V
"vieras"
Vieras
Olen vaatinut ja saanut molemmat lapseni sektiolla. Hyvin ja helposti meni. Kyllähän sen etukäteen tietää että synnyttäminen sattuu, ei sellaiseen nykyään tarvitse ruveta...
V
"Vieras"
Vieras
No kieltämättä tuo sun synnytys kuulostaa ihan täsym normaalilta ja on mennyt hyvin. Harmi vaan jos oot sanu sellaista kohtelua että koet kaiken menneen pieleen.
Ja harmi ettei sinua varoitettu näistä asioista etukäteen(kävitkö missään valmennuksessa?) jos olisit tiennyt että nw kuuluvat normaaliin synnytykdeen niin et ehkä olisi niin järkyttynyt.
Kaikissa sairaaloissa ei edes ole anestesialääkäriä yöaikaan silloin ei tietysti voi epiduraalia saada. Ja vaikka lääkäri olis talossa kuuluu hänen vastuulleen myös teho-osasto, mahdolliset elvytystilanteet sekä päivystysleikkausten nukutukset. Aivan luonnollista siis ettei epiduraalia aina saa heti mutta kyten sanottu, siitä olisi voinut valmennuksessa jo kertoa.
Episuotomia leikataan yleensä vainjos nnäyttää siltä että muuten repeää peräaukoon saakka, jos olit toivonut että mieluummin antaa peraukon sulkijalihaksen revetä kuin otat sen episiotomian niin toki kätilön olisi pitänyt kunnoittaa toivettasi.
Ponnistusvaiheen alussa tai avautumisen lopussa lähes kaikilla naisilla on hetki kun kokevat etteivär pysty tähän, sekin kuuluu luonnollisena osana synnytykseen ja siitäkin meille kerrottiin valmennuksessa.
Ekan synnytyksen jälkeen lähes kaikki on tosi kipeitä, seuravien jälkeen voisi sitten lähteä suoraan peltotöihin.
Ja harmi ettei sinua varoitettu näistä asioista etukäteen(kävitkö missään valmennuksessa?) jos olisit tiennyt että nw kuuluvat normaaliin synnytykdeen niin et ehkä olisi niin järkyttynyt.
Kaikissa sairaaloissa ei edes ole anestesialääkäriä yöaikaan silloin ei tietysti voi epiduraalia saada. Ja vaikka lääkäri olis talossa kuuluu hänen vastuulleen myös teho-osasto, mahdolliset elvytystilanteet sekä päivystysleikkausten nukutukset. Aivan luonnollista siis ettei epiduraalia aina saa heti mutta kyten sanottu, siitä olisi voinut valmennuksessa jo kertoa.
Episuotomia leikataan yleensä vainjos nnäyttää siltä että muuten repeää peräaukoon saakka, jos olit toivonut että mieluummin antaa peraukon sulkijalihaksen revetä kuin otat sen episiotomian niin toki kätilön olisi pitänyt kunnoittaa toivettasi.
Ponnistusvaiheen alussa tai avautumisen lopussa lähes kaikilla naisilla on hetki kun kokevat etteivär pysty tähän, sekin kuuluu luonnollisena osana synnytykseen ja siitäkin meille kerrottiin valmennuksessa.
Ekan synnytyksen jälkeen lähes kaikki on tosi kipeitä, seuravien jälkeen voisi sitten lähteä suoraan peltotöihin.
Sitä vaan suostuu kun ne vauvat on niin ihania...
Mulla oli eka (sektio) sellanen kokemus joka jätti kyllä jäljet, en kuitenkaan halunnut mennä mihinkään puhumaan asiasta ja se kostautui sitten kun tokan lapsen synnytys päätyi sektioon yllättäen. Huomenna menossa juttelemaan asiasta jotta vielä kolmannen kerran pystyisin siihen ilman paniikkia. Sen verran hullu olen. Kolmashan on automaattisesti sektio vielä, eli siihen mitä eniten pelkään joudun kuitenkin.
