Lastensuojeluilmoitus. En tajua.

["simpukka"]

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lasten_huostaanotoista_tuli_bisnesta_81551.html#media=81553

Olisko tos myös osasyy siihe hysteriaan?

 

["vieras"]

kun voin ammentaa muistista palsta keskusteluja. Ehkä varmaan autistinen? Tykkään siitä että muisti ei häviä vaan kun joku ärsytys niin muistan? Haju tai sama keskustelun olen käynyt ennenkin? ja yhtääkkiä muistan.

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="vieras";27313113]Mitäpä luulette, jos ilmoituksen kohde sattuu olemaan vaikka päiväkodissa työssä, tai opettajana? Haittaako turha ilmoitus yhtään? Jos joutuu selvityksen ajaksi jäävätyksi työstään? Kiva on odottaa kuukausikaupalla, että sellainen saadaan tehtyä. Entä jos ei ole vakityössä ollenkaan? Saattaapi vaikeuttaa työnhakua.[/QUOTE]

Ei vaikuta noin, onneksi sentään. Olemme molemat lasten parissa töissä, mutta mies joutui tekemään yhteistyöyötä omassa työssään tuon tutkivan sos.tt. kanssa. Ei kovin mukavaa sekään...

 

[Kaiutin]

Tämähän on kivasti lentoon lähtenyt:O

Edelleen ihmettelen sitä pelkoa ja hysteriaa sekä mystiikan verhoa, joka asian ympärillä velloo. Ehkä käytännöt vaihtelevat rajustikin eri puolilla maata, mutta manuaalin mukaan on kuitenkin sossujenkin joka puolella toimittava. Fenlexistä saa maallikko sen tiedon, jonka perusteella pystyy arvioimaan, mitä tuleman pitää ja miksi sossu toimii kuten toimii. Aina voi kysyä, mihin tämä pohjautuu ja kunnan sosiaaliasiamies neuvoo aina, jos asiakas ei tiedä, missä mennään, joku tuntuu perättömältä, aiheettomalta tai oikeuksia poljetaan.

Edelleen ihmettelen tätä hysteriaa aiheen ympärillä. Suurimmaksi osaksi kaikki ovat "kuulleet jonkun kertoneen" tai tietävät, miten "yhdelle toiselle on käynyt niin". Mun kokemukseni mukaan aina, kun lasten sijoittaminen tai olosuhdeselvitys tulee ajankohtaiseksi, mennään niin syvälle vanhempien ihon alle, että ei sitä kukaan hyväksy. Tämä johtuu siitä, että tuskin kukaan tietoisesti ja tuottamuksellisesti tahtoo lapselleen pahaa, ja sossujen interventioiden myötä se oma pahuus (mitä sitten onkaan, päihteitä, rajattomuutta, kyvyttömyyttä ym.) konkretisoituu, ja se on kohdattava. Monelle se ainoa normielämään sitova status, äitiys tai vanhemmuus, katoaa, ja jäljelle jää vain se mielenterveysongelmaisen, narkomaanin, alkoholistin, rikollisen tms. identiteetti, jota ei enää voi paeta. Tästä henkilökohtaisesta, katkerasta tragediasta kumpuvat ne tarinat, miten sossut ovat sikoja, miten he riistävät lapsiperheitä, miten he ovat kohtuuttomia ja mielivaltaisia.

Loppujen lopuksi voisi ehkä pelätä vaikka autoilua tai työssäkäyntiä puhumattakaan kotonaolosta (tapaturmista valtaosa sattuu tutussa ympäristössä!) kuin aiheetonta lastensuojelutoimenpidettä. Ilmoitusta en pidä vielä toimintana. En ole koskaan kuullut sellaisesta perheestä, jolta oltaisiin ilman mitään näyttöä viety lapset pois -paitsi se yksi ruotsalaisperhe, josta tuli taannoin se kauhea dokumenttikin. Mutta lyhytaikaisesta, aiheettomasta lasten sijoittamisesta kodin ulkopuolelle on mahdollista saada myös korvauksia. Näitähän tapahtuu, että lapset otetaan johonkin tilanteen selvittämiseksi, ja sitten käy ilmi, että syytä sijoitukselle ei olekaan. En tosin ole ikinä kuullut sellaisestakaan Suomessa. Hätäsijoitettuja lapsiahan otetaan talteen joka ikinen päivä, ja palautetaan vanhemmilleen jahka heidän päänsä ovat selvinneet.

