Ensimmäinen lyönti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hurja ruut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hurja ruut

Vieras
Riitelimme rajusti muutama päivä sitten. Mies sai raivarin, huusi, haukkui, paiskoi ovia ja alkoi heitellä minua tavaroilla, henkarilla yms. Säikähdin tosi paljon, mutta en juossut pois. Sanoin, että lyö nyt vielä, niin pääset minusta.

Nyt on kuitenkin tosi huono fiilis, en uskalla ottaa mitään asiaa enää käsiteltäväksi, kun pelkään uutta kohtausta. Mutta nämä riidan syyt eivät ole mihinkään kadonneet ja ne täytyisi käsitellä, että yleensä voi jatkaa. Elämme nyt hiljaisuudessa ja ilmeisesti se sopii miehelle.

Luulen, että tuo tavaroiden paiskominen on kuitenkin esiaste ja seuraavaksi saan turpiini. En halua alistua väkivallan edessä, mutta niinhän tässä on käymässä.
 
Raivokohtaus ei tilannetta ratkaise,pahentaa vain. Itse en hyväksy naiselta tai mieheltä raivoavaa tavaroiden heittelyä,myöskään muutakaan uhkaavaa tilannetta,se on toisen alistamista pelkoon.
Miehellä olikin tarkoitus sinut hiljentää ettet uskaltaisi ottaa asiaa enää esille.
Mies on ylittänyt tietyn käyttäytymisen rajan, joka peloittaa sinua.
Olet tallonut miehen varpaita henkisesti ja hän kokee sinut uhkaavana,kun vaadit keskustelemaan ja mies ei löydä oikeita sanoja.

Mitenkähän jatkossa,jos tulee vastaavanlaisia tilanteita ja pelko turpiin tulemisesta on vahvana mielessä. Molemmat tiedätte sen.

 
Miten oikein pääsen tästä tilanteesta, eihän näinkään voi jatkaa, että asiat vaietaan tai lakaistaan maton alle? Tämä ei ole suhde, jossa haluan elää, tuskin mieskään.

Yritin ystävällisesti aloittaa keskustelun, mutta hän sanoi kovalla äänellä, että ei nyt jaksa. Tämä alistuva nainen en ole minä, enkä pidä tilanteesta yhtään.
 
Itselläni - meillä siis, tietty - oli joitakin vuosia sitten tilanne, että melkein löin vaimoani. Jostakin siis riideltiin tulisesti ja kun sellainen ei yleensä ole tapana, niin meni yli. Monta vakavaa keskustelua sen jälkeen tarvittiin, ennen kuin luottamus palautui välillemme: molemmat kuitenkin tiesimme, ettei suhteessamme ole mitään perusvikaa, rakkautta on ja keskinäistä jakamista. Mietin sitä, että kummasta teillä oli kysymys: vuotiko pikku hiljaa täyttynyt kattila vihdoin yli, vai oliko kyseessä äkillinen purkaus, jossa pieni asia kasvoi mielettömiin mittoihin?
 
Minulla on mies, joka pitää oikeutenaan saada raivokohtauksia. Ei ole lyönyt eikä varmaan koskaan tule niin tekemäänkään, mutta silti... Raivoaminen on henkistä väkivaltaa ja aivan yhtä tuomittavaa kuin fyysinen kiinnikäyminen! Teillä oli nyt vasta ensimmäinen kerta. Aseta rajat heti. Ilmoitat rauhallisesti ja selkeäsanaisesti, ettet hyväksy mieheltäsi tuollaista käytöstä etkä tule siihen alistumaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos seuraava kerta tulee, se on kerrasta poikki.

Muuten sinulle käy niinkuin minulle, että alistut ja elät jatkuvasti sen seuraavan raivokohtauksen pelossa.
 
Kysymys oli miehen tekemästä typerästä teosta, josta en pitänyt. Ei ollut sopimuksemme mukaista. Hän ei selvästikään osaa keskustella eikä pitää puoliaan. Saa suunsa auki vasta sitten, kun menee yli ja osaa sanoa sanottavansa vain huutamalla, ainakin ne kaikkein vaikeimmat asiat.

Arvosteli minun käytöstäni. Pidin arvostelua osittain oikeutettuna, mutta en paiskomista enkä pelottelua. Siksi jäi pattitilanne päälle. Enkä nyt enää uskalla ottaa puheeksi koko asiaa, kun kerran yritettyäni sain tiuskintaa osakseni. Ilmeisesti hän on jonkin verran peloissaan, että tämä loppuu tähän. Ja puhumattomuudella pitkittää tilannetta.
 
