K
Kavilsto
Vieras
Olen keskustellut vaimoni kanssa ydinvoiman järkevyydestä. Olemme samaa mieltä sen mahdollisista haitoista. Niin ikään olemme samaa mieltä vaihtoehtoisten energiatuotantotapojen haitoista ja niiden realistisista mahdollisuuksista. Jopa siitä olemme samaa mieltä, että ydinvoima kaikkine riskeineenkin on vähiten ympäristöä kuormittava tuotantomuoto.
Tästä huolimatta vaimoni on vahvasti ydinvoimaa vastaan, koska siihen liittyy riskejä. Hän ei pysty nimeämään parempaa tuotantomuotoa, mutta vastustaa ydinvoimatuotantoa silti. Tämä on omituista periaatteellisuutta, jota ilmenee muissakin naisissa. Periaatteet eivät ole sidoksissa todellisuuteen. Kaikki toimii ihanteiden varassa, eikä valitsemisen pakko horjuta ihanteita milliäkään.
Toinen esimerkki on se, kun meiltä tyhjennettiin ulkomailla, hyvin köyhässä maassa, hotellihuone. Vaimoni kävi kuumana, mutta minä tyydyin toteamaan, että ymmärtäähän sen, että täällä saattaa oikeasti henkensä pitimiksi joutua varastamaan. Vaimoni ei selitystäni ymmärtänyt, joten jatkoin, että kaipa varastaminen on kuitenkin parempi tapa ansaita pakollinen elanto kuin esimerkiksi ohjata nuoret tytöt prostituoiduiksi. Tästäkös vaimoni kimpaantui kahta kauheammin ja moralisoi minua siitä, että koko ajatus tuli yleensäkään mieleeni.
Tämän jälkeen keskustelimme lisää, ja taas selvisi, että vaimoni on samaa mieltä siitä, että rehellisin keinoin maassa on vaikea ellei mahdoton pärjätä. Kysyin vaimoltani, että miten toimeentulon ongelma sitten pitäisi ratkaista. Vaimoni sanoi, että ei ainakaan varastamalla tai prostituutiolla. Lopulta selvisi, ettei vaimollani ollut mitään realistista suunnitelmaa ihmisten toimeentulon takaamiseksi.
Naiset ovat omituisia eläimiä.
Tästä huolimatta vaimoni on vahvasti ydinvoimaa vastaan, koska siihen liittyy riskejä. Hän ei pysty nimeämään parempaa tuotantomuotoa, mutta vastustaa ydinvoimatuotantoa silti. Tämä on omituista periaatteellisuutta, jota ilmenee muissakin naisissa. Periaatteet eivät ole sidoksissa todellisuuteen. Kaikki toimii ihanteiden varassa, eikä valitsemisen pakko horjuta ihanteita milliäkään.
Toinen esimerkki on se, kun meiltä tyhjennettiin ulkomailla, hyvin köyhässä maassa, hotellihuone. Vaimoni kävi kuumana, mutta minä tyydyin toteamaan, että ymmärtäähän sen, että täällä saattaa oikeasti henkensä pitimiksi joutua varastamaan. Vaimoni ei selitystäni ymmärtänyt, joten jatkoin, että kaipa varastaminen on kuitenkin parempi tapa ansaita pakollinen elanto kuin esimerkiksi ohjata nuoret tytöt prostituoiduiksi. Tästäkös vaimoni kimpaantui kahta kauheammin ja moralisoi minua siitä, että koko ajatus tuli yleensäkään mieleeni.
Tämän jälkeen keskustelimme lisää, ja taas selvisi, että vaimoni on samaa mieltä siitä, että rehellisin keinoin maassa on vaikea ellei mahdoton pärjätä. Kysyin vaimoltani, että miten toimeentulon ongelma sitten pitäisi ratkaista. Vaimoni sanoi, että ei ainakaan varastamalla tai prostituutiolla. Lopulta selvisi, ettei vaimollani ollut mitään realistista suunnitelmaa ihmisten toimeentulon takaamiseksi.
Naiset ovat omituisia eläimiä.