Mulla oli eka (sektio) sellanen kokemus joka jätti kyllä jäljet, en kuitenkaan halunnut mennä mihinkään puhumaan asiasta ja se kostautui sitten kun tokan lapsen synnytys päätyi sektioon yllättäen. Huomenna menossa juttelemaan asiasta jotta vielä kolmannen kerran pystyisin siihen ilman paniikkia. Sen verran hullu olen. Kolmashan on automaattisesti sektio vielä, eli siihen mitä eniten pelkään joudun kuitenkin.
V
"vieras"
Vieras
Mulla on eka synnytys edessä, la. elokuussa. En missään nimessä haluaisi sektiota, niin hirveitä tarinoita olen kuullut haavan paranemisen ongelmista.
Alatiesynnytyksessä ei mulle ole mitään oikea-nainen-systeemiä, mutta sellaisen normi synnytyksen haluaisin. Valmennuksessa olen käynyt ja siellä kyllä selvitettiin selkeästi, että sattuu ja pirusti. Myös nämä avuttomuuden tunteet ja puudutuksen odotukset käytiin läpi.
Saapi nähdä miten käy, niin jo tekisi pikkuinen mieli nähdä!
Alatiesynnytyksessä ei mulle ole mitään oikea-nainen-systeemiä, mutta sellaisen normi synnytyksen haluaisin. Valmennuksessa olen käynyt ja siellä kyllä selvitettiin selkeästi, että sattuu ja pirusti. Myös nämä avuttomuuden tunteet ja puudutuksen odotukset käytiin läpi.
Saapi nähdä miten käy, niin jo tekisi pikkuinen mieli nähdä!
H
Hys hys
Vieras
Tässä sai kertoa vain kuinka helppoa ja ihanaa leikkaus on ja alatiesynnytys kamalaa. Se on ainoa totuus näille ihmisille jotka hinkuvan veitsen alle "kivuttomaan" synnytykseen. Tai ainakin kuvittelevat näin kun jollain onnekkaalla oli näin.
L
Lapseton nainen
Vieras
O
One-is-enough
Vieras
Kiitos vastauksista, niitähän on tullut paljon. Vertaistuki jotenkin helpottaa.
Olin kyllä valmennuksessa, mutta ohjaaja ei kovasti pelotellut, kehui miten ihanaa synnytys on ja voimaannuttavaa. "Kaikki kipu unohtuu kun saat lapsen syliisi."
No ei todellakaan unohtunut. Minusta siinä ei ollut yhtään mitään voimaannuttavaa koko hommassa.
En toki mitään kivutonta kokemusta odottanut, olen kyllä kuullut ja lukenut synnytystarinoita ennen omaa synnytystäni, en vain tajunnut että se voi olla NIIN hirveää.
Ehkä joskus halusin enemmän lapsia, mutta nyt en enää halua, jos on mahdollisuus että joutuisin kokemaan edes lähellekään saman uudestaan.
Sektioon otan kantaa sen verran, että en halua toista lasta edes sektiolla mutta se tuntuisi jotenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta - ehkä siksi että siinä "ei tarvitse itse tehdä mitään" ja antaa ammattilaisten hoitaa.
Se ei pelota että makaisin leikkauksesta toipuen kipulääkehöyryissä sängyssä. Ei vedä vertoja viikkojen kivuille kun istuminenkaan ei onnistunut, eikä muuta tarjottu kun perus buranaa vaikka anelin.
Olin kyllä valmennuksessa, mutta ohjaaja ei kovasti pelotellut, kehui miten ihanaa synnytys on ja voimaannuttavaa. "Kaikki kipu unohtuu kun saat lapsen syliisi."
No ei todellakaan unohtunut. Minusta siinä ei ollut yhtään mitään voimaannuttavaa koko hommassa.
En toki mitään kivutonta kokemusta odottanut, olen kyllä kuullut ja lukenut synnytystarinoita ennen omaa synnytystäni, en vain tajunnut että se voi olla NIIN hirveää.
Ehkä joskus halusin enemmän lapsia, mutta nyt en enää halua, jos on mahdollisuus että joutuisin kokemaan edes lähellekään saman uudestaan.
