Enpä taida enää tulla sukulaisiin lapsen kanssa

[vierailija]

Siis täh? Ei lapsen kanssa tarvitse leikkiä, kunhan ottaa lapsen mukaan niihin arkisiin juttuihin. En minä juurikaan lapsen kanssa leiki, mutta vaikkapa ruokaa laittaessani näytän ja selitän lapselle mitä teen, annan maistiaisia, jne. Ja pyykkiä ripustaessa lapsi auttaa ja nauraa kun pyyhkeet ravistellaan suoraksi naaman edessä. Lapsi leikkii sitten leluillaan tyytyväisenä itsekseen, mutta ei aikuisten tarvitse niillä lasten leluilla leikkiä.

Hyvin voisi AP:n nelivuotias lähteä papan mukaan sulkemaan peltejä, tai osallistumaan muihin papan hommiin.

 

[vierailija]

No mitä sitten, jos sitä ei kauheasti kiinnosta?
Minä en yksinkertaisesti ymmärrä, että hittojako siitä sitten mouhottaa. Ei kaikkien tarvi viihtyä lasten kanssa. Ei edes omien lastenlastensa. Eikä siinä ole mitään väärää.

Aika monta palstakanaa täällä nyt kirjoittelee. Lukekaa ap:n viestit.

Isoisä oli itse pyytänyt saada tavata! Kanat! Lopettakaa kotkotusmouhotuksenne, ja heti

 

[vierailija]

"Pappa tehdäänkö sitä, tehdäänkö tätä????"

Kerropa vielä, mitä lapsi onkaan ehdottanut papalle tekemisiksi?

 

[termospullo]

Siis täh? Ei lapsen kanssa tarvitse leikkiä, kunhan ottaa lapsen mukaan niihin arkisiin juttuihin. En minä juurikaan lapsen kanssa leiki, mutta vaikkapa ruokaa laittaessani näytän ja selitän lapselle mitä teen, annan maistiaisia, jne. Ja pyykkiä ripustaessa lapsi auttaa ja nauraa kun pyyhkeet ravistellaan suoraksi naaman edessä. Lapsi leikkii sitten leluillaan tyytyväisenä itsekseen, mutta ei aikuisten tarvitse niillä lasten leluilla leikkiä.

Hyvin voisi AP:n nelivuotias lähteä papan mukaan sulkemaan peltejä, tai osallistumaan muihin papan hommiin.

Näin. Ei pojankaan isovanhemmat leiki mutta ottavat mukaan touhuihinsa ja isäni esim on aina tykännyt lukea satuja. Onhan se kyllä kalseaa jos pyydetään kylään eikä sitten anneta edes aikaa lapselle. Vaikkei leikkisi. Toki vaari voi ottaa nokoset välillä ja ottaa oman hetkensä eikä tarvi kokoajan lapsen kanssa touhuta. En minäkään ole silleen leikkijätyyppi,mutta jos musta mummu tulee joskus niin ei meille tarvitse tulla vain olemaan ja ihmettelemään miksei mummu huomioi. Kyllä mää mukaan otan tekemään juttuja.

 

[vierailija-ap]

Siis täh? Ei lapsen kanssa tarvitse leikkiä, kunhan ottaa lapsen mukaan niihin arkisiin juttuihin. En minä juurikaan lapsen kanssa leiki, mutta vaikkapa ruokaa laittaessani näytän ja selitän lapselle mitä teen, annan maistiaisia, jne. Ja pyykkiä ripustaessa lapsi auttaa ja nauraa kun pyyhkeet ravistellaan suoraksi naaman edessä. Lapsi leikkii sitten leluillaan tyytyväisenä itsekseen, mutta ei aikuisten tarvitse niillä lasten leluilla leikkiä.

Hyvin voisi AP:n nelivuotias lähteä papan mukaan sulkemaan peltejä, tai osallistumaan muihin papan hommiin.

Ei, kun "Pappa menee".

 

[vierailija]

No ei tulisi kyllä mieleenkään olettaa että omat vanhempani leikkisivät lastenlastensa kanssa.
En minäkään ole hirveästi lapseni kanssa leikkinyt, leikkikaverit on sitä varten.
Toki olen lukenut,loruillut,pelaillut,laskenut pulkkamäkeä jne. mutta kyllä on leikkimiset jääneet vähälle ja mielestäni täysin ok.
Aivan hemmetin puuduttavaa, kiusallista ja turhauttavaahan se nyt olisi vanhalle miehelle istua lattialla leikkimässä barbeilla, haloo.

