L
lainattua tekstiä
Vieras
Kova jätkä
Maaliskuisena yönä erään kaupungin ravintolan lähikadulla nuorisoa pyörii pilvin pimein
myös tulevat päähenkilömme, kaikki enemmän tai vähemmän humalassa. Eräässä
seurueessa yksi tyyppi muita akressiivisemmassa mielentilassa, halusi näyttää olevansa kova jätkä, teki mieli iskeä joku katuun, hyvin tyypillinen suomalainen ilmiö, tapella pitäis saada.
Kuin tilauksesta paikalle ilmaantuu jonkun tuntema paikallinen vaaraton "häirikkö" mutta kovalle jätkälle oiva kohde
,härikkö soittaa suutaan, mutta kukaan ei oikein jaksa kuunnella, no kova jätkä lyö häirikön katuun, vaikk tämä olisi kaatunut pienestä tönäisystäkin muutenkin. Mitä seuraavaksi tapahtuu, uhrin päästä on kuulunut pieni "mossahdus" kun pää osui kaatuessaan katuun, se kertoo että aivokuori on murtunut takaraivon ja päälaen alueelta. Aivokuoren murtuminen on
aiheuttanut massiivisen aivoverenvuodon pikkuaivolohkojen sekä sekä aivokurkiaisen alueella, vamma on kuolettava.
Silla aikaa kova jätkä naureskelee ja kehuskelee porukassa muiden mukana ja poistuu paikalta. Paikallisella poliisilaitoksella otetaan vastaa ilmoitus tappelusta ravintola xxxxxxxxxxx edessä, yksi makaa kadulla, pahoinpiteliä poistunut.
Paikalla poliisit toteavat ambulassin tarpeen koska uhri ei reagoin millään tavoin herättelyihin.Seuraavaksi poliisit rupeavat etsintöihin silminnäkijöiden kuvauksen mukaisen henkilön kiinni saamiseksi, epäilty saadaan kiinni runsaan tunnin kuluessa
eräästä autosta kovasti humaltuneena, epäilty otetaan kiinni kuulusteluja varten. Sairaalasta ilmoitetaan uhrin menehtyneen klo 3:18 keskussairaalan teho-osastolla.
Kuulustelut voidaan aloittaa vasta seuraavanpäivän iltapuolella kun promillet ovat pudonneet nollille epäillyllä.
Kovan jätkän elämä pysähtyy,,ja muutuu vuosiksi eteenpäin kun hänen tajuntaansa räjähtävät sanat "uhri menehtyi pahoinpitelyn seurauksena tajuihinsa tulematta"
Noin se suurinpiirtein menee,,aina. Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi,,kovan jätkän elämässä ei ole vuosiin työelämää, ei työkavereita, ei perheelämää, ei tyttöystävää tai lapsia, koulutkin menettävät merkityksensä sekä koulukaverit, ei enää pileiltoja kavereiden kanssa, ei mukavia saunailtoja, ei kruisailuja missään enää, ei mennä mäkkärille, ei elokuviin, ei pubiin kaljoille, eikä festarireissuja pitkään aikaan, isä, äiti, veljet siskot mummo ja pappa etääntyvät johonkin epämääräisen kalterisumun taakse ,,kauas, johonkin, mikä oli kerran totta. Nyt kaikki on toisin, vain parin sekunnin typeryyden takia, peruuttamattomasti. Nyt kova jätkä joutuu elämänsä kovimpaan seuraan, todellisten "kovienjätkien" seuraan, vuosiksi. Päivät täyttyvät pelonsekaisesta elämästä, suurimmaksi osaksi paatuneiden rikollisten kanssa, jossa jotkut muut ihmiset sanovat milloin nukut,syöt,heräät, ja mihin menet ja mitä teet.Jne.vuosiksi.
