Enää mitään tehtävissä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Raksaleski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Raksaleski

Vieras
Mä huomasin tämän viikonlopun aikana pelottavan asian... Mun tunteet miestä kohtaan on aivan kadoksissa ei tunnu enää yhtään miltään. Jopa sen läsnä olo ärsyttää ja kosketus ällöttää. Tähänkö tämä nyt sitten loppuu?? Voiko sitä enää korjata?
 
Mullakin oli välillä tuommoinen vaihe, eli oikein toivoin että mies ois paljon pois ja nyt olen taas rakastuneempi kuin koskaan, tuntuu että ikävä tulee pelkän työpäivän aikana.
 
Mä väitän että jokaiselle tulee hetkiä jolloin toinen tuntuu ärsyttävältä jne.
Onko jotain kenties tapahtunut että tullut tuollaisia tuntemuksia?
Vai nimimerkistä päätellen stressi painaa päälle,kun rakennatte?(olettaen että nimimerkki viittaa siihen)
 
Tehkää talo loppuun ja sitten jaksatte mmiettiä muuta ja suhdettanne. Paras ratkaisu olisi, jos raksailusta voisi pitää tauon. Pitkän tauon. Se ei taida rahallisesti monelta onnistua, joten talo valmiiksi ensin ja sitte kun molemmat on taas omia itsejään, tuumaatte asiaa uudemman kerran.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Mä väitän että jokaiselle tulee hetkiä jolloin toinen tuntuu ärsyttävältä jne.
Onko jotain kenties tapahtunut että tullut tuollaisia tuntemuksia?
Vai nimimerkistä päätellen stressi painaa päälle,kun rakennatte?(olettaen että nimimerkki viittaa siihen)

rakennamme juu ja meidän tilanne taitaa olla muutenkin hieman erikoinen...
 
Nimimerkistä voisi päätellä, ettet näe miestä paljonkaan? Jos teillä on suhteessa poikkeustila, kuten just raksa, niin anna sen mennä ohi ennenkuin alat liikaa miettiä tunteitasi. Väkisinhän siinä vieraantuu, jos normali arki on sekaisin.
 
Kun on paljon erossa miehestä, niin sitä helposti alkaa ajattelemaan, että missä mä sitä miestä tarviin. Meillä kaikki palautui takaisin ennalleen, kun saatiin talo valmiiksi ja aikaa taas perheen kesken ja kahdestaan. Mieskin taas huomioi minua eritavalla. Oli stressiä päällä raksahommien ja työn kanssa. Väsynyt ym.
 
Alkuperäinen kirjoittaja entäs:
Nimimerkistä voisi päätellä, ettet näe miestä paljonkaan? Jos teillä on suhteessa poikkeustila, kuten just raksa, niin anna sen mennä ohi ennenkuin alat liikaa miettiä tunteitasi. Väkisinhän siinä vieraantuu, jos normali arki on sekaisin.

näen miestä vain sunnuntaisin ja sillon viettää kaiken ajan lasten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja entäs:
Nimimerkistä voisi päätellä, ettet näe miestä paljonkaan? Jos teillä on suhteessa poikkeustila, kuten just raksa, niin anna sen mennä ohi ennenkuin alat liikaa miettiä tunteitasi. Väkisinhän siinä vieraantuu, jos normali arki on sekaisin.

näen miestä vain sunnuntaisin ja sillon viettää kaiken ajan lasten kanssa.

Älä tee nyt mitään ratkaisuja. Te elätte nyt poikkeustilassa. Raksa-aika on semmoista. Kaikki elämä pyörii talon ehdoilla. Hirveää, mutta ohimenevää.
 