Mulla oli iäkkäät vanhemmat ja molemmat leikkivät kanssani kun olin lapsi. Onneksi. Kyllä aikuinen voi leikkiä, ei tartte pakosta olla leikkikavereita.
Halusin aina leikkiä sairaalaa ja vaikka vanhemmat kävivät usein sairaalassa, luulis ettei kiinnostaisi silloin leikkiä sairaalaa, mutta kiinnosti kyllä.
Se sen sijaan on tympeää kun jossain työpaikan kokoontumisessa työtovereiden, aikuisten, pitäs KESKENÄÄN leikkiä...ihan pimeetä.

 

[feger]

Kaikki eivät osaa leikkiä. piste.
Itse kuulun näihin, jotka eivät vaan osaa luontevasti leikkiä lasten kanssa. Ei se silti tarkoita, ettenkö olisi mielelläni läsnä lapsilleni. Piirtäminen tmv. muu toiminta menee, leikkiminen ei niinkään. En ole lapsenakaan ollut leikkivä tapaus, vaan mieluummin vaikka tehnyt palapeliä, tai pelannut konsolilla (tai seikkaillut ulkona pitkin metsiä polvet ruvella ja vaatteet rikkinäisinä))

 

[vierailija]

Oma isäni oli aina innokas leikkimään: pelattiin lautapelejä, ulkona krokettia ja sulkapalloa, heitettiin tikkaa, ajeltiin pikkuautoilla ja vähän isommillakin, tehtiin käpylehmiä, rakenneltiin legoja, leikittiin kauppaa jne.
Näin omassa lapsuudessani, ja sama meno on jatkunut lastenlastensa kanssa. Aina kun vanhemmilleni mennään niin Pappa itse kyselee, mitä lapset haluaisivat tehdä. Pappa käy myös lastenlasten kanssa uimassa ja saunassa, pyöräilemässä, hiihtämässä ja pulkkamäessä jne.

Appi on aivan toista maata. Katsoo vaan kun lapsenlapset leikkivät, ei osallistu vaikka pyydetään (ei ole mitään terveydellistä estettä, on samanikäinen kuin Pappa).

 

[vierailija]

Kun tekee tänne maailmaan uuden ihmisen, sitoutuu antamaan hänelle hyvät lähtökohdat elämään. Nyt osa kirjoittajista puhuu lapsista kuin esineistä, leluista jotka on hankittu kun on haluttu joku jolla vähän viihdyttää itseään, mutta jonka mukana ei tule mitään velvollisuuksia sen jälkeen kun taaperoiästä on päästy. Mutta velvollisuudet tulee siinä mukana, halusi tai ei. Ja näistä velvollisuuksista tärkein on emotionaalisen kasvun tukeminen, sen tunteen tukeminen että lapsi on tärkeä ja kuuluu johonkin, ja että hänellä on osallisuuden kokemus omassa perheessään ja omassa elämässään. Ja se kaikki tapahtuu lapsen huomioimisen ja vuorovaikutuksen kautta. Ja koska sitä oletettavasti uskoisi, että oma lapsi on tärkeä vielä senkin jälkeen kun lapsilisien maksu loppuu, on hyvin tärkeää tukea omaa lastaan tämän omassa vanhemmuudessa. Mikä taas kerran käy myönteisen vuorovaikuttamisen kautta, sekä lapsen kanssa että lapsenlapsen kanssa. Se on vanhemman työtä. Tärkeintä työtä mitä hän ikinä tekee. Ero hyvinvoivien sukujen ja huonosti voivien sukujen välillä on nimenomaan tämä, että hyvinvoivat yrittävät joka sukupolvessa siirtää lapsilleen vähän vähemmän sitä paskaa mitä ovat itse kokeneet, kun taas huonosti voivat siirtävät lapsilleen sen saman taakan mitä ovat itse kantaneet, eivätkä edes yritä muuttaa sitä. Ja se on ihan oikeasti niin yksinkertaista, että on kiltti lapselleen ja kuuntelee mitä tällä on sanottavana sekä tekee asioita yhdessä.

Ne isovanhemmat, jotka suureen ääneen meuhkaavat, että omat lapset on jo hoidettu, eikä lapsenlapset enää kiinnosta, ovat poikkeuksetta olleen surkeita vanhempia omille lapsilleenkin. Lapsia on lähinnä aivopesty olemaan kiitollinen siitä, että vanhempi ei ollut vieläkin surkeampi vanhempi. Yleensä nämä lapset on perheessä itse niitä, jotka miettivät aina vanhempiensa tarpeita, säälivät ja hoivaavat heitä ja oireilevat sitten aikuisena kun kokevat, ettei heillä ole itsellään ihmissuhteissaan mitään oikeuksia eikä oikeutta vaatia rakkautta ja hellyyttä.