Sektioon otan kantaa sen verran, että en halua toista lasta edes sektiolla mutta se tuntuisi jotenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta - ehkä siksi että siinä "ei tarvitse itse tehdä mitään" ja antaa ammattilaisten hoitaa.
Se ei pelota että makaisin leikkauksesta toipuen kipulääkehöyryissä sängyssä. Ei vedä vertoja viikkojen kivuille kun istuminenkaan ei onnistunut, eikä muuta tarjottu kun perus buranaa vaikka anelin.
O
Ohhoh
Vieras
Et vain tiedä mistä puhut kun vähättelet sektion kivuliaampia kokemuksia. Joillain voi olla kuukausiakin kipuja. Uskoisin sen olevan aika lailla todennäköisempää sektiossa kuin normaalissa alatiesynnytyksessä, vaikka joku suuremitta kivuitta olisikin sektiosta selvinnyt. Ei kannata vähäntellä tuntematonta tai selittää "ei vedä vertoja", ei ole kilpailu.
K
Kipeäkokemus
Vieras
Ei minullekkaan muuta annettu sektion jälkeen kuin tavallissta särkylääkettä, olikohan panadolia ja buranaa.
Mulla kesti sektiosta toipuminen liki puoli vuotta, ja kivut oli aivan helvetilliset. Luomuna synnyttäisin koska vaan uudestaan (vaikka viidesti)ennen kuin menisin sektioon, vaikka niillä 2. asteen repeämillä jotka myös olen kokenut.
En nyt kerro tätä siksi että haluaisin jotenkin kilpailla kauhukokemuksilla, vaan siksi ettei kukaan tekisi isoja päätöksiä harhaluulojen pohjalta. Sektio voi olla tosi kaukana helposta synnytyksestä.
V
"vieras"
Vieras
Mä vastaan sulle taas, vastasin jo numerolla 10.
Mun mielestä synnytyskipu ei ole mitenkään "pahaa" kipua. Se on tietyllä tavalla "hyvää" kipua. Kun synnytyskokemukseen osaa tavallaan mennä mukaan, tietää ettei hätäänny ja kaikki on ok,
sitä kipuakin pystyy ohjailemaan.
Pystyy tavallaan, menemään sen kivun ohi.
Minä ajattelin vaan värejä, kun ne pahimmat poltot olivat päällä ja se tuli ihan luonnostaan.
Menin jotenkin vaan altojen mukana, näin vaan värejä, punaista, keltaista. Kivun tuntemus loppui siinä vaiheessa kokonaan kun kelluin niissä väreissä.
Jokaisella naisella on tietysti oma kokemuksensa, ja myös oikeus olla sitä mieltä kuin sinä.
K
"Kifa"
Vieras
Itse olen synnyttänyt kaksi kertaa alakautta, hankalat komplikaatiot molemmilla kerroilla (ihan omasta fysiikastani johtuen, lääkäreiden toiminta kyllä kaikinpuolin kiitettävää) ja olisin kyllä valmis kolmanteenkin silti. Palkinto on vain niin ihana että kipu unohtuu jo kun vauva on sylissä 
Ja sektiota en missään nimessä haluaisi (ei ole oikeastaan mahdollistakaan, tai ei ainakaan suositella) koska ehdottomasti inhottavinta minusta oli se sängyssä makaaminen, tippaletkut ja katetri ja avuttomuus.
Ja sektiota en missään nimessä haluaisi (ei ole oikeastaan mahdollistakaan, tai ei ainakaan suositella) koska ehdottomasti inhottavinta minusta oli se sängyssä makaaminen, tippaletkut ja katetri ja avuttomuus.
M
"mievain"
Vieras
Mulla kans kauhee kokemus. Kätilö vaihtu kesken touhun, eka oli mukava ja tää toinen ei niinkään.
