En tiedä mitä teen... ei vaan jaksa :(

[hohhoijaa]

Ens viikolla rv 12+muutama päivä on eka ultra...

Mua on vaan alkanut masentaa.. Ei tiedä mitä tekis.. Tuntuu et oon aamusta iltaan pahalla päällä ja hermostunut. Tekis mieli ottaa muutama olut tai vetää ihan kunnon kännit. Tuntuu ettei mikään oo niinku ennen. Oon melkeen jo alkanu toivoa keskenmenoa.. Oon tulossa ilmiselvästi hulluksi

 

[neiti Dina]

ne on ne hormoonit mitkä voi tehdä alakuloiseksi. Se menee ohi kyllä. Lepäile ja tee vaan mukavia juttuja

 

[vieras]

Mulla alkuun oli ihan samat tuntemukset, väsytti, vitutti ja oli huono olo, jopa hiukan masensi. En tiedä minne katosi. nyt paljon parempi mieli ja olo, kun noi alkuhärpäkät ohi. Nyt viikolla 18 ja tää on jopa ihan kivaa

 

[ap]

neiti dina, tuntuu vaan niin hullulta ettei usko itsekään. Mä en koskaan oo näin maassa tai tälläinen ärtynyt. Lisäks mä oon saanut jonkun ihme pinttymän päähäni et tuolla masussa ei oo kaikki kunnossa.. Ja se ei yhtää helpota tätä.. Tympii ku ei oo yhtään ihmistä kenelle vois asioista edes puhua.. Siis on toki mies, mut en halua hälle sanoo näitä...

 

[Non compos mentis]

Oletko puhunut neuvolassa? On olemassa mielialalääkkeitä, joita voi raskaudenkin aikana ottaa. Lääkitys voisi jelppiä myös siinä, ettei tilanne pahene synnytyksen jälkeen. Voimia!

 

[ap]

En ole neuvolassa maininnu mitään. Eikä sillon ku eka neuvolassa kävin niin ollut tälläisia tuntemuksia. Mua kyllä aina on vähä talvisin ollu sellanen kaamos tympimys näinä viime vuosina et en tiedä olisko osa sitäki.. rahatki stressaa ku molemmat työttöminä jne jne... Tuntuu et kaikki kaatuu päälle..

Ja neuvolassa en myöskää aio puhua koska neuvolantäti jostain syystä on ottanut mut silmätikuksi eka näkemästä asti ja on sellainen tosi tympee. Kysy ekana et aiotko muka pitää lapsen... ja oli sellanen ärsyttävä..

En oo koskaa mitää mielialalääkkeitä syöny, lähipiirissä oon nähny ku yks on joutunu käyttää eikä pääse koskaan niistä eroon niin en halua..

 

[Lumi]

neiti dina, tuntuu vaan niin hullulta ettei usko itsekään. Mä en koskaan oo näin maassa tai tälläinen ärtynyt. Lisäks mä oon saanut jonkun ihme pinttymän päähäni et tuolla masussa ei oo kaikki kunnossa.. Ja se ei yhtää helpota tätä.. Tympii ku ei oo yhtään ihmistä kenelle vois asioista edes puhua.. Siis on toki mies, mut en halua hälle sanoo näitä...

Mulla oli kans samaa, kun odotin vauvaa..Olin hirveen masentunu ja mikään ei kiinnostanu..Sit pelkäsin myös vauvan olevan sairas. Kuitenkin terve, ihana vauva syntyi Toivottavasti sulla rupeis helpottamaan =)

 

[vieras]

Onko sulla mahdollista vaihtaa neuvolatätiä? Ihan jos satut mainitsemaan tosta kommentista ja esität toiveen ettei sille ihmiselle enää. Koska mä en itse henk.koht. menis enää.

 

[H]

Kuka idiootti siellä jo lääkkeitä suosittelee kun kyseessä on todennäköisesti hormooneista ja muuttuvan elämäntilanteen aiheuttamasta stressistä johtuva varmaankin ohimenevä tila??
Koita vaan ottaa ihan iisisti, kyllä se siitä helpottaa.

 

[ap]

Lumi, kiva kuulla että muillakin tälläistä ollut... Mä jo hetken tosiaan kuvittelin ihan oikeasti että mä oon tulossa kirjaimellisesti hulluksi. Mua hävettää ku tupakoinkin. Oon siis vähentänyt huomattavasti mut iltapainotteisesti alkaa tekeen mieli savuketta. En siis polta ku muutamat savut aina savukkeesta ja jonkusen päivässä. Joinakin päivinä on mennyt enemmän mut en kauheesti. nyt on onneksi alkanut tökkii ihan kunnolla et ku sytytän niin otan savut ja heitän pois. Ja tupakan savu toisten polttamana haisee pahalle..