Jos joskus on rakkauden roisketta ollut, niin hyvät saumat on, että tunne vielä palautuu! Itsellä on myös kausia, että mies vain ärsyttää, mutta aina se rakkaus palautuu. Hän on ehdottomasti elämäni mies ja kaikkea sitä, mitä mieheltä voisin toivoa. Jostain syystä noita pohjalla olo kausia vaan välillä tulee.
 
meille synty vauva tammikuussa 2009 ja rakennus aloitettiin huhtikuussa ja talo ei tuu olemaan valmis ku vasta hyvällä tuurilla marraskuussa 2010. Tuntuu ihan järkyttävältä että pitäis jaksaa tätä paskaa vielä niinkin pitkään. Olen nyt jo vihainen ja katkera eikä koko talo edes kiinnosta mua pätkääkään enää. Mitä sitte ku talo on valmis alkaa piha työt ym piharakennuksen teko ym tyhmiä sunnitelmia mitä tolla äijällä on... mä en sellasta jää kattelemaan kun nyt jo pian vuoden elänyt ku kahden lapsen yh äiti....
 
Voi ei! Voisko ajatella, että jahka asunto on siinä kunnossa, että pääsette asumaan, otatte pienen tauon. Suostutte asumaan keskeneräisessä ja panostatte hetken perheeseen? Saisitko miestä puhuttua sellaiseen? Oletko kertonut hälle sun mietteitä? Että hajoat tän kaiken alle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja J:
Voi ei! Voisko ajatella, että jahka asunto on siinä kunnossa, että pääsette asumaan, otatte pienen tauon. Suostutte asumaan keskeneräisessä ja panostatte hetken perheeseen? Saisitko miestä puhuttua sellaiseen? Oletko kertonut hälle sun mietteitä? Että hajoat tän kaiken alle.

Olen kyllä kertonut että tuntuu ikävältä kun en näe häntä juuri koskaan jne. Mutta ei tunnu piittaavaan asiasta mitään tai sitten suuttuu mulle kun alan puhumaan niistä asioista... mutta täytyy ottaa tuo tauko puheeksi....
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
meille synty vauva tammikuussa 2009 ja rakennus aloitettiin huhtikuussa ja talo ei tuu olemaan valmis ku vasta hyvällä tuurilla marraskuussa 2010. Tuntuu ihan järkyttävältä että pitäis jaksaa tätä paskaa vielä niinkin pitkään. Olen nyt jo vihainen ja katkera eikä koko talo edes kiinnosta mua pätkääkään enää. Mitä sitte ku talo on valmis alkaa piha työt ym piharakennuksen teko ym tyhmiä sunnitelmia mitä tolla äijällä on... mä en sellasta jää kattelemaan kun nyt jo pian vuoden elänyt ku kahden lapsen yh äiti....

Mun siskon perhe ku rakensi, niin sisko vihasi taloa, isäntää ja elämäänsä koko raksa-ajan. Meinasi, että ei ikinä muuta siihen saatanan kaikennielevään torppaan. Niin vain muutti ja asuu tyytyväisenä.

Rakennusaika on vaikea aika. Siksi me ei koskaan rakenneta. Ollaan liikaa nähty raksaperheitä. Jaksamista teille, kyllä se muuttuu iloksi. :hug:
 
vituttaa jos suhde kaatuu tähän talonrakennukseen. Varsinkin ku ite en tätä taloa ole halunnu alustakaan.. mutta mies väkisin halus omakotitalon. no onneks en ole osallistunut tähän projektiin taloudellisesti mikäli mennää eri teille...
 
Tuon takia me ei koskaan edes aleta rakentamaan. Jos ei molemmat sitoudu siihen sataprosenttisesti, niin vaikeaa tulee olemaan ja pahimmassa tapauksessa ero.

Etkö pysty ajattelemaan, että mies haluaa tehdä perheelleen kodin, ja totta helvetissä se on rasittavaa aikaa. Varsinkin jos itse tekee mahdollisimman paljon. Etkö pysty menemään raksalle muuten vaan mukaan (lasten kanssa ), voi sitä aikaa sielläkin viettää ja näkee miestäkin vähän useammin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuon takia me ei koskaan edes aleta rakentamaan. Jos ei molemmat sitoudu siihen sataprosenttisesti, niin vaikeaa tulee olemaan ja pahimmassa tapauksessa ero.