Aikanaan kova jätkä pääsee pois, uuteen muuttuneeseen maailmaan, ystävät ovat muuttaneet pois tai perustaneet perheet,tai muutoin vain kadonneet, kova jätkä on yksin tuossa tilanteessa. Minä olin tuossa tilanteessa 2008 vapauduttuani vankilasta istuttuani 3,8 vuotta. En ole saanut töitä sen jälkeen, kaikki tuntevat minut täällä eikä vankilakundia ota kukaan töihin, nimittäin uhrinkin tunsivat aika monet, hänellä oli paljon kavereita jotka joiden tuijotuksen tunsin selässäni aina kun kuljin kaduilla, muut tuijottivat kuten "murhamiestä" nyt tuijotetaan, en viitsinyt enää liikkua ulkona. Tyttöystäväni kanssa erosimme jo vankeusaikana, tai hän erosi. Vähän aikaan yritin käydä kapakoissakin että sais jonkun kanssa rupatella, mutta aina vankilatausta jossain vaiheessa lopetti tämänkin. Puolivuotta vapauden jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle ja vielä enemmän yksin, ryyppäsin ja masennuin, mutta ei mennyt päivääkään etten olisi palannut muistoissani tuohon maaliskuiseen iltaan 2004 ja siihen kuinka toisin voisi asiani olla nyt, ehkä leikkisin lasteni kanssa tai kateltais videota vaimoni kanssa,,,,nukahdan usein noihin ajatuksiin. Uhrin tyttöystävän ja läheisten osaan en ole tässä juuri puuttunut, sen voi jokainen kuvitella itsekkin.
Pieni typeryyden hetki, voimansa näyttö, mukamas, pari sekunttia tyhmyyttä ja turhaa uhoa sai niin monen tavallisen ihmisen elämän muuttumaan loppuiäksi , peruuntumattomasti. Olinko "kovajätkä" edes pari sekunttia?, en, vaan täysi tollo joka kantaa typeryyden häpeällistä reppua koko loppuelämänsä selässään loppuun asti. - Kävelen nyt vieraan kaupungin katuja, ulkopuolisena, outona tyyppinä, ja joka päivä ajattelen että, uhri, ei kävele koskaan, missään. Vanki N:R 682 ET 61683
Maaliskuisena yönä erään kaupungin ravintolan lähikadulla nuorisoa pyörii pilvin pimein
myös tulevat päähenkilömme, kaikki enemmän tai vähemmän humalassa. Eräässä
seurueessa yksi tyyppi muita akressiivisemmassa mielentilassa, halusi näyttää olevansa kova jätkä, teki mieli iskeä joku katuun, hyvin tyypillinen suomalainen ilmiö, tapella pitäis saada.
Kuin tilauksesta paikalle ilmaantuu jonkun tuntema paikallinen vaaraton "häirikkö" mutta kovalle jätkälle oiva kohde
,härikkö soittaa suutaan, mutta kukaan ei oikein jaksa kuunnella, no kova jätkä lyö häirikön katuun, vaikk tämä olisi kaatunut pienestä tönäisystäkin muutenkin. Mitä seuraavaksi tapahtuu, uhrin päästä on kuulunut pieni "mossahdus" kun pää osui kaatuessaan katuun, se kertoo että aivokuori on murtunut takaraivon ja päälaen alueelta. Aivokuoren murtuminen on
aiheuttanut massiivisen aivoverenvuodon pikkuaivolohkojen sekä sekä aivokurkiaisen alueella, vamma on kuolettava.
Silla aikaa kova jätkä naureskelee ja kehuskelee porukassa muiden mukana ja poistuu paikalta. Paikallisella poliisilaitoksella otetaan vastaa ilmoitus tappelusta ravintola xxxxxxxxxxx edessä, yksi makaa kadulla, pahoinpiteliä poistunut.
Paikalla poliisit toteavat ambulassin tarpeen koska uhri ei reagoin millään tavoin herättelyihin.Seuraavaksi poliisit rupeavat etsintöihin silminnäkijöiden kuvauksen mukaisen henkilön kiinni saamiseksi, epäilty saadaan kiinni runsaan tunnin kuluessa
eräästä autosta kovasti humaltuneena, epäilty otetaan kiinni kuulusteluja varten. Sairaalasta ilmoitetaan uhrin menehtyneen klo 3:18 keskussairaalan teho-osastolla.