Eikö se ole niin että sinä ruut pitkität myös jos annat miehen vaientaa keskustelun. Pitkittämällä vaikenemalla alkavaa suhdetta ei pidetä. Ainakaan siitä ei mitään kovin hyvää tasapainoista suhdetta tule.
Millainen riitapukarisi on? Jos täällä kirjoittelisi tulisiko ymmärrystä yhtään sinulle..
 
hei hei hei..
Mä oon nainen ja käytän samaa keinoa. Se tehoaa. älkää olko nynnyjä!!!

Hyökkäys on paras puolustus, vaikka itse olisi ollut kuin huonoilla teillä tahansa!!

Muistakaa se, mimmit!
 
Minunkin mielestäni pitkität tilannetta ja tahallisesti alistut tuohon hiljaisuuteen. Eli tilanne on just sellainen kuin mies haluaakin sen olevan. Sinuna pakkaisin tavarani ja lähtisin. Sitten ilmoittaisin puhelimella tms. miehelle, että et halua jäädä suhteeseen, jossa ei edes kyetä keskustelemaan vaikeista asioista. Sano myös ettet suostu pelkäämään, että milloin ukko käy sinuun käsiksi. Eli joko asia keskustellaan ilman väkivaltaa tai sitten suhde on ohi.

Tai tietysti jos haluat jäädä suhteeseen ja olla keskustelematta asiasta niin jää ja ole. Ihan sama. Itsehän päätät.
 
Minusta raivopäisen miehen kannattaa ensin antaa rauhoittua ennenkuin menee yrittämän keskustelua. Mies on luultavasti hiljaa siksi, että ei halua uutta raivokohtausta, eikä edes tiedä mitä sanoa. Kuuntelemisesta kovin moni mies ei ymmmärrä, koska miehelle keskustelu tarkoittaa vuoropuhelua, jossa hän sanoo ja nainen sanoo suurinpiirtein samat asiat mitä mies on suunnitellut päässään oikeiksi vastauksiksi. Mies ottaa siten paineita siitä, että osaako hän sanoa "oikein" jolloin kaikki on hyvin, vai sanooko "väärin" jolloin nainen menee hysteeriseksi ja tilanne karkaa miehen "hallinnasta".
Miehet ovat sellaisia, kun menee yli hilseen, niin heidän kanssaan ei kannata silloin puhua suhteen tilasta mitään. Mieti ap miluummin itse tahollasi asiaa, niin saat asiat mittasuhteisiin. Mieti suhdettannne muiltakin osin, kuin raivokohtauksen kannalta, mieti ihan kaikkea.

Tässä muutama neuvo naisen elämään:

1. Huolehdi siitä -AINA- että sinulla on paikka minne mennä. Oli suhde sitten hyvä tai huono, niin aina on oltava käsilaukussa 20 euroa rahaa taksiin, ja 25 euroa motellihuoneeseen. Ja kännykkä. Tämä siksi, että voi äänestää jaloillaan, tai mennä turvaan väkivaltatilanteista. miehille(useimmille tavallisille suomalaismiehille) nimittäin on riitatilanteessa turha puhua. Jos tiedät olevasi oikeassa, ja alat aistia miehen olevan idiootti pässi, otat jalat allesi ja jätät ukon istumaan ja kuivattelemaan sahajauhojaan. Miehen elämä ei ole helppoa, eikä kannata odottaa raivoissaan olevan miehen suusta mitään järkevää. motelli siksi, että jos menet aina likkakavereiden luokse jauhamaan, mies saa siitäkin alemmuuskompleksin ja ajattelee että nainen on kostoksi pettämässä, eikä saa edelleenkään sahajauhojaan kuiviksi. No, mutta kunhan on paikka minne mennä, jossa voi tulla itse järkiinsä ja odottaa miehen tulevan järkiinsä. Oma asuntokin on ihan hyvä idea, ei aina ole pakko asua miehen kanssa samaa taloutta vaikka suhteessa onkin.

2. Mies tuntee olonsa turvattomaksi ollessaan väkivaltainen. Voit luottaa siihen, että jos mies on ns. Normaalimies, hän jossain määrin häpeää omia tekojaan. Jos hän ei ole sinua vielä lyönyt, niin älä rupea uhriksi.

3. Älä soita suutasi miehelle. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö saisi olla eri mieltä, mutta oma raivo kannattaa pitää myös kurissa. Jotkut naiset, jotka kertovat minulle pelkäävänsä parisuhdeväkivaltaa, ovat todellisuudessa aika moisia turvanlouskuttajia itse, ja humalassa provosoivat ukkoaan. Tätä ei pidä sekoittaa oikeaan perheväkivaltatilanteeseen, ja jos koet väkivaltaa, menet vaikka terapiaan ja turvakotiin, heti eikä viidestoistapäivä.

