Entiset bilehilepahikset, miten paljon kiltit miehenne tietää menneisyydestänne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Teeri"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Teeri"

Vieras
Olen muinoin, en edes kovin kauan sitten, ollut melkoinen bilehile, miehiä on riittänyt ja sitä kautta olen toki myös seksuaalisesti melko kokenut. Nyt tapailen maailman ihaninta miestä, jossa todella olisi isäpotentiaalia. Voin puhua hänelle aivan kaikesta, mies on erittäin ymmärtäväinen, sellainen tyyppi joka hyväksyy kaikki muut ihmiset tasan sellaisina kuin ovat. Jonkin verran mies minun taustoistani jo tietääkin, mutta jotenkin oma menneisyys silti arveluttaa suhteessa tähän mieheen, ei sillä, että mitään katuisin, päin vastoin.

Miten paljon te muut olette vastaavassa tilanteessa miehellenne kertoneet, kaunistelleet, jättäneet kertomatta? Tiedän, että tämä on varmasti vähän turhaa pohdintaa, nuo ajat ovat omalta osaltani takana enkä niitä kaipaa. Valehtelemaan en tietenkään ryhdy, en vain halua että joskus vuosien päästä sattuman kautta käy ilmi jotain, josta mies sitten järkyttyykin. Osaan jo nyt kuvitella sen tietyn ilmeen hänen kasvoillaan, jokin ennakkoaavistus siis on, että näin kävisi. Mistä teidän kiltit isämiehenne ovat eniten järkyttyneet menneisyydestänne?

Toivottavasti joku sai tästä jotain selkoa, ja on ollut vastaavassa tilanteessa, ja ennen kaikkea, on nyt onnellisesti siinä tilanteessa, jossa minä haluan jokusen vuoden päästä olla :)
 
Tavatessani mieheni olin siihen saakka kerennyt pitää jonkun vuoden hauskaa ja seksikumppaneitanoli kertynyt päälle parisenkymmentä.. Osa pidempiä ja vakavempia ja osa yhdenyön juttuja, fuck buddyja, olipa mukana yksi kimppakivakin ja lyhyt suhde naisen kanssa.

Siihen saakka olin vetänyt suhteissani roolia ja esitin sitä "vain kolme seksikumppania ennen sinua" tarinaa. Mieheni tavatessa jotenkin päässäni klikkasi ja päätin olla rehellinen "entisen elämän" suhteen jos mieheni kysyy siitä jotain. Päättelin, että jos ei mies kestä totuutta niin sitten hänestä ei ole mies minulle ja.saa mennä. Kun mieheni sitten kysyi entisistä niin kerroin kuten ekassa lauseessani kerroin.. En sen tarkemmin lähtenyt ruotimaan entisiä kumppaneitani, koska se ei kuulu kenellekään muulle kuin minulle.

Kyllä mies kävi tuon kuultuaan pihalla istumassa lumihangessa ja polttamassa parit tupakat :D ..tullessaan takas sisälle tuumi, että eihän se hyvälle kuulostanut hänen korviin, mutta mikä hän on minua tuomitsemaan sen suhteen kun itsekin on kerennyt elämään railakasta elämää ja olla erilaisissa suhteissa.

Nyt on 11 vuosi yhdessä menossa.. Ja jos olisin alussa valehdellut miehelleni ne klassiset 3 kumppania niin olisin jo jäänyt kiinni monet kerrat valehtelusta (puhelias kun olen).. Ja mieheni nykyisin tuntien se olisi tehnyt suuren loven luottamukseen mikäeidän välillä vallitsee.

Jos siis mies on se oikea sinulle niin hän kyllä hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.. Jos ei hyväksy niin silloin hän ei ole se mies sinulle. Minusta on tärkeää, että oma rakas om sellainen kenelle ei tarvitse esittää mitään muuta kuin mitä oileasti on vaan sinä olet hänelle tärkeä niin hyvine kuin huonoine puolinesi.
 
Jos siis mies on se oikea sinulle niin hän kyllä hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.. Jos ei hyväksy niin silloin hän ei ole se mies sinulle. Minusta on tärkeää, että oma rakas om sellainen kenelle ei tarvitse esittää mitään muuta kuin mitä oileasti on vaan sinä olet hänelle tärkeä niin hyvine kuin huonoine puolinesi.