Jos ette halua lapsia, älkää tehkö lapsia. Jos ette halua tehdä sitä joskus tylsääkin duunia mitä vanhemmuus on, älkää tehkö lapsia. Jos olette mieluummin tietokoneella kuin lasten kanssa älkää tehkö lapsia. Lapsia ei ole pakko tehdä. Koskaan, kenenkään.

 

[Lispetti]

Kyllä mä ymmärrän hamituksen mutta. Siis miksi ihmeessä vanhemmat opettavat lapsilleen että "sit voi leikkiä xxxxxxxn kanssa".

Mitä vittua? Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alkaa leikkiä? Kai mummolan ja pappalan ja vaikka tätilän idea ja viihdyke on just siinä, että siellä on erilaista kuin kotona. Siis lapsi voisi tehdä aikuisen kanssa sitä mitä aikuinen normaalistikin tekee.

Siis tässä tapauksessa vaikka tehdä pappan kanssa jotain tietokoneella. Ottaa päikkärit Pappan kanssa. Lukea uutiset, hakea lehden tai vaikka plankata kengät. Ja samalla opetella olemaan silleen hiljaa ja aloillaan ettei pappasta ole mukavanpaa tehdä kaikkia toimia ilman pikkuhäiritsijää.

Mun luo ei ainakaan tarvitse tuoda yhtäainutta lastenlasta sit tulevaisuudessa jos ideana on jotain idioottimaista leikkimistä.

Just näin! Tätä samaa olin tulossa kirjoittamaan.

Jos vanhempi tietää, että paapat ja mummit eivät leiki, niin kyllähän se nyt kannattaa pohjustaa jotenkin lapselle, ettei sitten koko ajan odota, että milloin paappa alkaa leikkimään.

Ja ap, voit olla iloinen siitä, että isovanhemmat/isovanhempi on/ovat elossa. Katsos kaikilla ei ole tuota ihanaa asiaa olemassakaan!
Mun lapsilla kaikki isovanhemmat, lukuun ottamatta maailman parasta mummia, (lasten isän äiti) ovat menneet jo pois. Lapseni eivät ole edes saaneet nähdä näitä isovanhempiaan koskaan.
Minun isäni oli luultavasti saman tyylinen kuin teidän pappa, just ja just jutellaan säästä jne. mutta silti kaipaan häntä aivan tajuttomasti ja olisin niin toivonut, että lapseni olisivat saaneet tutustua isääni.
Ja vaikka ei iskän kanssa tunteiltu tai kovin höpötelty niin tekisin lähes mitä vain, että saisin istahtaa jälleen keittiönpöydän ääreen höpöttämään siitä hiivatin säästä.

Lapsellasi on mahdollisuus tutustua isovanhempiinsa/isovanhempaansa - se on erittäin hyvä asia. Toivotaan siis paapalle pitkää ikää, jotta lapsesi saa viettää hänen kanssaan vielä monet hetket.

Ymmärrän kyllä harmituksesi, mutta koita ajatella asiaa mielummin niin, että parempi tämä kuin se, että pappaa ei olis olemassa.

 

[Lispetti]

-"Opettavat? " - ei en ole opettanut mitään, oletin kyllä että kiinnostaisi tehdä edes jotain muuta kuin keksiä koko ajan jotain muuta mitä mennä yksin tekee.
- "Mitä normaalistikin tekee". - nimenomaan, olen sitten tehnyt kahdestaan lapsen kanssa lumitöitä, ollut ulkona, ihan niin kuin normaalisti kotonakin. Miksi olemme sukulaisissa?
- "ahkeraa tekemistä kappale", oikeesti? Ja kuvittelit että edes joku näistä kävisi....?
- ja viiminen kappale, älä sitten erehdy pyytämään kylään, jos ei oikeasti kiinnosta. Lapsi ei tästä saa muuta kuun pahan mielen, niin kuin minäkin. Voimme olla kotonakin häiritsemästä ketään

Mitäs jos antaisit papan ja lapsen kehittää ihan omat suhteensa?

Oletko sä esittänyt papalle tämän saman toiveen mitä tänne kirjoitit?
Mutta älä nyt ainakaan enempää kerrytä tuota katkeruuttas, että et vallan räjähdä sitä toivetta esittäessäs...

