En uskalla kertoa miehelle haluavani kolmannen lapsen, koska tiedän hänen olevan ehdottomasti sitä vastaan. Neuvoja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras ap"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras ap"

Vieras
Näitä "kolmas lapsi"-alotuksia onkin ollut täällä viimepäivinä jo muutama, mutta halusin tehdä omani.

Yleensä pystyn puhumaan kaikesta, niistä vaikeimmistakin asioista miehelle. Olen kertonut hänelle asioita ("entisestä elämästäni"), joita en kellekään muulle ole kertonut. Tämä tuntuu silti mahdottomalta, koska tiedän mitä hän vastaa. Hänen kantansa on ehdoton ei.

Olen aina halunnut lapsia 3-4. Kahden pienellä ikäerolla syntyneen jälkeen kuitenkin hetken ajattelin itsekin, että kaksi riittää. Nyt kun nuorempikin on kohta jo eskari-ikäinen on kolmannen lapsen kaipuu herännyt uudelleen. Oikeastaan olen pohtinut tätä jo toista vuotta, mutta viime kuukausina asia on pyörinyt mielessä joka päivä. Sitä neljättä en kuitenkaan olisi kolmannen jälkeen haluamassa, koska se tietäisi jo niin paljon käytännön ongelmia.

En tiedä miten tekisin... Jos saan asian otettua puheeksi miehen kanssa, pelkään että miehen ehdottomuus tuntuu vielä pahemmalta ja että minulle saattaa olla vaikea hyväksyä, ettei tässä asiassa ole kompromissin mahdollisuutta. Hän ei ehkä suostu edes keskustelemaan, vaan sanoo vain kantansa suoraan ja se siitä. Joten olisi kai helpompi olla vain hiljaa? Silti tämä asia vaivaa minua niin paljon, että tunnen salaavani mieheltä jotain. Pelkään myös katkeroituvani, jos vain nyt hyväksyn kohtaloni (avaamatta suutani miehelle), koska silloinhan olen oikeastaan itse valintani tehnyt.

Mitä teen?
 
Eli niinkauan kun et puhu mitään saat mielessäsi pitää vauvahaaveita elossa? Reippaavsti vaan otat asian puheeksi, mkin luulin että mies sanoo ehdottomasti ei mutta oli sitten kumminki itekki ajatellu asiaa..
 
Puhut miehellesi asiasta. Tai kirjoita vaikka kirje... en usko, että asia ratkeaa itsellään olemalla hiljaa itekseen. Jos mies ei halua lisää lapsia, sun pitää sit vaan työstää sitä asiaa eteenpäin ja hyväksyä se.
 
[QUOTE="Vieras";29194453]Eli niinkauan kun et puhu mitään saat mielessäsi pitää vauvahaaveita elossa? Reippaavsti vaan otat asian puheeksi, mkin luulin että mies sanoo ehdottomasti ei mutta oli sitten kumminki itekki ajatellu asiaa..[/QUOTE]

Olen toivonut että tämä menisi ohi...

Olen joskus "vitsillä" sanonut, että "tässähän olisi kolmannelle lapselle hyvä nimi" ja miehen vastaus oli silloinkin, että "ja meillehän ei mitään lapsia enää tule"...
 
[QUOTE="äiti88";29194455]Puhut miehellesi asiasta. Tai kirjoita vaikka kirje... en usko, että asia ratkeaa itsellään olemalla hiljaa itekseen. Jos mies ei halua lisää lapsia, sun pitää sit vaan työstää sitä asiaa eteenpäin ja hyväksyä se.[/QUOTE]

Vaikeaahan tätä on hyväksyä, mutta yritettävä on. Asian puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, mutta taitaa vaihtoehdot olla vähissä...
 
Jossei omalle puolisolleen pysty puhumaan suoraan niin kenelle sitten, todennäköisesti mies ei kuitenkaan osaa lukea ajatuksia joten nyt suu auki ja suoraa puhetta.

Olisipa se noin helppoa. Monesti olen yrittänyt saada suutani auki, mutta en vaan ole pystynyt tästä puhumaan. Pelkään kai sitä lopullisuutta, mitä keskustelusta kaikella todennäköisyydellä seuraa.
 
[QUOTE="jes";29194514]Ihan sama mulla!!! Kolmas haaveissa, mies tyrmäsi täysin. Pahalta tuntuu!!! Isommat jo 8ja6 v[/QUOTE]

[QUOTE="jes";29194533]Jaan tuntemuksesi kyllä niin täysin. 2 lapsen syntymästä asti ehdoton ei :( ja helppoahan tää on mutta...[/QUOTE]

Nämä taisi olla samalta...?

Tuota juuri pelkään. Että kun se keskustelu sitten on käyty, on se viimeinenkin toiveenhiven vain kuopattava. Nyt sentään voin pääni sisällä hiljaa haaveilla... Toisaalta tämäkin on aika raastavaa ja kuten sanoin aloitusviestissäni, tunnen salaavani jotain mieheltä. :(
 
[QUOTE="jes";29194879]Samalta oli, kyllä. Tuntuu että miehen täystyrmäyksestä (sanoi että ennen menee steriloitavaksi kun tekee muksun vielä) lähtien olen ollut masentunut[/QUOTE]

:( Eipä tähän mitään lohduttavaa osaa sanoa...
 
Kyllä sun nyt pitää nostaa se kissa pöydälle.

Mutta kyllä sä tunnet miehesi ja taidat tietää että vastaus tulee olemaan aina se vankkumaton ei?

Silti sun täytyy käsitellä se asia, muuten se roikkuu tumman pilven lailla pään yläpuolella ihan jatkuvasti.
 
Miksi miehesi ei halua kolmatta lasta? Pyydä häntä perustelemaan kantansa. Toki tuo on sellainen asia että siitä pitää vaan keskustella rauhassa ja kuunnella molmepien mielipide, sekä tehdä yhdessä päätös.
 
Kyllä se taitaa aika vankkumaton se "ei" olla... Perustelut ovat tietääkseni että mies ei enää jaksa kolmatta lasta hoitaa, ei halua vauvaa taloon, ei jaksa pikkulapsiaikaa, rahat ei riitä jne. Tai näin olen rivien välistä ollut lukevinani. Ihan järkeviä syitä siis, mutta olen vaan eri mieltä. Minusta kolmas lapsi olisi ihana (olen itse kolme-lapsisesta perheestä, mies isommastakin), jaksaisin hyvin vielä yhden vauvan, uskon, että olisi varaakin...
 

Yhteistyössä