Kiitti kun vastasit (vaikket kännissä olekaan :D). Näin jotenkin minäkin sen tuumin, ja mies todella vaikuttaa siltä että ihan aidosti pitää minusta. Ja kai se vähän jo aavistaakin että yli kolmessa mennään jne.
 
itsekkin olen miehelleni lyhyesti kertonut menneisyydestäni,mutta en ole sitä silotellut tai kovemmin mainostanut "menneen talven lumiahan ne asiat ovat, jokaisella on menneisyytensä sille minkää voi, mies hyväksyy tai ei hyväksy,hyväksyinhän minäkin mieheni menneisyyyden :)
 
[QUOTE="Teeri";27743081]Olen muinoin, en edes kovin kauan sitten, ollut melkoinen bilehile, miehiä on riittänyt ja sitä kautta olen toki myös seksuaalisesti melko kokenut. Nyt tapailen maailman ihaninta miestä, jossa todella olisi isäpotentiaalia. Voin puhua hänelle aivan kaikesta, mies on erittäin ymmärtäväinen, sellainen tyyppi joka hyväksyy kaikki muut ihmiset tasan sellaisina kuin ovat. Jonkin verran mies minun taustoistani jo tietääkin, mutta jotenkin oma menneisyys silti arveluttaa suhteessa tähän mieheen, ei sillä, että mitään katuisin, päin vastoin.

Miten paljon te muut olette vastaavassa tilanteessa miehellenne kertoneet, kaunistelleet, jättäneet kertomatta? Tiedän, että tämä on varmasti vähän turhaa pohdintaa, nuo ajat ovat omalta osaltani takana enkä niitä kaipaa. Valehtelemaan en tietenkään ryhdy, en vain halua että joskus vuosien päästä sattuman kautta käy ilmi jotain, josta mies sitten järkyttyykin. Osaan jo nyt kuvitella sen tietyn ilmeen hänen kasvoillaan, jokin ennakkoaavistus siis on, että näin kävisi. Mistä teidän kiltit isämiehenne ovat eniten järkyttyneet menneisyydestänne?

Toivottavasti joku sai tästä jotain selkoa, ja on ollut vastaavassa tilanteessa, ja ennen kaikkea, on nyt onnellisesti siinä tilanteessa, jossa minä haluan jokusen vuoden päästä olla :)[/QUOTE]

Kerrot heti totuuden, ja jos miehesi on arvoisesi, niin antaa sinulle anteeksi. Itse en patjaa ottaisi. Jollekin voi kelvata. Onnea!
 
Mun mies ei pahemmin kysele mitään. Kaikilla on menneisyys, eikä nyt niitä tarvitse kertoa ellei ne liity jotenkin vieläkin tähän päivään. Mä ainakin pistän sen mun biletyksen ym ihan nuoruuden piikkiin eikä mulla ole siitä mitään seliteltävää miehelle. Onneksi olen pussaillut erilaisia sammakoita, niin tiedän mieheni olevan valio luokkaa ja täydellinen minulle. Eipähän tartte kriiseille sitten joskus ja käydä bilettämässä, nyt voi keskittyä tähän perhe-elämään.
 
En ole ollut varsinainen bilehile, mutta nuorena (oikeastaan murrosikäisenä) oli aika paljon holtittomia seksisuhteita - huomattavasti vanhempienkin miesten kanssa. Mieheni tietää nämä asiat pääpiirteissään, yksityiskohtia ei ole koskaan kysynyt. Jos kysyisi, niin enköhän rehellisesti vastaisi. Pidän näitä menneisyyden asioita lähinnä hukassa olevan teinin hölmöilynä. 19 - 33 ikävuoden välillä seksikumppaneita on ollut 4, joista yksi on nykyinen mieheni ja kaksi muuta pidempää suhdetta. Näistä mieheni tietää kyllä.
 
[QUOTE="Kimu";27743814]En ole ollut varsinainen bilehile, mutta nuorena (oikeastaan murrosikäisenä) oli aika paljon holtittomia seksisuhteita - huomattavasti vanhempienkin miesten kanssa. Mieheni tietää nämä asiat pääpiirteissään, yksityiskohtia ei ole koskaan kysynyt. Jos kysyisi, niin enköhän rehellisesti vastaisi. Pidän näitä menneisyyden asioita lähinnä hukassa olevan teinin hölmöilynä. 19 - 33 ikävuoden välillä seksikumppaneita on ollut 4, joista yksi on nykyinen mieheni ja kaksi muuta pidempää suhdetta. Näistä mieheni tietää kyllä.[/QUOTE]

Niin, paitsi että ei mun miehenikään mikään "kiltti" neitsyt ole ollut ennen meidän tapaamistamme. Hänenkin jutuistaan olemme puhuneet aika avoimesti, mutta tuskin kaikkea tiedän. Sen tiedän kuitenkin, että hänellä oikein ole varaa meikäläistä tuomita.
 
