnytys voi mennä todella nappiin, vaikka ensimmäinen ei mennytkään, joten rohkeutta vaan.

 

["memma"]

No kyllä se on vaan synnytettävä jos lisää lapsia haluan. Ja itsellä se halu on niin vahva saada lapsille sisaruksia etten ajattele synnytystä, hetkenhän se vaan kirpasee. En pysty ajattelemaan sitä etukäteen ja panikoimaan, haluan vaan saada ison perheen.

 

["vieras"]

Elämäni parhaita kokemuksia. Kipua, kyllä, mutta kokonaisena "matkana" ihan uskomatonta. Vaatii tietenkin sen, että ympäristön tuntee turvalliseksi ja henkilökuntaan voi luottaa. Ikävää, että ap:llä ja monella muulla on ikävä muisto. Itse tunnen monta, joilla on hyvä kokemus. Itsekin olisin valmis synnyttämään vaikka jonkun toisen puolesta. Omat synnytykset K-PKS ja osa kätilöistä ollut ihan kivoja, osa aivan itkettävän ihania.

 

[.......]

Musta tuntuu, että nykyään ollaan niin vieraantuneita luonnosta ja luonnollisuudesta, että koetaan kaikki tälläinen normaali hirveä tapahtumana. Kipu on ihmiselle jo pienestä pitäen kielteinen tunne, synnytyksessä se pitäisi kokea myönteisenä-se vie synnytystä eteenpäin. Aina on synnytetty ja synnyttäminen on myös aina sattunut. Joo ja alapääkin on luonnollisesti hellänä tuollaisen tapahtuman jälkeen. Liekö jenkkisarjoista saatu jotenkin erilainen käsitys synnytyksestä? Suoraan sairaalasänkyyn makaamaan ja epiduraali selkään, sitten vähän irvistetään ja vauva syntyy? Mun mielestä jo odotusaikana pitäsi valmistautua synnytykseen ja käyttää aikaa sen ajattelemiseen. Kyllä mietitään kovasti mitä kaikkea vauva tarvitsee ja ostellaan tavaroita, mutta ihan käytännön asiat unohtuu. Synnytys on iso ja voimaannuttava kokemus. Aina ei kaikki mene kuten haluaisi, jokainen synnytys on erilainen. Kuitenkin lopputulos on se tärkein <3 Kannattaa ottaa vaikka neuvolassa puheeksi tuo synnytys jos vieläkin vaivaa.

 

["..."]

Mulla samanlainen traumaattinen ensisynnytys kuin aloittajalla. Meni 5 vuotta että pahimmat muistot hälvenivät ja uskalsin uudestaan raskautua. Olen oikein onnellinen että uskalsin, toka synnytys oli kuin suoraan oppikirjasta ja nyt mulla on ihana pikkuinen tyttö <3

 

[........]

Jatkan. Kaksi lasta synnyttänyt, ensisynnytys kesti pari vuorokautta sain epiduraalin ja kipupiikin. Pahat repeämät ja episotomia. Toinen synnytys puolet lyhyempi, täysin luomu ja ei yhtään repeämää.

 

["nuuh"]

En suostukkaan. Kerta riitti 11 vuotta sitten. Ei ole enempää persereikiä rikottavaksi.

 

["vieras"]

Tottakai jokainen kokee kivun erilailla. Toisilla kipukynnys on korkeampi kuin toisilla ja muutenkin synnytykset sujuvat eri tavoin. Itsellä takana kaksi, sanoisinko, helppoa synnytystä. Itse olen sitä mieltä että oma asenne vaikuttaa myös paljon. Jos suhtautuu ennakkoluulottomasti ja rennolla asenteella niin pienet vastoinkäymiset eivät niin hetkauta. Jos taas ns. suunnittelee etukäteen hirveästi niin pettymys voikin olla melkoinen kun toiveet eivät käykään toteen. Eli minusta synnyttämään ei kannata lähteä minkään toivelistan kanssa.