 

[Lispetti]

Annanhan papan ja lapsen tutustua toisiinsa iha rauhassa ensin. Välimatkasta päätellen he eivät ole tavanneet kovin usein, joten ovat luonnollisesti vieraita toisilleen.
Papallakin on ne omat rutiinit, joita pitää tehdä vieraista välittämättä, ei niitä tarvitse muuttaa vain teidän vierailunne vuoksi ja sen vuoksi, että pikkupikkujälkeläinen tai sen vanhempi haluaa tehdä kaikkea mitä kuvittelee, mitä muutkin isovanhemmat tekevät pikkusien kanssa.
Olet pettynyt, koska pappa vierastaa luonnollisesti uutta ihmistä. Ei ihmisen iällä ole merkitystä, vierastaako vaiko ei.
He eivät tarvitse kuin aikaa ja aikaa. ja papasta voi tuntua myös sinun läsnäolosi kiusalliselta, koska kirjoituksesi perusteella vaadit erittäin paljon läheisiltäsi ihan arjessa kaikenlaista oman pääsi mukaan.

Näin just.

Ja joku tuolla aiemmin fiksusti kirjoitti että lapsikin oppii olemaan aloillaan ehkä papan kanssa. Eli ihan hyvä asia sekin.
Ja! Täytyy muistaa, että meitä ihmisiä on erilaisia ja sehän on ihana asia, kunhan tuo erilaisuus ei ole sellaista että tehdään pahaa ihmisille. Ja jokaisen vanhemman on hyvä tukea lapsen kasvua siihen suuhtaan, että erilaisuus on rikkaus. Olisi ihan hiivatin tylsää jos kaikki olisimme samanlaisia - emme esim. oppisi toisiltamme ja itsestämme juuri mitään jos noin olisi...

 

[vierailija]

Kun tekee tänne maailmaan uuden ihmisen, sitoutuu antamaan hänelle hyvät lähtökohdat elämään. Nyt osa kirjoittajista puhuu lapsista kuin esineistä, leluista jotka on hankittu kun on haluttu joku jolla vähän viihdyttää itseään, mutta jonka mukana ei tule mitään velvollisuuksia sen jälkeen kun taaperoiästä on päästy. Mutta velvollisuudet tulee siinä mukana, halusi tai ei. Ja näistä velvollisuuksista tärkein on emotionaalisen kasvun tukeminen, sen tunteen tukeminen että lapsi on tärkeä ja kuuluu johonkin, ja että hänellä on osallisuuden kokemus omassa perheessään ja omassa elämässään. Ja se kaikki tapahtuu lapsen huomioimisen ja vuorovaikutuksen kautta. Ja koska sitä oletettavasti uskoisi, että oma lapsi on tärkeä vielä senkin jälkeen kun lapsilisien maksu loppuu, on hyvin tärkeää tukea omaa lastaan tämän omassa vanhemmuudessa. Mikä taas kerran käy myönteisen vuorovaikuttamisen kautta, sekä lapsen kanssa että lapsenlapsen kanssa. Se on vanhemman työtä. Tärkeintä työtä mitä hän ikinä tekee. Ero hyvinvoivien sukujen ja huonosti voivien sukujen välillä on nimenomaan tämä, että hyvinvoivat yrittävät joka sukupolvessa siirtää lapsilleen vähän vähemmän sitä paskaa mitä ovat itse kokeneet, kun taas huonosti voivat siirtävät lapsilleen sen saman taakan mitä ovat itse kantaneet, eivätkä edes yritä muuttaa sitä. Ja se on ihan oikeasti niin yksinkertaista, että on kiltti lapselleen ja kuuntelee mitä tällä on sanottavana sekä tekee asioita yhdessä.

Ne isovanhemmat, jotka suureen ääneen meuhkaavat, että omat lapset on jo hoidettu, eikä lapsenlapset enää kiinnosta, ovat poikkeuksetta olleen surkeita vanhempia omille lapsilleenkin. Lapsia on lähinnä aivopesty olemaan kiitollinen siitä, että vanhempi ei ollut vieläkin surkeampi vanhempi. Yleensä nämä lapset on perheessä itse niitä, jotka miettivät aina vanhempiensa tarpeita, säälivät ja hoivaavat heitä ja oireilevat sitten aikuisena kun kokevat, ettei heillä ole itsellään ihmissuhteissaan mitään oikeuksia eikä oikeutta vaatia rakkautta ja hellyyttä.

Jos ette halua lapsia, älkää tehkö lapsia. Jos ette halua tehdä sitä joskus tylsääkin duunia mitä vanhemmuus on, älkää tehkö lapsia. Jos olette mieluummin tietokoneella kuin lasten kanssa älkää tehkö lapsia. Lapsia ei ole pakko tehdä. Koskaan, kenenkään.

Juurikin näin!

 

[Boobabe]

Niin pyysi käymään mutta ei mitään muuta. Ei kaikista ole leikkijäksi.

