Meillä mies haki vuokratonttia ominpäin, ei siis kertonut mulle etukäteen. Olin aiemmin sanonut etten halua ko. alueelle, koska sukulaiset asuu liian lähellä. Ylläri pylläri, mies sai ilmoituksen, että on saanut tontin juuri siltä yök alueelta. Noh ei kait siinä, rakentaminen aloitettiin kokoonpanolla minä, mies ja appiukko. Rakentamista kesti tasan yksitoista kuukautta. Muutettiin viime vappuna tähän uuteen tönöön. En ole sen koommin appiukkoa halunnut nähdä. Koko rakennusaika oli yhtä hel.ttiä. Appiukko oli raksalla aamu seiskasta ilta kymmeneen koko kesä. Syksyllä kun leipätyöt jatkui niin hän tuli välittömästi tontille töiden jälkeen. Toisin sanoen kun miehellä ja isällään loppui työt neljältä niin kumpikin oli tontilla puoli viidestä kymmeneen joka päivä syksystä vappuun asti.
Eli parisuhde oli vuoden katkolla. En voinut sanoa miehelle mitään niin ettei appiukko olisi ollut korvat höröllä vieressä kuuntelemassa. Mies ei sanonut isälleen kertaakaan että pitäisi välipäivän vaikka olin täysin hermoraunio. varmaan kahtena päivänä appiukko ilmoitti menevänsä hierojalle töiden jälkeen ja minä raukka olin onnesta soikeana niin eiköhän se karvanaama raapinut illalla oventakana, että minä tulin iltalenkillä täällä käymään katsomassa että miten etenee. Ei stana voinut antaa edes sitä yhtä hikistä päivää vapaata itsestään.
Mä en enää halua nähdä koko ukkoa, koska kaikki mitä se on etoo mua. Htto kun asuvat vielä vain kahden kilsan päässä niin ai, että kun se on heille niin sopivan pituinen iltalenkki tulla käymään. Mä olen heti sanonut omille vanhemmille (asuvat 5 km päässä) et kylään saa tulla kunhan ilmoittaa etukäteen. Mut mies, ei, ei hän sellaista voi sanoa omille vanhemilleen.
Nyt kun joutu kattoon vuoden sitä ukkoa niin se on kaikkein ärsyttävintä että on alkanut nähdä omassa miehessä isänsä piirteitä ulkonäössä ja eleissä. Sitten tulee se luotaan työntävä vaikutus, hyi yäk.
Lykkyä pyttyyn rakentamisaikaan. Sitä tarvitset
