En usko, että kaikki rakastavat jokaista lastaan ihan yhtä paljon!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Monta kertaa olen kuullut, että ihmiset rakastavat esim. toista vanhempaa enemmän kuin toista, jotakin sisarusta enemmän kuin toisia, lapsiaan enemmän kuin miestä jne. kaikki isovanhemmatkaan eivät rakasta lapsenlapsiaan tasapuolisesti.. joten miten muka on mahdollista, että kaikki vanhemmat rakastaisivat tasan yhtä paljon jokaista lastaan?
 
Voi se olla mahdollista, vaikka on varmaan sellaisiakin, jotka eivät rakasta. Minulle toinen lapseni on kaikkea sitä, mitä olisin halunnut jo ensimmäisen olevan, tunnen paljon enemmän omaksi lapsekseni jne., mutta taatusti ovat yhtä rakkaita kummatkin!!
 
En usko minäkään. Minullakin todella rauhallinen ja tottelevainen tyttö ja villi, jästipäinen poika. vaikka kuinka olen yrittänyt olla tasapuolinen niin huomaan kyllä ottavani tytön mieluummin syliin ja enemmän haluan hänelle hyvää. Ei sillä ettenkö poikaakin todella paljon rakasta mutta tunne ei ole sama kun joutuu taistelemaan lapsen kanssa koko ajan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Porvoolaiset liikkeellä...

No kerroppa sitten, miksi kaikki eivät rakasta yhtä paljon vanhempiaan, sisaruksiaan ja lastenlapsiaan ym.? Miksi on siis mahdotonta rakastaa jotakin lasta enemmän kuin toista, jos joku saattaa rakastaa esim. äitiäänkin enemmän kuin isää? Luulenpa, että sisimmässään moni vanhempi rakastaa eniten esikoistaan, joka on monille äideille ja isille jotenkin erityinen, kun on eka lapsi.

 
Mulla 2 poikaa, jotka täysin erilaisia luonteeltaan. Väitän rakastavani molempia yhtä paljon, luonne-erojen vuoksi vain rakkauden osoitustavat on erilaiset samoin kuin ikänsä puolesta.

Esikoinen on ollut oppivainen ja tottelevainen joskin omapäinen. Kuitenkin tästä johtuen häneen on voinut "luottaa" jo pienenä ja oli pienempänä jo jotenkin ikäistään isomman oloinen.Tästä syystä on usein pärjännyt itsekin ja osannut toimia ja luottaa on voinut, koska harkitsevaisena lapsena ei koskaan ole tehnyt mitään kovin päätöntä.

Kuopus on taas kävelemään opittuaan ollut rasavilli ja peloton menijä, jota ei ole pidätellyt mikään. Hänellä ei ole ns.itsesuojeluvaistoa ollenkaan ja teloo itseään jatkuvasti ja tekee päättömiä temppuja. Häntä on pitänyt vahtia aina kuin haukka ja vähän enemmänkin. Voisin täysin peesata neuvolnatätiä hänen sanoessaan tästä lapsesta luultavasti tulevan minulle läheisemmän koska vaatii niin paljon vilkkautensa ja pelottomuutensa vuoksi.Tämä on niin totta. Häneen ei voi samalla tavoin ollenkaan luottaa kuin isoonveljeensä ja vaatii jatkuvaa vahtimista edelleen. Toisaalta on NIIN herttainen ja hellä kuin olla ja taitaa eli halailee ja pussailee paljon ja hakeutuu syliin.

Rakkaus on siis erilaista mutta äärettömän suurta molempia kohtaa <3
 
Mä uskon, että kaikkia lapsiaan voi rakastaa yhtä paljon. Tietysti kemioiden natsaaminen vaikuttaa vuorovaikutustilanteisiin, mut ei huonommin natsaavat kemiat automaattisesti tarkota vähempää rakastamista. Puolisoa ja lapsia kohtaan oleva rakkaus on niin erilaista, ettei niitä voi edes verrata... En lähtis vertaamaan myöskään rakkautta vanhempia ja sisaruksia kohtaan.

Ite en voi sanoo, että rakastaisin vähemmän jotakin perheenjäsentä. Mulla on ihan erilaiset välit kahteen siskooni, samoin vanhempiini... On ne silti omalla tavallaan yhtä rakkaita, vaikka välillä ollaankin ihan eri mieltä ja kiukuttaa toisen käytös tms. Omaa perhettä ne on silti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä rakastan kaikkia neljää ihan yhtä paljon, esikoisella on oma erityisasemansa mun sydämessä, mut ei se tarkoita, että olis rakkaampi kun muut!

Mutta eikös se esikoinen silloin ole jollakin tasolla rakkaampi kuin muut, jos vain hänellä on sydämessä erityisasema?

 
Missä/Kuka on väittänyt että kaikki vanhemmat rakastaisivat kaikkia lapsiaan yhtä paljon?

En tiedä enemmistöstä/vähemmistöstä, mutta itse kuulun siihen osioon joka ei hetkeäkään epäile sanoa että rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä rakastan kaikkia neljää ihan yhtä paljon, esikoisella on oma erityisasemansa mun sydämessä, mut ei se tarkoita, että olis rakkaampi kun muut!

Mutta eikös se esikoinen silloin ole jollakin tasolla rakkaampi kuin muut, jos vain hänellä on sydämessä erityisasema?

 
Ei sun tarvikaan uskoa.

Mulle riittää että mä ite tiedän kuinka asia oikeasti on.

Mä taasen ihmettelen että joku voi eritellä lapsiaan siten että toista rakastaa enempi kun toista :/
 
Kaikki ei valitettavasti rakasta lapsiaan yhtä paljon ja sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Setäni perheessä ylistettiin ja palvottiin esikoista ja poliisi hänestä tuli. Nuorimmaista lasta aina syyttivät ja sättivät ja hänestä sitten tulikin väkivaltainen alkoholisti, joka ei pysty olemaan työelämässä.
 
Rakastan kaikkia yhtä paljo ja yhtä tärkeitä mulle ovat,mutta ero on siinä miten se rakkaus näytetään/toteutetaan.Välillä tuntuu että en kestä jotain lapsista..kun elo on yhtä tuskaa välillä...mutta kuitenkin kaikkien puolesta antaisin oman henkeni.Eli Rakastan kuitenki kaikkia yhtä paljo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja muhvi:
Ei sun tarvikaan uskoa.

Mulle riittää että mä ite tiedän kuinka asia oikeasti on.

Mä taasen ihmettelen että joku voi eritellä lapsiaan siten että toista rakastaa enempi kun toista :/

Minkäs sille voi jos ei rakasta kaikkia yhtä paljon? Ihminen ei voi mitään tunteilleen. Kyllä sinäkin osaat eritellä ihmisiä: rakastat esim. varmasti enemmän lapsiasi kuin vanhempiasi tai sisaruksiasi ja luulenpa, ettet rakasta lapsuudenperheestäsikään kaikkia ihan yhtä paljon, saati muita sukulaisiasi.



 

Yhteistyössä