Kuulustelut voidaan aloittaa vasta seuraavanpäivän iltapuolella kun promillet ovat pudonneet nollille epäillyllä.
Kovan jätkän elämä pysähtyy,,ja muutuu vuosiksi eteenpäin kun hänen tajuntaansa räjähtävät sanat "uhri menehtyi pahoinpitelyn seurauksena tajuihinsa tulematta"
Noin se suurinpiirtein menee,,aina. Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi,,kovan jätkän elämässä ei ole vuosiin työelämää, ei työkavereita, ei perheelämää, ei tyttöystävää tai lapsia, koulutkin menettävät merkityksensä sekä koulukaverit, ei enää pileiltoja kavereiden kanssa, ei mukavia saunailtoja, ei kruisailuja missään enää, ei mennä mäkkärille, ei elokuviin, ei pubiin kaljoille, eikä festarireissuja pitkään aikaan, isä, äiti, veljet siskot mummo ja pappa etääntyvät johonkin epämääräisen kalterisumun taakse ,,kauas, johonkin, mikä oli kerran totta. Nyt kaikki on toisin, vain parin sekunnin typeryyden takia, peruuttamattomasti. Nyt kova jätkä joutuu elämänsä kovimpaan seuraan, todellisten "kovienjätkien" seuraan, vuosiksi. Päivät täyttyvät pelonsekaisesta elämästä, suurimmaksi osaksi paatuneiden rikollisten kanssa, jossa jotkut muut ihmiset sanovat milloin nukut,syöt,heräät, ja mihin menet ja mitä teet.Jne.vuosiksi.
Aikanaan kova jätkä pääsee pois, uuteen muuttuneeseen maailmaan, ystävät ovat muuttaneet pois tai perustaneet perheet,tai muutoin vain kadonneet, kova jätkä on yksin tuossa tilanteessa. Minä olin tuossa tilanteessa 2008 vapauduttuani vankilasta istuttuani 3,8 vuotta. En ole saanut töitä sen jälkeen, kaikki tuntevat minut täällä eikä vankilakundia ota kukaan töihin, nimittäin uhrinkin tunsivat aika monet, hänellä oli paljon kavereita jotka joiden tuijotuksen tunsin selässäni aina kun kuljin kaduilla, muut tuijottivat kuten "murhamiestä" nyt tuijotetaan, en viitsinyt enää liikkua ulkona. Tyttöystäväni kanssa erosimme jo vankeusaikana, tai hän erosi. Vähän aikaan yritin käydä kapakoissakin että sais jonkun kanssa rupatella, mutta aina vankilatausta jossain vaiheessa lopetti tämänkin. Puolivuotta vapauden jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle ja vielä enemmän yksin, ryyppäsin ja masennuin, mutta ei mennyt päivääkään etten olisi palannut muistoissani tuohon maaliskuiseen iltaan 2004 ja siihen kuinka toisin voisi asiani olla nyt, ehkä leikkisin lasteni kanssa tai kateltais videota vaimoni kanssa,,,,nukahdan usein noihin ajatuksiin. Uhrin tyttöystävän ja läheisten osaan en ole tässä juuri puuttunut, sen voi jokainen kuvitella itsekkin.
Pieni typeryyden hetki, voimansa näyttö, mukamas, pari sekunttia tyhmyyttä ja turhaa uhoa sai niin monen tavallisen ihmisen elämän muuttumaan loppuiäksi , peruuntumattomasti. Olinko "kovajätkä" edes pari sekunttia?, en, vaan täysi tollo joka kantaa typeryyden häpeällistä reppua koko loppuelämänsä selässään loppuun asti. - Kävelen nyt vieraan kaupungin katuja, ulkopuolisena, outona tyyppinä, ja joka päivä ajattelen että, uhri, ei kävele koskaan, missään. Vanki N:R 682 ET 61683
