Englantiin muutto

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihan hulluako?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos löytyisi Suomi-koulu niin asia olisi helppo päättää. Mutta en löytänyt googlettamalla, joten oletan ettei sellaista ole.

Olemme hyvin aktiivisia lasten kanssa täällä Suomessakin, joten kuskaamme ja teemme kaikkemme lastemme eteen oli se sitten harratuksiin viemistä tai kavereihin tutustuttamista. Se on ujojen lasten kanssa ollut pakko olla mukana paljon, ja kyllä se tuottaa pikku hiljaa tulostakin :)

En kyllä pelkän koulun takia hylkäisi päätöstä. Kyllä ne lapset oppivat pian kielen ja sopeutuvat kouluun. Tosin oman kokemuksen mukaan koulutuksen taso on heikompi kuin Suomessa.
 
Menisitkö siis itse töihin myös? Englannissa palkat on suht hyvät, mutta myös asumiskustannukset isoissa kaupungeissa on todella hulppeat. En tiedä miten hyvän elintason mies voisi tarjota kotona olevalle vaimolle sekä kolmelle lapselle yhdellä palkalla ainakaan pidemmän päälle... Eri juttu niissä suomalaisperheissä, joissa toinen vanhempi menee ex-pat sopimuksella eli lähetettynä työntekijänä ja firma maksaa silloin palkan lisäksi perheen asumisen, auton jne.

Ummikkona vieraaseen maahan muuttaminen on lapselle toki stressaavaa. Usein käy niin, että lapsi on hoidossa/koulussa lähes ummikko ensimmäisen puoli vuotta ennen kuin rohkaistuu puhumaan. Luultavasti kansainvälinen koulu olisi parempi vaihtoehto kuin tavallinen koulu.

Jotenkin tuntuu, että jos sinulle lasten harrastusten jatkuminen on niin tärkeää, niin et ehkä ole valmis ottamaan niin isoa askelta, kuin toiseen maahan muuttaminen ummikkolasten kanssa. Mielestäni lasten harrastukset on "ongelmista pienin". Harrastavat sitten siellä mitä harrastavat, ehkä jotain koulun kautta. Voi olla, että energiaa ei alussa riittäisi harrastuksiin muutenkaan tai ainakaan harrastusryhmään tutustumiseen ja siellä pärjäämiseen ummikkona. Koulussa varmasti on jo riittävästi haastetta heille.

Itsellä ei siis ole kokemusta englannissa asumisesta, mutta suht läheltä olen sitä sekä muissa maissa lasten kanssa asuvia seurannut.
 
Kulkuri olisi vaihtoehto, mutta jotenkin tuntuisi siltä, että sopeutuminen yhteiskuntaan ja kavereiden saaminen olisi kaiken a ja o. Siispä englantilaiseen kouluun meno olisi välttämätöntä. Mutta ajatuksena tällä hetkellä niin vaikea. Luultavasti lapset sopeutuvat ja alkavat oppia kielen, mutta se tuntuu liian pahalta ajatukselta, että veisin heidän kaverinsa, kouluasiat, harrastukset - ja tilalle tulisi pakko aloittaa kaikki alusta. Vai onko ajatusmaailmani nyt aivan vääränlainen?
 
Mulla ei ole lapsia, mutta tyoskentelen lasten kanssa ja olen asunut Englannissa melkein 9 vuotta.

Englannissa on valtava maara ei-englannikielisia maahanmuuttajalapsia. Joka ikisessa koulussa on totuttu heihin. Kaverin lapset olivat 7v ja 9v, kun tanne muuttivat (Norjasta) ja kolmen kuukauden jalkeen lapsilla oli lahes sujuva englanti. vuoden jalkeen ihan selkea Manchesterin murre.

Harrastuksista salibandyn saanee unohtaa, muut kylla onnistuu.

Palkoista karkeasti ottaen: Pienipalkkaiset alat Suomeakin huonommin palkattuja (esim. lastenhoitajat, kauppojen kassat, kouluavustajat, siivoojat jne), mutta korkealle koulutetut tienaavat enemman kuin Suomessa. Ero koyhien ja rikkaiden valilla isompi kuin Suomessa.Verotus loyhempi kuin Suomessa, mutta esim. kouluruokailut maksaa/omat evaat. Paivahoito helposti 1000 puntaa kuussa.

En ole tuntenut oloani turvattomaksi. Normaalia maalaisjarkea kannattaa toki kayttaa.
 
Koulujen taso Enkkulassa vaihtelee todella paljon ja systeemissa on niin yksityisiä kuin julkisen puolen kouluja. Yksityiset koulut luonnollisesti ovat maksullisia (ei ollenkaan halpaa huvia) ja osa julkisista kouluista (riippuu alueesta) on aika levottomia laitoksia . Olen asunut briteissä 4 vuotta aiemmin, mieheni on britti ja mieheni sisar alaa vaihtanut opettaja joten jonkun verran on tietoa on asioista. Kannattaa ottaa selvää millaisia oppilaitoksia on alueella jolle olette muuttamassa, lapset ovat sopeutuvaisia. Jos olette menossa vain vuodeksi, se on loppupeleissä lyhyt aika, lapset ehtivät juuri tottua kun on lähdettävä takaisin Suomeen.