Kuitenkin jotkut naiset osaavat iskeä miestä suoraan herkkään hermoon sanoillaan, ja silloin tapahtuu jotain räjähtämistä mutta ei aina varsinaista lyömistä.

Itse tiedät ap mitä tehdä, jos et viihdy suhteessa, niin mikä sinua pitelee, vaikka mies ei riehuisikaan. Plkkä puhumattomuus on sinänsä jo aika raastavaa, ainakin jos näin on pitemmän päälle. Jokainen tietää parhaiten itse milloin riita on epänormaalin raju.

Ja joskus asioiden selkiyttämiseen riittää pelkkä aikalisä. Sitten joko erotaan tai ei , mutta tuollaisia asioita ei tarvitse heti päättää ja puida.

Ensin on asumusero, sitten vasta on avioero. Eikä kaikista asioista ole pakko edes keskustella nimenomaan miehen kanssa, kirjoittaa vaikka päiväkirjaa jos pitää suhteelle saada joku purku. Mies on mies ja nainen on nainen. Täysi ymmärrys lienee mahdotonta molemmillla sukupuolilla.
 
Edellinenkin vastaus puolsi sitä, että älä alistu. Minä olen ahkä ääritapaus koska teen samaa toisinpäin, mutta olen huomannut että se tehoaa. Nopeet syö hitaat ja voimakas alistaa heikon. Kumpi olet?

Tasaarvoa et tuosta suhteesta löydä! Se on fakta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja akkasta:
Raivokohtaus ei tilannetta ratkaise,pahentaa vain. Itse en hyväksy naiselta tai mieheltä raivoavaa tavaroiden heittelyä,myöskään muutakaan uhkaavaa tilannetta,se on toisen alistamista pelkoon.
Miehellä olikin tarkoitus sinut hiljentää ettet uskaltaisi ottaa asiaa enää esille.
Mies on ylittänyt tietyn käyttäytymisen rajan, joka peloittaa sinua.
Olet tallonut miehen varpaita henkisesti ja hän kokee sinut uhkaavana,kun vaadit keskustelemaan ja mies ei löydä oikeita sanoja.

Mitenkähän jatkossa,jos tulee vastaavanlaisia tilanteita ja pelko turpiin tulemisesta on vahvana mielessä. Molemmat tiedätte sen.

No minun mielestäni siitä, että heitellään tavaroita, on vielä pitkä matka lyömiseen. Miehesi käytöstä en puolustele, mutta jos et oikeasti loukkaantunut tuossa välikohtauksessa, niin turha sitä on suurennellakaan. Ikävä juttu, ja miestäsi varmasti kaduttaa kovasti.

Tälläkin kertaa kuuntelisin neuvoja-iitaa, hyviä pointteja tuli useita.
 
Ihme pelkureita.??
Jos joku saa raivokohtauksen, muttei kuitenkaan käy käsiksi, ei se nyt heti ole syy lopettaa suhde. Voi olla että sanat ovat loppuneet, mutta hillitsi kuitenkin itsensä, ettei lyönyt. Mikä hänet sai siihen pisteeseen? Jos se oli vain tämä yksi kerta, ehkä kommunikointitavoissanne on vikaa. Kyllä joskus joku ihminen, ja jonkun asenteet voivat saada siihen raivon pisteeseen että tekisi mieli lyödä. Ei voi huutaa kuin turhautunutta raivoa, itsekuri estää enemmän väkivallan, olisiko tällaisesta kyse?
 
Tämä ei suoranaisesti ole ap:lle, vaan joihinkin muihin kommentteihin.

Väkivalta on tietysti parisuhteessa tuomittavaa, kuten muutenkin. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä on oikeus tuntea ja ilmaista kaikkia tunteita, myös aggressiota. Ei kukaan voi olettaa, että toinen tukahduttaa kaikki negatiiviset tunteensa ja alistuu tahtonsa alle hiljaa. On eri asia huutaa, kun kumppani on läsnä ja tahallaan raivota juuri kumppanille henkilökohtaisesti. Myös näitä tunteita pitää pystyä käsittelemään ja hyväksyä se, että erimielisyyksiä tulee. Ei joka tunteenpurkausta voi marttyyrina ottaa itseensä.

Sen oman kumppanin kanssa pitää vaan opetella, milloin on kyse normaalista tunneskaalasta ja sitten yhdessä toimia sen kanssa. Missään nimessä ei pidä sopeutua henkiseen eikä fyysiseen väkivaltaan, mutta kaikki äänen korottaminen ja suuttuminen ei sitä ole.
 