Etkö pysty ajattelemaan, että mies haluaa tehdä perheelleen kodin, ja totta helvetissä se on rasittavaa aikaa. Varsinkin jos itse tekee mahdollisimman paljon. Etkö pysty menemään raksalle muuten vaan mukaan (lasten kanssa ), voi sitä aikaa sielläkin viettää ja näkee miestäkin vähän useammin?

Mun mielestä sen kuuluis olla yhteinen päätös että ruvetaan rakentamaan tässä tapauksessa se ei ollut. arvostaisin enemmän sitä että viettäis aikaa perheensä kanssa varsinkin niin kauan ku lapset on pieniä.

rakennukselle on matkaa sen verran ettei sinne ihan noin vaan spontaanisti voi mennä ja mulla ei ole autoakaan.. :/ eikä sellainen 12kk ikäinen kovin kauaa sielä viihtyis.
 
Meillä mies haki vuokratonttia ominpäin, ei siis kertonut mulle etukäteen. Olin aiemmin sanonut etten halua ko. alueelle, koska sukulaiset asuu liian lähellä. Ylläri pylläri, mies sai ilmoituksen, että on saanut tontin juuri siltä yök alueelta. Noh ei kait siinä, rakentaminen aloitettiin kokoonpanolla minä, mies ja appiukko. Rakentamista kesti tasan yksitoista kuukautta. Muutettiin viime vappuna tähän uuteen tönöön. En ole sen koommin appiukkoa halunnut nähdä. Koko rakennusaika oli yhtä hel.ttiä. Appiukko oli raksalla aamu seiskasta ilta kymmeneen koko kesä. Syksyllä kun leipätyöt jatkui niin hän tuli välittömästi tontille töiden jälkeen. Toisin sanoen kun miehellä ja isällään loppui työt neljältä niin kumpikin oli tontilla puoli viidestä kymmeneen joka päivä syksystä vappuun asti.

Eli parisuhde oli vuoden katkolla. En voinut sanoa miehelle mitään niin ettei appiukko olisi ollut korvat höröllä vieressä kuuntelemassa. Mies ei sanonut isälleen kertaakaan että pitäisi välipäivän vaikka olin täysin hermoraunio. varmaan kahtena päivänä appiukko ilmoitti menevänsä hierojalle töiden jälkeen ja minä raukka olin onnesta soikeana niin eiköhän se karvanaama raapinut illalla oventakana, että minä tulin iltalenkillä täällä käymään katsomassa että miten etenee. Ei stana voinut antaa edes sitä yhtä hikistä päivää vapaata itsestään.

Mä en enää halua nähdä koko ukkoa, koska kaikki mitä se on etoo mua. Htto kun asuvat vielä vain kahden kilsan päässä niin ai, että kun se on heille niin sopivan pituinen iltalenkki tulla käymään. Mä olen heti sanonut omille vanhemmille (asuvat 5 km päässä) et kylään saa tulla kunhan ilmoittaa etukäteen. Mut mies, ei, ei hän sellaista voi sanoa omille vanhemilleen.

Nyt kun joutu kattoon vuoden sitä ukkoa niin se on kaikkein ärsyttävintä että on alkanut nähdä omassa miehessä isänsä piirteitä ulkonäössä ja eleissä. Sitten tulee se luotaan työntävä vaikutus, hyi yäk.

Lykkyä pyttyyn rakentamisaikaan. Sitä tarvitset
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Meillä mies haki vuokratonttia ominpäin, ei siis kertonut mulle etukäteen. Olin aiemmin sanonut etten halua ko. alueelle, koska sukulaiset asuu liian lähellä. Ylläri pylläri, mies sai ilmoituksen, että on saanut tontin juuri siltä yök alueelta. Noh ei kait siinä, rakentaminen aloitettiin kokoonpanolla minä, mies ja appiukko. Rakentamista kesti tasan yksitoista kuukautta. Muutettiin viime vappuna tähän uuteen tönöön. En ole sen koommin appiukkoa halunnut nähdä. Koko rakennusaika oli yhtä hel.ttiä. Appiukko oli raksalla aamu seiskasta ilta kymmeneen koko kesä. Syksyllä kun leipätyöt jatkui niin hän tuli välittömästi tontille töiden jälkeen. Toisin sanoen kun miehellä ja isällään loppui työt neljältä niin kumpikin oli tontilla puoli viidestä kymmeneen joka päivä syksystä vappuun asti.