Mä oon kertonut miehelle asioita sitä mukaan mitä on kysynyt/tullut puheeksi. Ei kai kukaan mies enää nykyaikana oleta naisen olleen kiltti neitsyt jos ikääkin on jo ja elettyä elämää takana. Minä oon meistä ollut se "pahis", miehellä oli pitkä suhde takana. Ei ole tuntunut mun menneisyys miestä häirinneen mitenkään... Ei kaikki miehet varmaan halua kuulla edes naisensa menneisyydestä, en mä lähtisi erikseen asioita kertomaan jos toista ei edes kiinnosta, sit vasta jos tulee puheeksi. Valehtelu on turhaa, siitä jää joskus kiinni kuitenkin.
 
"Yhdenillanjuttuhan" toi mun nykyinen aviomieheni ja lasteni isäkin on... :D Eli eiköhän hänellä omat aavistuksensa ole asioista. Ei ole ollu tarvetta asioita selvitellä, koska menneet on menneitä. Niin minun puoleltani, kuin hänenkin. :) Jos olisi joskus tullut puheeksi, niin en olisi valehdellut, mutta en kyllä mitään tarkkoja lukujakaan alkanut kertoilla... En mä oo niitä itekkään koskaan laskenut. :D Itse en miehen entisistä sekoiluista halua edes tietää enempää, kyllähän niitä on ollut. Sen kuitenkin tiedän, että olen ensimmäinen äidille esitelty ja toivottavasti myös se viimeinen. :D
 
Mistäs tiedät ettei se villiytesi tietyllä tavalla kiinostakin miestä? Tai luulisi että on sinussa sitä jäljelläkin. Aika harva muuttuu TÄYSIN, tekemisiin tulee ehkä järkeä. (hyvä niin) :D

Mä olen kertonut ihan kaiken,(en siis puhu mistään seksiasennoista vaan kaikista muista tyhmyyksistä :D) saa luvan ottaa minut sellaisena kuin olen ja olin. Vitsaileekin siitä, että kesytti mut. :)

Miksi sun olisi pitänyt elää jotenkin ennakkoon miestäsi varten kilttinä kotona? Jos sinä tarvitsit nuo vaiheet omalla tavallasi elää, niin hyvä että ne onkin eletty.
 
Viimeksi muokattu:
Ei menneisyyttä tarvitse kaivella pohjamutia myöten. Minä en edes haluaisi tietää jokaista yksityiskohtaa mieheni entisistä neisseikkailuista. Parempi siis vain puhua vanhoista asioista ylimalkaisesti, eikä takertua mihinkään yksityskohtiin.

Vanhojen kaivelusta ei seuraa mitään hyvää, jos toinen sattuu olemaan sairaalloisen mustasukkaista tyyppiä. Tosin siinä voi kyllä sitten kumppanin todellinen luonne tulla ilmi helposti ja siinä vaiheessa onkin parempi häipyä takavasemmalle, jos kumppani ei kestä toisen menneisyyttä. Jos mies odottaa, että naisen pitäisi olla parikymppisenä vielä neitsyt, niin hänellä voi olla muitakin sovinistisia ja naista alistavia arvoja.
 
[QUOTE="vieras";27744469]Lutka on ain lutka, eikä kukaan kunnollinen mies ota lutkaa vaimoksensa.[/QUOTE]

Vai että lutkaksi naisia nimittelevä mies on oikein kunnollinen mies. Salli minun nauraa.
 
Mä oon kertonut miehelle asioita sitä mukaan mitä on kysynyt/tullut puheeksi. Ei kai kukaan mies enää nykyaikana oleta naisen olleen kiltti neitsyt jos ikääkin on jo ja elettyä elämää takana.

Valitettavasti näitäkin tapauksia yhä on olemassa. Heillä on ilmeisen heikko itsetunto ja ovat sairaalloisen mustasukkaisia. Kuten huomaat, niin tässäkin ketjussa on yksi naisia lutkiksi nimittelevä tapaus.

Jos miehellä on terve itsetunto, niin hän osaa arvostaa naisen vilkasta seuraelämää menneisyydessä. Silloin mies tietää saavansa hyvät kyydit.
 
Minua ei todellakaan kiinnosta millaista mieheni seksielämä oli ennen kuin tapasimme, eikä häntä ole kiinnostanut minun. En oikein ymmärrä miksi siitä edes pitäisi keskustella. Mennyt on mennyttä.
 

Yhteistyössä