Uskon, että varsinkin perheissä, joissa lapsen saaminen ei olekaan ollut itsestäänselvyys vaan lapsen saaminen on kestänyt kauan, lapsi on sanoinkuvaamattoman suuri lahjavja onni. Sain lapseni vuosikausien epätoivoisen adoptioodotuksen jälkeen ja välillä nimenomaan pelkään, että tapahtuu jotain kauheaa kun olen nyt niin äärettömän onnellinen. Huomaan myös, että välillä entiset kipeät lapsettomuusmuistot kummittelevat ja kroppa ja pää luulee vieläkin odottavansa ja seuraan ihan epäterveellisen paljon muiden adoprosesseja ym. En siis ole ikinä yrittänyt tulla raskaaksi vaan adoptio oli alunperinkin toiveeni. Nyt olen aivan ihanimmista ihanimman lapsen äiti. Muistan kun aika pian lapsen saamisen jälkeen olin juuri nukahtamaisillani ja horteessa säpsähdin mikä kumma ääni huoneessa kuului. Se oli pikkuiseni kuorsaus. Nauroin aika lailla kun sen tajusin.