Eli parisuhde oli vuoden katkolla. En voinut sanoa miehelle mitään niin ettei appiukko olisi ollut korvat höröllä vieressä kuuntelemassa. Mies ei sanonut isälleen kertaakaan että pitäisi välipäivän vaikka olin täysin hermoraunio. varmaan kahtena päivänä appiukko ilmoitti menevänsä hierojalle töiden jälkeen ja minä raukka olin onnesta soikeana niin eiköhän se karvanaama raapinut illalla oventakana, että minä tulin iltalenkillä täällä käymään katsomassa että miten etenee. Ei stana voinut antaa edes sitä yhtä hikistä päivää vapaata itsestään.

Mä en enää halua nähdä koko ukkoa, koska kaikki mitä se on etoo mua. Htto kun asuvat vielä vain kahden kilsan päässä niin ai, että kun se on heille niin sopivan pituinen iltalenkki tulla käymään. Mä olen heti sanonut omille vanhemmille (asuvat 5 km päässä) et kylään saa tulla kunhan ilmoittaa etukäteen. Mut mies, ei, ei hän sellaista voi sanoa omille vanhemilleen.

Nyt kun joutu kattoon vuoden sitä ukkoa niin se on kaikkein ärsyttävintä että on alkanut nähdä omassa miehessä isänsä piirteitä ulkonäössä ja eleissä. Sitten tulee se luotaan työntävä vaikutus, hyi yäk.

Lykkyä pyttyyn rakentamisaikaan. Sitä tarvitset

tätä minäkin pelkään sillä miehen vanhemmat asuu noin 1km meidän tulevasta talosta. ja tätä mun mieskään ei kertonut mulle että se tulee niin lähelle. miehen äiti sitten on tunkemassa mukaan joka asiaan tuntuu siltä että se on jo päättäny millaset sohvat meille tulee jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
meille synty vauva tammikuussa 2009 ja rakennus aloitettiin huhtikuussa ja talo ei tuu olemaan valmis ku vasta hyvällä tuurilla marraskuussa 2010. Tuntuu ihan järkyttävältä että pitäis jaksaa tätä paskaa vielä niinkin pitkään. Olen nyt jo vihainen ja katkera eikä koko talo edes kiinnosta mua pätkääkään enää. Mitä sitte ku talo on valmis alkaa piha työt ym piharakennuksen teko ym tyhmiä sunnitelmia mitä tolla äijällä on... mä en sellasta jää kattelemaan kun nyt jo pian vuoden elänyt ku kahden lapsen yh äiti....

Mitä jos pakkaisit lapset ja painuisit raksalle miehen seuraksi? Vaikka siellä et paljon vois tehdäkään, mutta olis vaihtelua teille kaikille. Tai ehdottaisit miehelle että pitäis vapaata raksalta ja tekisitte yhdessä jotain. Muutaman päivän poissaolo sieltä ei siirrä muuttopäivää paljon.