Jotenki kauheen kovaluonteinen... just ennen epiduraalin antamista rupes tyrkyttään opiskelijaa siihen mukaan. Sanoin kivuissani ja tuskissani etten todellakaan ole mikään näyttelykappale, en halua tänne ylimääräisiä. Tämä alkaa tiukkaamaan vastaan että kyllä mun pitäis alan ihmisenä tietää kuinka tärkeää se on opiskelijalle, ja ettei nyt ole muita synnyttäjiä täällä. Siitä tuli paha mieli - mun mielestä synnyttäjällä on oikeus valita ja ilman tollasia moittimisia (Lopulta kyllä päästin sen sinne mut tossa tilanteessa ennen epiduraalia en koska olin niin tuskissani). No sit ponnistusvaiheessa rupesin itkeen ja huutaan et sattuu. No tää kysyy et minne sattuu. Vastaan et "perseeseen" jolloin saan kuulla että "se on PEPPU - sulle syntyy kohta lapsi, se on PEPPU." ja toi tapahtu kahteen otteeseen. Kätilö ei tuntunu missään vaiheessa pehmeen empaattiselta, jollaisen haluaisin omaksi kätilökseni tuossa tilanteessa. Kun laps oli ulkona ja muhun sattu melkein yhtä paljon edelleen niin tokaisin että paskapuhetta kun sanovat että kipu loppuu tässä kohtaa. Kätilö vain mulkaisi ja tuhahti jotain.
Kolmannen asteen repeämä tuli, ja vaikka huusin jo pelkästä kosketuksesta kun tämä yritti alkaa tikkailemaan niin silti se vaan ronkki ja ronkki. Lopulta kun huusin ja itkin varmaan potkinkin, niin tilasi leikkuriin mulle paikan kun epäili että ois peräsuoleen asti revenny. Ja niinhän se olikin, kaks tuntia ompelivat leikkurissa.
En istunut kuukauteen. Söin melkein kuukauden ajan kahta eri särkylääkettä kolmesti päivässä. Tikkejä siis ei kukaan kuulemma laskenut, niitä oli niin lukematon määrä sisäisiä ja ulkoisia. Neljän sentin mitalta repesi peräsuolta. Ensimmäinen yhdyntä oli hyvin varovasti suoritettuna 3kk päästä.
Halusin kuitenkin enemmänkin kuin yhden lapsen, ja koska tätä tapausta itkeskelin jo sairaalassa niin mulle sanottiin et ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse - että voin kyllä saada lapsia muutenkin kuin alateitse jos olen vielä sitten sillä kannalla kun aika on. Niimpä meille syntyi helmikuussa toinen lapsi ("pelko")sektiolla jonka sain vaatimalla. Tosin lääkäri sanoi synnytyskertomuksen luettuaan että ihan perusteitakin on sektiolle - mulla kun vaikutti jonkun verran pidätyskykyynkin (fysioterapiassa kävin, ei siis kyse normaalista lantionpohjalihasten löysyydestä). Se vaan harmitti, että diagnosoitiin synnytyspelko, koska itse koen että en pelkää itse synnytystä vaan sitä että repeän uudestaan yhtä paljon ja menetän täysin pidätyskykyni - kuten yksi lääkäri pelotteli tuon ekan syntymän jälkeen. Ja koska kukaan ei voinut mulle luvata etten repeä, niin halusin sektion. Siks tuntu jotenkin epäreilulta, että koska siihen on fyysinen syy niin mut diagnosoidaan foobiseksi. Mut toisaalta taas en kielläkään sitä, semmonen trauma siitä kokemuksesta kuitenkin jäi.
