Ensin lapset ja sitten avioliitto!

[Hanskin mamma]

nooo... me hoidettiin asia "varman päälle"... eli ensin lapsi ja sit meidät vasta vihkastiin... sitä en osaa arvioida, et mitä olis tapahtunut, jos eka oltais menty naimisiin ja sit lapsi... mut jos joku asia eron aiheuttaa niin ei se tämä lapsiperheen arki ja elo ole... kyllä syyt silloin on jossain muualla... jos joskus on ollut "vaikeita aikoja" niin kyllä asiat on hoidettu niin, et laps ei ole joutunut välikappaleeksi...

 

[MorbidMama]

Ensin työ sitten hupi

 

[juuei]

Sitähän olen sanonut, että vähintään puoli vuotta pitäis asua yhdessä ensin. Siinä paljastuu suurimmat luonneviat.

Mutta totta hemmetissä lasten tulo vaikuttaa parisuhteeseen. Se kun jää auttamattomasti taka-alalle lasten ollessa ihan pieniä. Yhteinen aika on sitä ,että katotaan samaan aikaan telkkaria...
Se on sitten parista kinni, että ymmärretäänkö tämän olevan väliaikainen vaihe, josta vaan sinnitellään yli.

Toisaalta mua on aina suunnattomasti nää Älä koskaan ikinä muutu -veisut. Tottakai ihminen muuttuu vanhetessaan? Miettikää ny 50-vuotias "teini"... Kaikki risupartaradikaalitkin on parantuneet ja meneet oikeisiin töihin.

 

[Scarlett O Harava]

Mä olen eronnut avoliitosta tytön isän kanssa eikä sille mitää voi,elämä jatkuu.Huolimatta siitä,että suhde päättyi reilun 3 vuoden jälkeen,en kadu lapsen saamista siihen suhteeseen

 

[Lenita]

Juuri lasten takia menimme ensin naimisiin. Avioliiton suomia juridisia ja taloudellisia hyötyjä ei mikään muu yhteiselon muoto anna lapsille. Ja kun on naimisissa, niin tulee varmasti harkittua perusteellisemmin, kannattaako tosiaan erota vai onko kyseessä vain hetkellinen suksien ristiin meneminen.