 

[AivanSama]

Mulla oli iäkkäät vanhemmat ja molemmat leikkivät kanssani kun olin lapsi. Onneksi. Kyllä aikuinen voi leikkiä, ei tartte pakosta olla leikkikavereita.
Halusin aina leikkiä sairaalaa ja vaikka vanhemmat kävivät usein sairaalassa, luulis ettei kiinnostaisi silloin leikkiä sairaalaa, mutta kiinnosti kyllä.
Se sen sijaan on tympeää kun jossain työpaikan kokoontumisessa työtovereiden, aikuisten, pitäs KESKENÄÄN leikkiä...ihan pimeetä.

Tä on muuten ihan totta. Vastenmielisintä on se, kun pakosta joutuu virkistyspäiville, jossa pakosta joutuu leikkimään työkavereiden kanssa jotain ihan keila- juttuja.

 

[AivanSama]

Kun tekee tänne maailmaan uuden ihmisen, sitoutuu antamaan hänelle hyvät lähtökohdat elämään. Nyt osa kirjoittajista puhuu lapsista kuin esineistä, leluista jotka on hankittu kun on haluttu joku jolla vähän viihdyttää itseään, mutta jonka mukana ei tule mitään velvollisuuksia sen jälkeen kun taaperoiästä on päästy. Mutta velvollisuudet tulee siinä mukana, halusi tai ei. Ja näistä velvollisuuksista tärkein on emotionaalisen kasvun tukeminen, sen tunteen tukeminen että lapsi on tärkeä ja kuuluu johonkin, ja että hänellä on osallisuuden kokemus omassa perheessään ja omassa elämässään. Ja se kaikki tapahtuu lapsen huomioimisen ja vuorovaikutuksen kautta. Ja koska sitä oletettavasti uskoisi, että oma lapsi on tärkeä vielä senkin jälkeen kun lapsilisien maksu loppuu, on hyvin tärkeää tukea omaa lastaan tämän omassa vanhemmuudessa. Mikä taas kerran käy myönteisen vuorovaikuttamisen kautta, sekä lapsen kanssa että lapsenlapsen kanssa. Se on vanhemman työtä. Tärkeintä työtä mitä hän ikinä tekee. Ero hyvinvoivien sukujen ja huonosti voivien sukujen välillä on nimenomaan tämä, että hyvinvoivat yrittävät joka sukupolvessa siirtää lapsilleen vähän vähemmän sitä paskaa mitä ovat itse kokeneet, kun taas huonosti voivat siirtävät lapsilleen sen saman taakan mitä ovat itse kantaneet, eivätkä edes yritä muuttaa sitä. Ja se on ihan oikeasti niin yksinkertaista, että on kiltti lapselleen ja kuuntelee mitä tällä on sanottavana sekä tekee asioita yhdessä.

Ja nyt sinä puhut lapsista kuin he olisivat jotain sellaista, joiden avulla sinä voit nostaa itsesi jalustalle ja tehdä tärkeäksi, koska olet niin oivallisen ihana ja kaikkesiantava vanhempi.
Vähäinen järkevä asia valuu tekstistäsi täysin hukkaan, kun koko teksti enimmäkseen ärsyttää saarnamaisella tyylillään. Puhut täällä aikuisille normaaleille ihmisille kuin idiooteille ja selkeästi kuvittelet olevasi muiden yläpuolella.
Eiköhän jokainen vähääkään järjissään oleva vanhempi tee parhaansa, jotta hänen lapsensa olisivat onnellisia ja voisivat hyvin.

Ja mikä hemmetin ero "hyvin voivien" sukujen ja "huonosti voivien sukujen" välillä??? Niinkun ihan oikeasti?

Ne isovanhemmat, jotka suureen ääneen meuhkaavat, että omat lapset on jo hoidettu, eikä lapsenlapset enää kiinnosta, ovat poikkeuksetta olleen surkeita vanhempia omille lapsilleenkin. Lapsia on lähinnä aivopesty olemaan kiitollinen siitä, että vanhempi ei ollut vieläkin surkeampi vanhempi. Yleensä nämä lapset on perheessä itse niitä, jotka miettivät aina vanhempiensa tarpeita, säälivät ja hoivaavat heitä ja oireilevat sitten aikuisena kun kokevat, ettei heillä ole itsellään ihmissuhteissaan mitään oikeuksia eikä oikeutta vaatia rakkautta ja hellyyttä.

Tällaisiin isovanhempiin en ole koskaan törmännyt. Sellaisiin kyllä, joilla on omaakin elämää ja näyttävät hekin saavan kuraa niskaan, kun eivät ole aina käytettävissä lastenhoitoapuna. Se ei toki tarkoita sitä, että mainitsemasi kaltaisi isovanhempia ei olisi, luulen, että he eivät kuitenkaan ole kovin "yleisiä".