Jotenki kauheen kovaluonteinen... just ennen epiduraalin antamista rupes tyrkyttään opiskelijaa siihen mukaan. Sanoin kivuissani ja tuskissani etten todellakaan ole mikään näyttelykappale, en halua tänne ylimääräisiä. Tämä alkaa tiukkaamaan vastaan että kyllä mun pitäis alan ihmisenä tietää kuinka tärkeää se on opiskelijalle, ja ettei nyt ole muita synnyttäjiä täällä. Siitä tuli paha mieli - mun mielestä synnyttäjällä on oikeus valita ja ilman tollasia moittimisia (Lopulta kyllä päästin sen sinne mut tossa tilanteessa ennen epiduraalia en koska olin niin tuskissani). No sit ponnistusvaiheessa rupesin itkeen ja huutaan et sattuu. No tää kysyy et minne sattuu. Vastaan et "perseeseen" jolloin saan kuulla että "se on PEPPU - sulle syntyy kohta lapsi, se on PEPPU." ja toi tapahtu kahteen otteeseen. Kätilö ei tuntunu missään vaiheessa pehmeen empaattiselta, jollaisen haluaisin omaksi kätilökseni tuossa tilanteessa. Kun laps oli ulkona ja muhun sattu melkein yhtä paljon edelleen niin tokaisin että paskapuhetta kun sanovat että kipu loppuu tässä kohtaa. Kätilö vain mulkaisi ja tuhahti jotain.
Kolmannen asteen repeämä tuli, ja vaikka huusin jo pelkästä kosketuksesta kun tämä yritti alkaa tikkailemaan niin silti se vaan ronkki ja ronkki. Lopulta kun huusin ja itkin varmaan potkinkin, niin tilasi leikkuriin mulle paikan kun epäili että ois peräsuoleen asti revenny. Ja niinhän se olikin, kaks tuntia ompelivat leikkurissa.
En istunut kuukauteen. Söin melkein kuukauden ajan kahta eri särkylääkettä kolmesti päivässä. Tikkejä siis ei kukaan kuulemma laskenut, niitä oli niin lukematon määrä sisäisiä ja ulkoisia. Neljän sentin mitalta repesi peräsuolta. Ensimmäinen yhdyntä oli hyvin varovasti suoritettuna 3kk päästä.
Halusin kuitenkin enemmänkin kuin yhden lapsen, ja koska tätä tapausta itkeskelin jo sairaalassa niin mulle sanottiin et ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse - että voin kyllä saada lapsia muutenkin kuin alateitse jos olen vielä sitten sillä kannalla kun aika on. Niimpä meille syntyi helmikuussa toinen lapsi ("pelko")sektiolla jonka sain vaatimalla. Tosin lääkäri sanoi synnytyskertomuksen luettuaan että ihan perusteitakin on sektiolle - mulla kun vaikutti jonkun verran pidätyskykyynkin (fysioterapiassa kävin, ei siis kyse normaalista lantionpohjalihasten löysyydestä). Se vaan harmitti, että diagnosoitiin synnytyspelko, koska itse koen että en pelkää itse synnytystä vaan sitä että repeän uudestaan yhtä paljon ja menetän täysin pidätyskykyni - kuten yksi lääkäri pelotteli tuon ekan syntymän jälkeen. Ja koska kukaan ei voinut mulle luvata etten repeä, niin halusin sektion. Siks tuntu jotenkin epäreilulta, että koska siihen on fyysinen syy niin mut diagnosoidaan foobiseksi. Mut toisaalta taas en kielläkään sitä, semmonen trauma siitä kokemuksesta kuitenkin jäi.
L
"laala"
Vieras
Minulla oli esikoisesta pitkä (32 tuntia), kivunlääkkeetön (tahtomattani), vaikea ja tuskallinen synnytys, joka "huipentui" parin tunnin istukan ponnisteluun, kaavintaan ja hitaaseen paranemiseen, mutta haluan silti lisää lapsia -mieluiten 1-3 lisää. Seuraava synnytyskin enemmän kiehtoo kuin kauhistuttaa.
Me ihmiset olemme niin erilaisia, minusta synnyttäminen oli kaikessa tuskallisuudessaan uskomattoman hienoa ja ainutlaatuista. Eikä ilman sitä voi saada lisää lapsia, joita todellakin haluan. Toista lasta on nyt yritetty reilu puoli vuotta toistaiseksi tuloksetta. En epäile ettei vielä pelotakin tuon ekan kokemuksen jälkeen, jos ja toivottavasti kun olen uudelleen menossa synnyttämään, mutta silti toivon että saisin kokea sen uudelleen. Erityisesti sen hetken, kun lapsi oli juuri syntynyt ja nostettiin siihen rinnalle.
