En tiedä rakastanko avomiestäni enää

[ap]

Ollaan yhdessä oltu vasta pari vuotta ja meillä on parin kuukauden ikäinen vauva. Muutin hänen luokseen uudelle paikkakunnalle, kun olin vasta saanut opiskeluni päätökseen. Asumme siis hänen omistusasunnossaan ja kaikki täällä on hänen ostamaansa, koska eihän minulla köyhällä opiskelijalla ollut varaa huonekaluihin ja ne vähäiset mitä minulla oli meni kirpparille muuton yhteydessä.

Aina kun meille tulee riitaa jostain mies jaksaa muistuttaa ettei täällä oli mitään minulle kuuluvaa, joten minulla ei ole oikeutta päättää mistään. Hän siis yksin maksaa edelleen asunnon kustannukset, itse kun saan vain minimi äitiyspäivärahan.

Minuun sattuu kun hän aina hokee sitä ettei täällä mikään kuulu minulle. Tosiasiahan se on periaatteessa..olin vaan kuvitellut että kun tässä kuitenkin perhe ollaan, niin ei olisi enää näitä "tämä on minun ja tämä on sinun" keskusteluja.

Meillä on ollut kaikenlaisia ongelmia tähän asti, välillä toki on ollut parempia hetkiä. Seksielämää meillä ei ole sen jälkeen ollut kun tulin raskaaksi, miestä ei kiinnosta. Minusta tuntuu että ansaitsen parempaa ja olenkin harkinnut itselleni ja vauvalleni uuden asunnon etsimistä. Mies on hyvä isä, siitä en voi valittaa, mutta hän unohtaa minut ihan täysin.. En tiedä enää mitä tehdä... Olen koittanut puhua hänen kanssaan, mutta eipä ole tuottanut tulosta...

 

[vieras]

Mies pitää sinua jotenkin arvottomana, kun et osallistu kustannuksiin. Jos on yhteisesti niin päätetty, niin ei siitä kyllä saisi riitatilanteessa huomauttaa. Houkutus on kyllä kova - yhdessä vaiheessa mieheni kanssa elimme ainoastaan minun tuloillani, ja kyllähän sitä riidellessä teki aina mieli piikitellä asiasta, vaikka yhdessä oltiin niin sovittu. Yritä nyt vielä kuitenkin puhua, jos mies on muuten hyvä.

 

[ap]

neuvoja kaipailen...