Palkkataso (alasta riippuen) on yleensä parempi kuin Suomessa mutta lomaa on vähemmän, verotus on hieman kevyempää mutta koska lastenhoidosta (ennen kouluikää) joutuu maksamaan hirveitä summia, voi olla että lapsiperheellä eroa Suomen tulotasoon ei tule kun kulujakin on enemmän. Ruoka ja bensa ovat halvempia. Vuokrat varmaan Cambridgessa korkeahkot.
 
Kulkuri olisi vaihtoehto, mutta jotenkin tuntuisi siltä, että sopeutuminen yhteiskuntaan ja kavereiden saaminen olisi kaiken a ja o. Siispä englantilaiseen kouluun meno olisi välttämätöntä. Mutta ajatuksena tällä hetkellä niin vaikea. Luultavasti lapset sopeutuvat ja alkavat oppia kielen, mutta se tuntuu liian pahalta ajatukselta, että veisin heidän kaverinsa, kouluasiat, harrastukset - ja tilalle tulisi pakko aloittaa kaikki alusta. Vai onko ajatusmaailmani nyt aivan vääränlainen?

Samahan voi tulla eteen kotimaassakin.
Muutto ja kavereitten menetys.

Tai esim se koulu, jossa lapsesi Suomessa ovat voidaan lakkauttaa,
ja taas kaverit menetetään.
 
Kulkuri olisi vaihtoehto, mutta jotenkin tuntuisi siltä, että sopeutuminen yhteiskuntaan ja kavereiden saaminen olisi kaiken a ja o. Siispä englantilaiseen kouluun meno olisi välttämätöntä. Mutta ajatuksena tällä hetkellä niin vaikea. Luultavasti lapset sopeutuvat ja alkavat oppia kielen, mutta se tuntuu liian pahalta ajatukselta, että veisin heidän kaverinsa, kouluasiat, harrastukset - ja tilalle tulisi pakko aloittaa kaikki alusta. Vai onko ajatusmaailmani nyt aivan vääränlainen?

Mun mielestä tuo on vähän hassu ajattelumaailma. Ei ne kaverit ja sukulaiset mihinkään katoa, niitä vaan näkee harvemmin. Koulu ja harrastukset tietysti muuttuu, mutta se voi olla lapsille niin uskomattoman mahtava kokemus. Lapset saa oikeasti ulkomailta niin hienoja kokemuksia, että mun mielestä kyllä on sen arvoista, että lapset joutuu vaihtamaan koulua ja harrastuksia. Ja miten mieletön apu tässä maailmassa on kielitaito, jonka he myöskin saavat.
 
Tuo täytyykin selvittää, onko siellä kansainvälistä koulua. Voisi olla parempi.

Expattina ei oltaisi lähdössä vaan ihan paikallisella sopparilla. Aluksi olisi parempi jos mies menisi yksin ja näkisi tilanteen, että jäädäkkö vaiko eikö. Itse en olisi töissä. Ja lapsia on neljä, tuossa yllä joku kirjoitti, että kolme, mutta olemme aika iso perhe :)
 
[QUOTE="vieras";26248622]Koulujen taso Enkkulassa vaihtelee todella paljon ja systeemissa on niin yksityisiä kuin julkisen puolen kouluja. Yksityiset koulut luonnollisesti ovat maksullisia (ei ollenkaan halpaa huvia) ja osa julkisista kouluista (riippuu alueesta) on aika levottomia laitoksia . Olen asunut briteissä 4 vuotta aiemmin, mieheni on britti ja mieheni sisar alaa vaihtanut opettaja joten jonkun verran on tietoa on asioista. Kannattaa ottaa selvää millaisia oppilaitoksia on alueella jolle olette muuttamassa, lapset ovat sopeutuvaisia. Jos olette menossa vain vuodeksi, se on loppupeleissä lyhyt aika, lapset ehtivät juuri tottua kun on lähdettävä takaisin Suomeen.

Palkkataso (alasta riippuen) on yleensä parempi kuin Suomessa mutta lomaa on vähemmän, verotus on hieman kevyempää mutta koska lastenhoidosta (ennen kouluikää) joutuu maksamaan hirveitä summia, voi olla että lapsiperheellä eroa Suomen tulotasoon ei tule kun kulujakin on enemmän. Ruoka ja bensa ovat halvempia. Vuokrat varmaan Cambridgessa korkeahkot.[/QUOTE]

Lisään että Englannissa urheilu todella tärkeässä roolissa koulun opetussuunnitelmissa, sitä kautta lapset saavat varmasti kontaktit myös harrastuspuolen lajeihin. Liikuntaa on paljon enemmän kuin Suomessa.
 