Meillä kesti 11 kuukautta, ennen kuin olin niin toipunut, että yhdyntä onnistui. Nykyisin seksielämä (ja koko suhde) on vain parantunut synnytyksen jälkeen, toivon että teilläkin vielä jossain vaiheessa käy niin!
Me ihmiset olemme niin erilaisia, minusta synnyttäminen oli kaikessa tuskallisuudessaan uskomattoman hienoa ja ainutlaatuista. Eikä ilman sitä voi saada lisää lapsia, joita todellakin haluan. Toista lasta on nyt yritetty reilu puoli vuotta toistaiseksi tuloksetta. En epäile ettei vielä pelotakin tuon ekan kokemuksen jälkeen, jos ja toivottavasti kun olen uudelleen menossa synnyttämään, mutta silti toivon että saisin kokea sen uudelleen. Erityisesti sen hetken, kun lapsi oli juuri syntynyt ja nostettiin siihen rinnalle.
Meillä kesti 11 kuukautta, ennen kuin olin niin toipunut, että yhdyntä onnistui. Nykyisin seksielämä (ja koko suhde) on vain parantunut synnytyksen jälkeen, toivon että teilläkin vielä jossain vaiheessa käy niin!
V
"vieras"
Vieras
Niinhän se lestadiolaismieskin aikanaan sanoi että hänelle kaksi rakkainta asiaa ovat vittu ja virsikirja mutta molemmat on lapset repineet.
I
IhanaValo
Vieras
No siitä asti kun joskus teininä toivoin että haluan pari lasta joskus (jos vaan pystyn saamaan) ajattelin vaan että se synnytyskin kuuluu vähän niinkuin siihen "diiliin"..
Ja niin, olihan se, etenkin ensimmäinen aika karmea kokemus..iso vauva ja huonossa asennossa tulossa, imukuppia jne. mutta eipä siinä muutakaan voinut. Pakkohan se vauva oli ulos saada.
Ja niin, olihan se, etenkin ensimmäinen aika karmea kokemus..iso vauva ja huonossa asennossa tulossa, imukuppia jne. mutta eipä siinä muutakaan voinut. Pakkohan se vauva oli ulos saada.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
N
"neljän äippä"
Vieras
Ekaa synnytettiin työllä ja tuskalla, seuraavat on tullu helposti. Vimeisestä 5cm auki eikä synnytys edes käynnissä. Ekasta se viis senttiä oli pitkän tuskan takana.
F
fklsfls
Vieras
Ei mua normaalikaan synnytys mitenkään innosta, mutta pelkään että joudun kuitenkin uudestaan sektioon. Kaikki meni ekalla kerralla todella hyvin, mutta ehkä tällä kertaa ei menisi..
N
njoo
Vieras
mulla oli suht hankala loppuraskaus ja vauvaa synntyin 23h ennenku tehtii kiireellinen sektio. en lähtisi synnyttämään uudestaan ellen tietäisi että seuraavaa tulee sovitulla sektiolla kapean lantion vuoksi.
U
up
Vieras
Ihmiset ovat erilaisia. Jos nainen voisi saada lapsen synnyttämättä, ehkä joku senkin valitsisi. Kuitenkin 9 kuukauden kantoajalla on valtava merkitys emotionaalisen äitiyden kehitykseen sekä hormonaalisesti että sosiaalisesti. Omaa biologista lasta nyt ei vaan saa muulla tavoin.
D
"denise"
Vieras
Kukaan ei synnytä kivutta,meille melkein kaikille leikataan ensisynnytyksessä eppari,kaikille ei ehditä laittamaan epiduraalia....mutta kaikki tuo multa ainakin hälveni kun sain oman pikkuisen syliini.Tein euon vielä 2 kertaa uudelleen.
I
Ilman ihmisiä
Vieras
Sinun maailmankuvasi on aika kapea, jos miellät että maailma = ihmiset. Taitaisi päinvastoin tämä maapallomme olla aika lailla monimuotoisempi ja täydempi jos ihmisiä ei olisi täällä luontoa tuhoamassa.