En uskalla mennä papaan, apua!

[syysruska]

Ongelmani saattaa kuulostaa muiden mielestä tyhmältä, mutta mulle tää on taivaan tosi. Eli pelkään mennä papakokeeseen. Viime papakokeesta on reilusti aikaa. Esikoista odottaessani vuonna 2004 multa otettiin jokin näyte ennenaikasten supistusten vuoksi, voikohan olla papa? Jos ei ole niin sitten se on otettu joskus vuoden 2000 jälkeen.

Sairastan paniikkihäiriötä ja mulla on erittäin paha lääkärikammo ja kuolemanpelko. Pelkään ihan tolkuttomasti mennä papakokeeseen, koska pelkään saavani tietää, että mulla on syöpä ja kuolen. Naurattevaa, tiedän! Mutta oon venyttänyt ja venyttänyt sinne papakokeeseen menemistä ja nyt yritän saada itseäni niskasta kiinni ja tilata gyneltä ajan.

Olenko ainut joka kärsii moisesta älyttömästä jutusta? Ja miten ikinä uskallan mennä sinne???

 

[kriisi]

Auttaisikohan, jos ajattelisi sitä kokeeseen menoa ihan erillisenä asiana, joka ei sinänsä liity siihen tulokseen mitenkään. Jospa vaikka liiottelet kaikkia käytännön järjestelyjä mitkä liittyy siihen itse näytteenotossa käymiseen ja koitat sulkea kokonaan sen tulos asian ajatuksista. Se tuloshan tulee joka tapauksessa joskus muutaman kk päästä, että sitä on turha miettiä yleensäkään. Itse kävin koepalojen otossa syyskuussa ja ne tulokset Jorvin käytännön takia kuulee vasta maaliskuun alussa, ehtii aika paljon tapahtua siinä välissä (onko tossa heidän käytännössä mitään järkeä, on sitten ihan toinen tarina).

 

[syysruska]

No aika on nyt sit tilattu ja se on parin viikon päästä.

Olen vaan niin hermona ja itkeskelen koko ajan, pelottaa! Netistä hain jo ennusteen paranemisesta, jos vaikka mulla onkin syöpä ja taas pelottaa entistä enemmän. Miten ihmeessä uskallan mennä sinne ja miten voin pelätä jotain mitä ei ole edes vielä todettukaan...

Apua

 

[kriisi]

Juu ei, linee yhtä todennäköistä kuin että sika putoaisi niskaan. Sinänsä tiedän tunteen, kun ensimmäinen muutos itsellä on löytynyt jotain 12v sitten ja siitä asti vuoroin mitä sattuu tuloksia. Nyt ei enää jaksa stressata ja toisaalta, kun olen raskaana (samaan aikaan tuli tieto vauvasta ja koepaloja vaativista muutoksista) en vaavin takia suostu nostamaan verenpainettani, mikäli mahdollista. Yksi asia on kuitenkin ihan saletti, jos muutoksia on, hoidon onnistumisen todennäköisyys on suorassa suhteessa siihen miten usein näytteitä on otettu eli jatkuvalla seurannalla varmistaa parhaiten sen hengissä pysymisen (tosin suuri osa muutoksista on ohi meneviä eli liian tiuhassa seurannassa seuraa turhia huolia enemmän).