En usko, että kaikki rakastavat jokaista lastaan ihan yhtä paljon!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Te, jotka olette sitä mieltä, että kaikki on yhtä rakkaita mutta esikoisella on erityisasema niin eikös tuossa ole ristiriita? Miten kaikki voi olla yhtä rakkaita, jos jollain on sydämessä erityisasema? Eli häntä kohtaan siis ilmeisesti tunnetaan jotakin vahvempaa kuin muita kohtaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Te, jotka olette sitä mieltä, että kaikki on yhtä rakkaita mutta esikoisella on erityisasema niin eikös tuossa ole ristiriita? Miten kaikki voi olla yhtä rakkaita, jos jollain on sydämessä erityisasema? Eli häntä kohtaan siis ilmeisesti tunnetaan jotakin vahvempaa kuin muita kohtaan...

Juuri noin!

 
Minusta on aika vaikeeta verrata lapsia kohtaan tuntemaa rakkautta, koska lapset on erilaisia ja rakkaus heitä kohtaan erilaista. Mutta jos ajattelee, että pitäis valita jompi kumpi lapsista kumman pelastaisin hädässä niin en voisi heitä tärkeysjärjestykseen laittaa. Yhtä tärkeitä kumpikin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Porvoolaiset liikkeellä...

No kerroppa sitten, miksi kaikki eivät rakasta yhtä paljon vanhempiaan, sisaruksiaan ja lastenlapsiaan ym.? Miksi on siis mahdotonta rakastaa jotakin lasta enemmän kuin toista, jos joku saattaa rakastaa esim. äitiäänkin enemmän kuin isää? Luulenpa, että sisimmässään moni vanhempi rakastaa eniten esikoistaan, joka on monille äideille ja isille jotenkin erityinen, kun on eka lapsi.

Mä en rakasta isääni yhtä paljon, koska hän ei ole musta koskaan välittänyt ja on koska hän on tehnyt mua kohtaan väärin. Mummiani en rakastanut, koska hän oli ilkeä ja kylmä ihminen, jka piti vain minusta eikä sisarestani. Eli nämä aikuiset ovat itse aiheuttaneet käytöksellään sen, ettemme ole läheisiä. Mun lasten suhteen on täysin eri asia ja koko suhdekin on erilainen. Mä olen olemassa sitä varten, että he saavat mahdollisimman hyvän kasvupohjan. Mä tunnen lapseni läpikotaisin ja tiedän heidän hyvät ja huonot puolet, koska olen heidän elämäänsä seurannut hetkestä nolla. Sen takia heitä on niin paljon helpompi varauksetta rakastaa kuin monia muita ihmisiä.

Mun viidestä sisaruksesta voin sanoa, että äitini rakastaa takuulla kaikkia meitä yhtä paljon vaikka olenkin esikoinen. Mutta erilainen suhde äidillä tietysti meihin on. Yksi on avoimempi kuin muut, toinen kypsempi ikäisekseen, yhden kanssa äiti istuu mielellään lasillisella keskustelemassa ihmissuhteista kun taas toisen kanssa hän on enemmän emotyyppiäiti. Mutta rakkauden määrää se ei muuta.
 

Yhteistyössä