Jos ette halua lapsia, älkää tehkö lapsia. Jos ette halua tehdä sitä joskus tylsääkin duunia mitä vanhemmuus on, älkää tehkö lapsia. Jos olette mieluummin tietokoneella kuin lasten kanssa älkää tehkö lapsia. Lapsia ei ole pakko tehdä. Koskaan, kenenkään.

Edelleenkin, ällöttävää saarnaamista ja pätemistä ja yksioikoisen näkemyksen ylistämistä.
Eiköhän jokaista normaalia vanhempaa kyllästytä aina joskus ja sitä viettää mielummin hetken omissa oloissaan, kuin olisi saatavilla lapsilleen vuorokauden kaikkina aikoina.

 

[Lispetti]

Jos te saarnaajat sitä pelkäätte, että lapsenne jotenkin kärsii siitä kun isovanhemmat eivät leiki teidän lasten kanssa, niin mielestäni tuo pelko menee ihan hukkaan.

Ei minunkaan vanhemmat ole mun kanssa leikkineet ja isäkin oli eräänlainen jörö, silti minusta kasvoi ihan toisenlainen, enkä ole katkera eikä minulla ole huonoja ajatuksia siitä, että isovanhemmat tai vanhemmat eivät leikkineet minun kanssa.

Minä tykkään leikkiä omien sekä vieraidenkin lasten kanssa ja olen usein kuin yksi lapsista, mutta isompi ja rohkeampi.
Paljon mielummin olenkin leikkipuistossa ja muissa huvijutuissa lasten kanssa, kuin vanhempien...usein vanhemmilla on juuri tuollaisia ap:n juttuja ja eipä niitä viitsi kauaa kuunnella kun olis niin paljon kivampaa pitää hauskaa.

Olisko tuo meuhkaaminen tästä leikkimisestä nyt ihan vaan teidän omassa päässänne...? - te koette mielipahaa ja siirrätte sen vielä lapseen...?
Mun mielestä vanhemmat ovat lapsen ohjaajia sekä tuki ja turva. Voisin väittää, että lapsen kasvu ja kehitys on ihan normaali, vaikka aikuinen ei leikkis lasten kanssa. Sitä välittämistä voi osoittaa niin monilla muillakin keinoilla.

 

[Boobabe]

Ja jos te saarnaajat sitä pelkäätte että lapsenne jotenkin kärsii siitä, että isovanhemmat eivät leiki teidän lasten kassa niin mielestäni tuo pelko menee ihan hukkaan.

Ei minkunkaan vanhemmat ole mun kanssa leikkineet ja isäkin oli eräänlainen jörö, silti minusta kasvoi ihan toisenlainen, enkä ole katkera eikä minulla ole huonoja ajatuksia siitä, että isovanhemmat tai vanhemmat eivät leikkineet minun kanssa.

Minä tykkään leikkiä omien sekä vieraidenkin lasten kanssa ja olen usein kuin yksi lapsista, mutta isompi ja rohkeampi.
Paljon mielummin olenkin leikkipuistossa ja muissa huvijutuissa lasten kanssa, kuin vanhempien...usein vanhemmilla on juuri tuollaisia ap:n juttuja ja eipä niitä viitsi kauaa kuunnella kun olis niin paljon kivampaa pitää hauskaa.

Olisko tuo meuhkaaminen tästä leikkimisestä nyt ihan vaan teidän omassa päässänne...? - te koette mielipahaa ja siirrätte sen vielä lapseen...?
Mun mielestä vanhemmat ovat lapsen ohjaajia sekä tuki ja turva. Voisin väittää, että lapsen kasvu ja kehitys on ihan normaali, vaikka aikuinen ei leikkis lasten kanssa. Sitä välittämistä voi osoittaa niin monilla muillakin keinoilla.

Mulla ei ollut koskaan isovanhempia.
Olkaa onnellisia keillä on tai oli.

 

[AivanSama]

Jos te saarnaajat sitä pelkäätte, että lapsenne jotenkin kärsii siitä kun isovanhemmat eivät leiki teidän lasten kanssa, niin mielestäni tuo pelko menee ihan hukkaan.

Ei minunkaan vanhemmat ole mun kanssa leikkineet ja isäkin oli eräänlainen jörö, silti minusta kasvoi ihan toisenlainen, enkä ole katkera eikä minulla ole huonoja ajatuksia siitä, että isovanhemmat tai vanhemmat eivät leikkineet minun kanssa.