[QUOTE="vieras";26248637]Lisään että Englannissa urheilu todella tärkeässä roolissa koulun opetussuunnitelmissa, sitä kautta lapset saavat varmasti kontaktit myös harrastuspuolen lajeihin. Liikuntaa on paljon enemmän kuin Suomessa.[/QUOTE]

Vaihteleekohan esim. koulujen opetussuunnitelmat paljon aluettain? Nimittäin kun minä olin Englannissa koulussa meillä oli kaksi liikuntatuntia viikossa ja niillä pelattiin jalkapalloa, koripalloa tai krikettiä, mitään muuta lajia ei harrastettu.
 
Totta kaikki, varmasti lapset lopulta sopeutuisivat ja saisivat päälle hyvin kielitaidon. Olen vain niin suojelevainen lapsiani kohtaan, etten tahtoisi aiheuttaa vaikeuksia ja surua muuton vuoksi.
 
Sitä en tekisi. Päätös muutosta tehdään niin, että joko koko perhe muutetaan tai sitten pysytään Suomessa :)

Löysin Cambridgestä kansainvälisen koulun, ehkä se olisi paras meidän lapsille. En vain löytänyt hintoja vielä, todennäköisesti ihan hirvittävän kallista lystiä...
 
Ymmärsinkö oikein kun valuuttalaskurilla katsoin, että sellaiset 12000e??

Meillä käytännössä neljä koululaista! Okei, tämä ratkaiseekin jo kaiken, eihän tuollaisiin summiin ole varaa vaikka hyväpalkkainen työ miehelläni olisikin :(
 
Kuten joku tuolla aiemmin sanoi, kaikissa englantilaiskouluissa on totuttu ummikkoulkomaalaisiin tulijoihin, siitä en huolisi liikoja. Mutta hyviin kouluihin joutuu jonottamaan usein vuosikausia, joten lapsenne saattavat joutua johonkin huonompaan, levottomampaan kouluun jonne ei ole jonoja. Tosin Cambridgessa yliopistokaupunkina saattaa valtion koulujenkin taso olla keskimääräistä parempiin, kuka tietää... Googlaa Ofstedin koulutilastot, niistä saa tarkkaa tietoa koulujen tasosta.

Nuo Suomi-koulut ovat Englannissa lauantaikouluja kaksikulttuurisille lapsukaisille, niissä opetetaan lähinnä suomen kieltä ja kulttuuria, jotta muksuilla olisi vähän äitimuoria vahvempi linkki suomalaisuuteen.

Olisiko mahdoton ajatus hankkia lapsille jo nyt englanninkielinen "tutori", vaikka lapsenvahti, joka opettaisi heille kielen alkeet? Jännittäisi ehkä vähemmän mennä ummikkona kouluun, jos osaisi edes jotain.

Matkoista vielä: lennot juu ovat alle kolme tuntia, mutta Cambridgestä kentälle kestää toista tuntia ja kentällä on oltava pari tuntia ennen... Matkatavaroiden jonotukset ja Suomen-pään matkat siihen päälle, eikä kuutisen tuntia riitä. Ihan joka toiseksi viikonlopuksi ei viitsi lähteä, jos lennotkin maksaa 150 puntaa hengeltä.

Summa summarum: jos lähdette ainakin muutamaksi vuodeksi, kokemus varmasti mahtava. Jos vain vuodeksi, pistäisin miehen muuttamaan yksin ja veisin perheen pitkille Enkun-lomille maata katsomaan. Mutta mitä päätättekin tehdä, onnea matkaan!

t. 12 vuotta Lontoossa, ei lapsia
 
Kiitos kaikista ajatuksista ja vinkeistä. Ajatus muutosta Englantiin on kyllä kovin houkutteleva, vaikkakin uskon ettemme päädy siihen ratkaisuun tuon kouluasian vuoksi. Joutuisimme maksamaan neljän lapsen koulunkäynnistä 12000e/lapsi/vuosi ja sehän on aivan järjetöntä!! Toisaalta, jos valtion koulu olisi hyvätasoinen, se olisi mahdollista kyllä. Mutta mistä sitä tietää etukäteen, ei varmaankaan mistään.

Jos ei olisi neljää lasta, lähteminen olisi hiukan helpompaa, mutta meitä on aika iso poppoo :) Tekee kustannuksia ja talonkin olisi oltava kohtuu tasokas, että se vastaisi edes osittain sitä asumisenlaatua, mitä meillä Suomessa nyt on.

Pakko sanoa, että houkutteleva ajatus tämä on, ei siitä pääse mihinkään. Mutta se voi olla sitä vain näin ajatuksen tasolla ja sitten toteutuessaan, kuka tietää, olisimmeko ajamassa perhettämme katastrofiin. Itse olen nuorena viettänyt ko. kaupungissa kuukauden kielikurssilla ja paikasta jäi positiisviset muistot. Kelle nyt ei jäisi nuoruuden lomista ;)

Jos päätyisimme muuttamaan, lapset lähtisivät tältä istumalta englannintunneille, helpottaisi sitten asettumista uuteen maahan.
 

Yhteistyössä