Me päätettiin ennen ku aloitettiin rakentaan että raksa-aikana eikä heti muuton jälkeen tehdä mitään päätöksiä parisuhteeseen jos näyttää että on kriisiä ilmassa. Raksa-aika on rankkaa, mutta ei todellakaan oikea aika tehdä suuria päätöksiä.
Muista myös se että et sinä ole ainoa jolla on raskaita päiviä. Varsinki jos miehes vielä käy palkkatyössä rakentamisen rinnalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sinterella:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
meille synty vauva tammikuussa 2009 ja rakennus aloitettiin huhtikuussa ja talo ei tuu olemaan valmis ku vasta hyvällä tuurilla marraskuussa 2010. Tuntuu ihan järkyttävältä että pitäis jaksaa tätä paskaa vielä niinkin pitkään. Olen nyt jo vihainen ja katkera eikä koko talo edes kiinnosta mua pätkääkään enää. Mitä sitte ku talo on valmis alkaa piha työt ym piharakennuksen teko ym tyhmiä sunnitelmia mitä tolla äijällä on... mä en sellasta jää kattelemaan kun nyt jo pian vuoden elänyt ku kahden lapsen yh äiti....

Mitä jos pakkaisit lapset ja painuisit raksalle miehen seuraksi? Vaikka siellä et paljon vois tehdäkään, mutta olis vaihtelua teille kaikille. Tai ehdottaisit miehelle että pitäis vapaata raksalta ja tekisitte yhdessä jotain. Muutaman päivän poissaolo sieltä ei siirrä muuttopäivää paljon.

Me päätettiin ennen ku aloitettiin rakentaan että raksa-aikana eikä heti muuton jälkeen tehdä mitään päätöksiä parisuhteeseen jos näyttää että on kriisiä ilmassa. Raksa-aika on rankkaa, mutta ei todellakaan oikea aika tehdä suuria päätöksiä.
Muista myös se että et sinä ole ainoa jolla on raskaita päiviä. Varsinki jos miehes vielä käy palkkatyössä rakentamisen rinnalla.

niinku tuossa ylempänä jo totesin että sinne ei oikein voi mennä noin vaan kun matkaa sinne on aika paljon. Vapaan pitämistä olen ehdotellut mutta ei kuulemma passaa sille pitää vaan painaa kaikki mahdollinen aika raksalla kuulemma. no mulle ei haittaa vaikka muuttopäivä siirtyiskin jonkun verran.
Tiedän että se on varmasti sillekin raskasta ja siksi olenkin alusta asti ollu vastaan koko rakentamisen aloittamista. Olis niitä muitakin asumis ratkaisuja ollu ku omakotitalo. Olis säästynyt rahaa ja parisuhdekin pysyis kunnossa ja näkis oman lapsensa kasvavankin. Nyt se ei muista mitään pojan koko ekasta vuodesta ku vaan raksalla painaa hommia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
meille synty vauva tammikuussa 2009 ja rakennus aloitettiin huhtikuussa ja talo ei tuu olemaan valmis ku vasta hyvällä tuurilla marraskuussa 2010. Tuntuu ihan järkyttävältä että pitäis jaksaa tätä paskaa vielä niinkin pitkään. Olen nyt jo vihainen ja katkera eikä koko talo edes kiinnosta mua pätkääkään enää. Mitä sitte ku talo on valmis alkaa piha työt ym piharakennuksen teko ym tyhmiä sunnitelmia mitä tolla äijällä on... mä en sellasta jää kattelemaan kun nyt jo pian vuoden elänyt ku kahden lapsen yh äiti....

Tässä yksi hyvä syy siihen miksi meille tulee valmistalo. Mutta jaksamisia sulle :hug:
 
Rakennusaika on kyllä koetusaika, mutta voi se hyväksikin olla. Me opimme tekemään töitä yhdessä, yhdessä tekeminen vahvisti suhdetta ja toisesta oppi paljon uutta. Onneksi lapset tulivat vasta rakentamisen jälkeen.. ikinä en alkaisi rakentamaan kun lapset ovat esim. alle kouluiän.
 
ja miten mä voisin edes muuttaa yhteen jonkun ihmisen kanssa jota kohtaan ei tunne mitään pelkkää ällötystä ja katkeruutta. yöllä itkin jopa ku ajattelin että pitää muuttaa yhteen sen kanssa. Jos tää tilanne jatkuu vielä siihen asti että talo on valmis on kulunu liikaa aikaa jotta tää suhde olis enää pelastettavissa.
 

Yhteistyössä