Tietysti ihmisen on saatava purkaa tunteensa ja mukavaa on jos riidat saa sovittua. Mutta yksi asia on varma: Kumppaniaan ei saa satuttaa! Olen sanonut poikaystävälleni että jos joskus satutan häntä niin minut pitää määrätä heti hoitoon koska olen liian sairas jos teen hänelle pahaa. Elämänkumppanin pitäisi olla henkilö joka rakastaa ja suojelee, eihän siitä tulee mitään jos häntä pelkää!
 
Voi tietysti yrittää sanoa miehelle hänen huutaessaan, että eikö tästä voitaisi keskustella ilman huutamista ihan nätisti. Joskus se kyllä voi provosoida huutoa vielä kovemmaksi, sillä jos mies "antaa luvan" itselleen raivota, niin sitä on vaikea saada laantumaan.

Jos ette pysty keskustelemaan ja pelkäät miehen käyvän käsiksi, niin kyllä pahalta kuulostaa. Pelko ja keskusteluyhteyden puuttuminen eivät ainakaan lisää välillänne olevaa läheisyyttä, vaan päinvastoin syö hellyyttä, luottamusta ja välittämistä.

Jos suhde on teidän kummankin mielestä jatkamisen arvoinen asia, niin kannattaisi yrittää nähdä vaivaa. Jos kerran juttelu ei onnistu, niin mites sitten ajatusten vaihto kirjoittamalla tai hakeutuminen parisuhdeterapiaan? Jos miehesi ei halua sellaista, niin ilmeisestikään hänen mielestä hänellä ei ole ongelmia (= ei aio muuttua) tai että sinä et ole sen arvoinen, vaan joudat mennä. Joskus kovakaan yrittäminen ei auta, vaan ero on ainoa ratkaisu.
 
Tuo edellinen ei ole minun vastaukseni.

Tottakai pelästyin miehen käytöstä, hän on minua 20 cm pidempi ja 40 kg painavampi, iso mies. Ei minulla ole mitään fyysisiä mahdollisuuksia puolustautua jos hän kiinni päättää käydä.
Tilanne on edelleen ennallaan, emme ole saaneet keskusteluyhteyttä auki. Päinvastoin, tuntuu vain tulehtuvan entisestään. En oikeastaan voi enää suutani avata, ettei hän ärsyynny.

Siispä olen hiljaa, tuijotan televisiota, luen, lenkkeilen yksin ja teen kotitöitä. Mikä järki on asua jonkun kanssa näissä olosuhteissa, kun yksin asuessa olisin kaikin tavoin vapaampi.

Mies kyllä sanoo edelleen hyvinä hetkinään rakastavansa yms. mutta miten hän voi rakastaa ihmistä, jonka mielipiteitä ei halua kuulla? Silloinhan olen vain mielikuvituksen tuote, unelma, en MINÄ. Pelkkä kuori.

Kerran aikaisemmin, ennen tätä kohtausta jo lähdin lätkimään, menin hotelliin yöksi. Seuraavana päivänä hän soitti ja oli kiltti ja rakastava ja pyysi takaisin. Ja minä menin. Silloin oli kyseessä erilainen riita. Nyt hän nosti senkin esiin ja huusi, että miten voin lähteä meidän kodista.

Neuvoja-iitan neuvot olivat järkeviä. En koe olevani turvanlouskuttaja, mutta silti olen pitänyt suuni kiinni viime päivät, ihan varmuuden vuoksi. Eipä ole asiaa miksikään muuttanut.
Tuntuu, että tässä on nyt liian suuri tukos aukaistavaksi. Onko sitten ero oikea ratkaisu? Kovasti sitä olen pohtinut ja täytyy sanoa, että suurin surun aihe tuntuu nyt olevan jättää kaunis koti ja ihana piha ....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hurja ruut:
Kovasti sitä olen pohtinut ja täytyy sanoa, että suurin surun aihe tuntuu nyt olevan jättää kaunis koti ja ihana piha ....

Vaadi hyvä nainen että saat erossa pihan itsellesi!
Kyllä se voidaan siirtää uuden kotisi parvekkeelle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja samma här:
Mun mies heitti mua perjantaina tyhjällä kaljatölkillä päähän. Olin itse provosoinut tilanteen siihen pisteeseen. Siitäs sain.

Siitäs sait, nimittäin tölkkipantin jos et ollut liian laiska viemään tölkkiä kierrätykseen!
 
Todella monet naiset miettivät tuossa tilanteessa, miten selviävät taloudellisesti yksin ja toki oman kodin, jonka eteen on tehnyt paljon töitä, menetys tuntuu pahalta. Kuitenkin sitä materiaa tärkeämpää on se, että voi elää ilman pelkoa ja ahdistusta.

 

Yhteistyössä