 

["vieras"]

Tämähän on kivasti lentoon lähtenyt:O

Edelleen ihmettelen sitä pelkoa ja hysteriaa sekä mystiikan verhoa, joka asian ympärillä velloo. Ehkä käytännöt vaihtelevat rajustikin eri puolilla maata, mutta manuaalin mukaan on kuitenkin sossujenkin joka puolella toimittava. Fenlexistä saa maallikko sen tiedon, jonka perusteella pystyy arvioimaan, mitä tuleman pitää ja miksi sossu toimii kuten toimii. Aina voi kysyä, mihin tämä pohjautuu ja kunnan sosiaaliasiamies neuvoo aina, jos asiakas ei tiedä, missä mennään, joku tuntuu perättömältä, aiheettomalta tai oikeuksia poljetaan.

Edelleen ihmettelen tätä hysteriaa aiheen ympärillä. Suurimmaksi osaksi kaikki ovat "kuulleet jonkun kertoneen" tai tietävät, miten "yhdelle toiselle on käynyt niin". Mun kokemukseni mukaan aina, kun lasten sijoittaminen tai olosuhdeselvitys tulee ajankohtaiseksi, mennään niin syvälle vanhempien ihon alle, että ei sitä kukaan hyväksy. Tämä johtuu siitä, että tuskin kukaan tietoisesti ja tuottamuksellisesti tahtoo lapselleen pahaa, ja sossujen interventioiden myötä se oma pahuus (mitä sitten onkaan, päihteitä, rajattomuutta, kyvyttömyyttä ym.) konkretisoituu, ja se on kohdattava. Monelle se ainoa normielämään sitova status, äitiys tai vanhemmuus, katoaa, ja jäljelle jää vain se mielenterveysongelmaisen, narkomaanin, alkoholistin, rikollisen tms. identiteetti, jota ei enää voi paeta. Tästä henkilökohtaisesta, katkerasta tragediasta kumpuvat ne tarinat, miten sossut ovat sikoja, miten he riistävät lapsiperheitä, miten he ovat kohtuuttomia ja mielivaltaisia.

Loppujen lopuksi voisi ehkä pelätä vaikka autoilua tai työssäkäyntiä puhumattakaan kotonaolosta (tapaturmista valtaosa sattuu tutussa ympäristössä!) kuin aiheetonta lastensuojelutoimenpidettä. Ilmoitusta en pidä vielä toimintana. En ole koskaan kuullut sellaisesta perheestä, jolta oltaisiin ilman mitään näyttöä viety lapset pois -paitsi se yksi ruotsalaisperhe, josta tuli taannoin se kauhea dokumenttikin. Mutta lyhytaikaisesta, aiheettomasta lasten sijoittamisesta kodin ulkopuolelle on mahdollista saada myös korvauksia. Näitähän tapahtuu, että lapset otetaan johonkin tilanteen selvittämiseksi, ja sitten käy ilmi, että syytä sijoitukselle ei olekaan. En tosin ole ikinä kuullut sellaisestakaan Suomessa. Hätäsijoitettuja lapsiahan otetaan talteen joka ikinen päivä, ja palautetaan vanhemmilleen jahka heidän päänsä ovat selvinneet.

miks ei vaan voi kertoa muutamalla sanalla niin ei mee mielenkiinto! Ei jaksa kirjailijaa!

 

["vieras"]

Mulla on mennyt luotto täysin sosiaalitanttoja kohtaan. Ja kyllä, minäkin sanon, että olen kuullut... mutta tämä ihminen, jolta olen kuullut, tekee työkseen lakijuttuja lasten asioihin liittyen ja on mukana oikeudenistunnoissa yms. Eli luotan hänen kertomuksiinsa. Sossut eivät piittaa edes laista. Tai siitä, että toisen vanhemmista on todistettu valehdelleen.

Noin muuten en lastensuojeluilmoituksia pelkää. Joissain kunnissa on niin kiire, ettei ensimmäinen ilmoitus juuri hetkauta suuntaan tai toiseen.

 

[kakka]

Typerät, turhat, paskamaiset lastensuojeluilmoitukset sotivat oikeustajuani vastaan.

Pidän aiheettomia ilmoituksia kunnianloukkaukseen verrattavana juttuna. Ja minä selvittäisin juurta jaksain kuka ilmoituksen on tehnyt ja menisin sanomaan valitun sanan sellaiselle naapurille, joka ei ensin esim. kysyisi minulta miksi lapseni kiljuu järkyttävästi. Syy kun on ollut esim. ummetus.