Minä tykkään leikkiä omien sekä vieraidenkin lasten kanssa ja olen usein kuin yksi lapsista, mutta isompi ja rohkeampi.
Paljon mielummin olenkin leikkipuistossa ja muissa huvijutuissa lasten kanssa, kuin vanhempien...usein vanhemmilla on juuri tuollaisia ap:n juttuja ja eipä niitä viitsi kauaa kuunnella kun olis niin paljon kivampaa pitää hauskaa.

Olisko tuo meuhkaaminen tästä leikkimisestä nyt ihan vaan teidän omassa päässänne...? - te koette mielipahaa ja siirrätte sen vielä lapseen...?
Mun mielestä vanhemmat ovat lapsen ohjaajia sekä tuki ja turva. Voisin väittää, että lapsen kasvu ja kehitys on ihan normaali, vaikka aikuinen ei leikkis lasten kanssa. Sitä välittämistä voi osoittaa niin monilla muillakin keinoilla.

Täysin samalla linjalla... paitsi mä en tykkää leikkiä lasten kanssa. Voin kyllä leipoa, askarrella, piirtää, tehdä ruokaa, siivota ym. ym. ym. Legojen rakentelu on ainut "leikki" josta tykkään.

 

[vierailija]

Ei mullakaan aikoinaan ollut sellaista "leikkipappaa", eikä se mun elämääni haitannut. Yhtä tärkeä oli mulle silti. Toinenkin pappani oli mulle tärkeä ( kuoli jo varhain mun ollessa pieni), mutta silti on hyvin lämpimät muistikuvat hänestä.

Eiköhän tässä ole tärkeämpikin asioita, kuin että leikkiikö pappa lastenlastensa kanssa...

 

[vierailija]

Eiköhän jokainen vähääkään järjissään oleva vanhempi tee parhaansa, jotta hänen lapsensa olisivat onnellisia ja voisivat hyvin.

Ja mikä hemmetin ero "hyvin voivien" sukujen ja "huonosti voivien sukujen" välillä??? Niinkun ihan oikeasti?

No varmaankin monilla tarkoitusperät ovat hyvät, harvapa lapselleen pahaa haluaa.
Kuitenkin on olemassa paaaaaljon vanhempia, jotka eivät tiedosta omia traumojaan ja puutteellisia kasvatustaitoja, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.
Se vaatii oikeasti työtä katkaista haitalliset, omilta vanhemmilta opitut käytös-ja ajatusmallit.
Ihminen on aina perheensä ja sukunsa "tuote".

Itse käsitin tuon sukuasian niin, että hyvinvoivissa ei ole paljon ratkaisemattomia traumoja, kaunoja, jännitteitä ja perheenjäsenillä on lämpimät välit toisiinsa vielä kun lapset ovat aikuisia.
Vanhempia kiinnostaa lastensa kuulumiset ja elämä vielä kun nämä ovat aikuisia, samoin aikuiset lapset haluavat pitää yhteyttä vanhempiinsa.
Huonosti voivissa on paljon puhumattomia ongelmia ja kaunoja, vanhemmat ovat siirtäneet kyseenalaistamatta omaa toimintaansa omat traumansa lapsilleen, vanhemmat eivät ole kiinnostuneita puhumaan menneistä asioista ja näin parantamaan suhdetta aikuisiin lapsiinsa.

 

[vierailija]

Kun tekee tänne maailmaan uuden ihmisen, sitoutuu antamaan hänelle hyvät lähtökohdat elämään. Nyt osa kirjoittajista puhuu lapsista kuin esineistä, leluista jotka on hankittu kun on haluttu joku jolla vähän viihdyttää itseään, mutta jonka mukana ei tule mitään velvollisuuksia sen jälkeen kun taaperoiästä on päästy. Mutta velvollisuudet tulee siinä mukana, halusi tai ei. Ja näistä velvollisuuksista tärkein on emotionaalisen kasvun tukeminen, sen tunteen tukeminen että lapsi on tärkeä ja kuuluu johonkin, ja että hänellä on osallisuuden kokemus omassa perheessään ja omassa elämässään. Ja se kaikki tapahtuu lapsen huomioimisen ja vuorovaikutuksen kautta. Ja koska sitä oletettavasti uskoisi, että oma lapsi on tärkeä vielä senkin jälkeen kun lapsilisien maksu loppuu, on hyvin tärkeää tukea omaa lastaan tämän omassa vanhemmuudessa. Mikä taas kerran käy myönteisen vuorovaikuttamisen kautta, sekä lapsen kanssa että lapsenlapsen kanssa. Se on vanhemman työtä. Tärkeintä työtä mitä hän ikinä tekee. Ero hyvinvoivien sukujen ja huonosti voivien sukujen välillä on nimenomaan tämä, että hyvinvoivat yrittävät joka sukupolvessa siirtää lapsilleen vähän vähemmän sitä paskaa mitä ovat itse kokeneet, kun taas huonosti voivat siirtävät lapsilleen sen saman taakan mitä ovat itse kantaneet, eivätkä edes yritä muuttaa sitä. Ja se on ihan oikeasti niin yksinkertaista, että on kiltti lapselleen ja kuuntelee mitä tällä on sanottavana sekä tekee asioita yhdessä.