En tiedä mist oon saanu päähäni et mulla voi olla tuulimunaraskaus tai et vauva oliski yhtäkkii kuollu tonne ja ei tuu vaan ulos. Siis ihan ihme juttu, raskausoireita mulla nyt juurikaan ei ole ollut, mitä nyt arat rinnat... Ja alussa paleli enemmän muttei enää...

 

[ap]

vieras, Me asutaan niin pienes paikas ettei ole kuin toi yksi tympeä neuvolan täti. Se piti mulle eka käynnillä kamalan saarnan alkoholinkäytöstäkin niinkuin olisin joku deeku. Ei ees tehny mieli olutta tai mitään mut ku toi muija sillon mainitsi niin tuntu et tekis mieli sen nähden juoda olut! Siis en tiedä mistä se sai tollaista päähänsä, mut todennäköisesti jotain pikkukylän puheita tms.

 

[mulla]

Oletko puhunut neuvolassa? On olemassa mielialalääkkeitä, joita voi raskaudenkin aikana ottaa. Lääkitys voisi jelppiä myös siinä, ettei tilanne pahene synnytyksen jälkeen. Voimia!

hmm.. pakko kommentoida kun itsellä keskivaikea masennus niin mulle kyllä sano lääkäri ettei ole lääkitystä joka sopisi alkuraskauteen... eli mulle ei auta kun kotona lepo ja jos pahenee niin sit psyk.osastolle nollaamaa pää, eli pois arjesta..

 

[mä]

Älä missään nimessä jää yksin noiden juttujen kanssa. Niinkun tässä edellä tuli jo esille, niin et todellakaan ole ainoa, jolla tämänkaltaisia ajatuksia. (Minullakin oli myös). Yhdellä ystävällä alkoi raskauden aikana, ei hoidettu (hakenut apua) ja ongelmat olivat edelleen vauvan synnyttyä. Sitten olivatkin tuplasti vaikeampia "hoitaa" ja aikaavievää! Neuvolan kautta pääset varmasti juttelemaan joko neuvolatädin tai esim. terv.keskuksen psykologin kanssa. Se jo usein auttaa ja he ainakin tietävät minne ohjata.

 

[ap]

No katsoo nyt kun aikaa menee... Et miten tän kanssa sit menee.. Jospa vaikka ton ultran jälkeen edes huoli helpottais. Tuntuu et mä olisin taas elämäni pirtein ihminen kun pääsisin viikoks miehen kans etelän lämpöön ja voittaisin veikkauksesta 10000e et saisin kaikki rästilaskut ym pois Se kyllä onkin jo sit liikaa toivottu

 

[huu]

Oletko puhunut neuvolassa? On olemassa mielialalääkkeitä, joita voi raskaudenkin aikana ottaa. Lääkitys voisi jelppiä myös siinä, ettei tilanne pahene synnytyksen jälkeen. Voimia!

hmm.. pakko kommentoida kun itsellä keskivaikea masennus niin mulle kyllä sano lääkäri ettei ole lääkitystä joka sopisi alkuraskauteen... eli mulle ei auta kun kotona lepo ja jos pahenee niin sit psyk.osastolle nollaamaa pää, eli pois arjesta..

kyllä saa syödä ihan normaalisti lääkkeitä masennuksen takia jos siitä on enemmän hyötyä äitille , niin minäkin parhaillaan syön ihan pientä annosta setralin merkkistä =)

 

[vieras]

Mulla noi olot ja ajatukset tuli aina kun tekeminen loppui ja jäin ns. yksin mun ajatusten kanssa. Kerran jopa suutuspäissäni miehelle huusin että toivon että menee kesken. Mua niin vitutti. Mutta tosiaan viikolla 18 mennään ja toivon että jatkuu loppuun asti. Ulkoilin paljon kun olu huonoin olo. Ihan vaan lompsin metsässä koiran kanssa. ja yks päivä se kaikki paska olo oli vaan poissa.

 

[ap]

Jep.. Jospa mullakin häviäisi

 

[vieras]

Toivon niin ja vaikea se oli sillon ajatella että tästä nauttisi,mut toivon saat kokea sen myös.)