V
vierailija
Vieras
Meillä on uusperhe, minulla kolme lasta ja miehelläni kaksi. Mieheni on ihan mieletön tyyppi ja rakastan häntä ihan hirveästi. Myös hänen lapsensa ovat ihania ja suloisia. Mutta he yhdessä on yksi helvetti. Kun olen hänen lastensa kanssa yksin, ei.ole mitään ongelmia ja lapset ovat itse enkeleitä. Heti kun isä saapuu paikalle, alan inhota molempia.
Mieheni kasvatustyyli on niin hirveä. Olen itsekin rento lasteni kanssa, mutta mieheni vie rentouden johonkin aivan eri sfääreihin. Lapset pompottavat isäänsä aivan miten lystäävät ja isä pomppii. Toisaalta mulle on aika sama vaikka isä pomppisi, mutta kun minunkin odotetaan pomppivan.
Esimerkkeinä, minut saa tulla herättämään päiväunilta tai yöunilta herätyskellolla vaikka olisin vielä väsynyt, minun puheeni saa keskeyttää, minun oletetaan heti reagoivan lasten jonninjoutaviin asioihin vaikka minulla olisi jotain kesken. Lapset saavat myös käyttäytyä minun lapsiani kohtaan ihan miten haluavat, kiusata, lyödä, huutaa. Ja koirani on myös täysin vapaata riistaa retuuttaminen, leluilla härkkiminen ja esim laastareiden liimaaminen koiran karvoihin on vain hauskaa. Kahteen viimeiseen lasteni ja koirani kiusaamiseen minä kyllä puutun, mutta on niin raivostuttavaa kun minä olen ainut kuka näistä asioista asiallisesti sanoo.
Mieheni.ei myöskään ikinä pyydä lapsiaan odottamaan tai vaadi heitä olemaan hiljaa jos meillä on jokin juttu kesken tai haluaisimme pienen hetken kahdenkesken arjen keskellä.
Perheemme on hyvin tuore, enkä ihan vielä kehtaa komentaa mieheni.lapsia samoin kuin omiani. Ja toivon etten kovin suuria haukkuja saa tästä aloituksesta. On vain pakko purkaa ajatuksiani hieman nimettömästi jonnekkin. Minun myös on siedettävä tätä tilannetta, koska lapset ovat isällään paljon, mikä sitten on minulle enemmän kuin ok.
Mieheni kasvatustyyli on niin hirveä. Olen itsekin rento lasteni kanssa, mutta mieheni vie rentouden johonkin aivan eri sfääreihin. Lapset pompottavat isäänsä aivan miten lystäävät ja isä pomppii. Toisaalta mulle on aika sama vaikka isä pomppisi, mutta kun minunkin odotetaan pomppivan.
Esimerkkeinä, minut saa tulla herättämään päiväunilta tai yöunilta herätyskellolla vaikka olisin vielä väsynyt, minun puheeni saa keskeyttää, minun oletetaan heti reagoivan lasten jonninjoutaviin asioihin vaikka minulla olisi jotain kesken. Lapset saavat myös käyttäytyä minun lapsiani kohtaan ihan miten haluavat, kiusata, lyödä, huutaa. Ja koirani on myös täysin vapaata riistaa retuuttaminen, leluilla härkkiminen ja esim laastareiden liimaaminen koiran karvoihin on vain hauskaa. Kahteen viimeiseen lasteni ja koirani kiusaamiseen minä kyllä puutun, mutta on niin raivostuttavaa kun minä olen ainut kuka näistä asioista asiallisesti sanoo.
Mieheni.ei myöskään ikinä pyydä lapsiaan odottamaan tai vaadi heitä olemaan hiljaa jos meillä on jokin juttu kesken tai haluaisimme pienen hetken kahdenkesken arjen keskellä.
Perheemme on hyvin tuore, enkä ihan vielä kehtaa komentaa mieheni.lapsia samoin kuin omiani. Ja toivon etten kovin suuria haukkuja saa tästä aloituksesta. On vain pakko purkaa ajatuksiani hieman nimettömästi jonnekkin. Minun myös on siedettävä tätä tilannetta, koska lapset ovat isällään paljon, mikä sitten on minulle enemmän kuin ok.