Ne isovanhemmat, jotka suureen ääneen meuhkaavat, että omat lapset on jo hoidettu, eikä lapsenlapset enää kiinnosta, ovat poikkeuksetta olleen surkeita vanhempia omille lapsilleenkin. Lapsia on lähinnä aivopesty olemaan kiitollinen siitä, että vanhempi ei ollut vieläkin surkeampi vanhempi. Yleensä nämä lapset on perheessä itse niitä, jotka miettivät aina vanhempiensa tarpeita, säälivät ja hoivaavat heitä ja oireilevat sitten aikuisena kun kokevat, ettei heillä ole itsellään ihmissuhteissaan mitään oikeuksia eikä oikeutta vaatia rakkautta ja hellyyttä.

Jos ette halua lapsia, älkää tehkö lapsia. Jos ette halua tehdä sitä joskus tylsääkin duunia mitä vanhemmuus on, älkää tehkö lapsia. Jos olette mieluummin tietokoneella kuin lasten kanssa älkää tehkö lapsia. Lapsia ei ole pakko tehdä. Koskaan, kenenkään.

Lapset syntyy osaksi perhettä. EI PERHEEN NAVAKSI, jonka ympärillä pöyritään.

Lasten kanssa eletään yhdessä. ei lapsille. Juuri tämä lapsen nostattaminen kultatuolille on se mikä aiheuttaa lapsilla ja nuorilla ongelmia.

Mutta onhan se vanhemman egoa kohottavaa kun tanssii lapsen ympärillä sen sijaan että eläisi lapsen kanssa antaen näin arvokasta mallia. Meistä kukaan ei ole napa. Eikä kaikki ihmiset ole samanlaisia. Ap:kin voisi OMIEN ODOTUSTENSA sijaan miettiä että papan tapa olla lapsen kanssa on hänen tapansa. Ei sen väärempi kuin ap tapa olla lapsen kanssa. Pappa on lasta pyytänyt kylään sehän tärkeintä.

 

[vierailija]

Se on sitä suoritusvanhemmuutta, kun omaa arvoa mitataan sillä kuinka äärimmäisyyksiin voidaan oma elämä muuttaa pyörimään vain lapsen ympärillä, ja sitten loukkaannutaan, kun kaikki muut eivät koe tuota järkeväksi toimintatavaksi.

 

[FreezeCat]

Milloin sita "vain" osattais olla ja viihtya niitten laheisten ihmisten seurassa? Ei rakennettais niita odotuksia ja tilannekuvia, vaan - oltais siina hetkessa.

Jokaisella vanhemmalla kuin myos isovanhemmalla on ne omat taitonsa ja kykynsa olla lapsensa/lapsenlapsensa kanssa. Joku on se touhukkaampi tapaus, joku toinen taas hitaastilampiavampi - omalla persoonallaanhan taalla mennaan ja se riittaa .

 

[vierailija]

Lapset syntyy osaksi perhettä. EI PERHEEN NAVAKSI, jonka ympärillä pöyritään.

Lasten kanssa eletään yhdessä. ei lapsille. Juuri tämä lapsen nostattaminen kultatuolille on se mikä aiheuttaa lapsilla ja nuorilla ongelmia.

Mutta onhan se vanhemman egoa kohottavaa kun tanssii lapsen ympärillä sen sijaan että eläisi lapsen kanssa antaen näin arvokasta mallia. Meistä kukaan ei ole napa. Eikä kaikki ihmiset ole samanlaisia. Ap:kin voisi OMIEN ODOTUSTENSA sijaan miettiä että papan tapa olla lapsen kanssa on hänen tapansa. Ei sen väärempi kuin ap tapa olla lapsen kanssa. Pappa on lasta pyytänyt kylään sehän tärkeintä.

Lapsen kasvattaminen ei ole lapsen kultatuolille nostamista tai maailmannapana pitämistä.
Helpompaahan se on antaa lapsen mennä vaan muun lauman mukana, sen kummemmin kasvattamatta tai miettimättä omaa toimintaansa.