V
vainoharhainenko?
Vieras
Minulla on nyt outo ongelma.
Mä olen todella pitkään uumoillut että saattaisinkohan olla raskaana. Outoa kylläkin, kun huolellisia oltiin eikä ilman kumia koskaan mitään, eikä käsittääkseni koskaan menyt rikkikään.. No mutta asiaan.
Olen tehnyt kaksi raskaustestia (molemmat apteekin halvimpia n 4-5e) ja molemmat näyttivät negatiivista.
Järki siis sanoo etten voi olla raskaana.
Mutta itse ongelma, syy miksi alunperinkään tein raskaustestiä:
Olo on pitempään ollut melko vetämätön, rintoja aristaa, maha on ollut turvonnut, aivot on jotenkin hitaammalla vaihteella, hengästyn helpommin, välillä pissattaa useammin, lämpö välillä koholla, välillä paleltaa varsinkin selkää, mutta ennen kaikkea jotenkin niin varma olo että olisin raskaana. Tai lähinnä se, että en ymmärrä miksi en voi uskoa niiden kahden testin jälkeen etten odottaisi, koska nuo oireet on aika lailla päällä koko ajan. Lisäksi tekee mieli syödä useammin (meetvursti maistuisi eritoten)
No mutta olenko minä ihan vain vainoharhainen? Ensin itse ajattelin että jotenkin vain itse pidän yllä noita oireita tai jotain, mutta kun en minä tiennyt kaikkia oireita edes, että ne viittaa raskauteen. Vasta kun kävin netissä lukemassa alkuraskauden oireista, ajattelin että "minulla on tuo, ja tuokin oire..." eli en ole voinut päästäkään keksiä.
Voikohan minulla olla hormonit vain jotenkin sekaisin, vai pitääkö sitä mennä terveyskeskukseen sanomaan että tahdon lopullisen varmistuksen? Kun jotenkin nolottaa mennä, kun ne testitkin näyttivät negatiivista, että pitävätkö ihan mielenvikaisena kun en niitä usko.
Jotain kommenttia jos voisin saada, olisin kiitollinen
Olen tosiaan vasta 20v, eikä käsittääkseni vaivaa vauvakuumekkaan, että mielummin myöhemmin. Mutta jos kävi niin että olen raskaana, sopeudun siihen kyllä eikä lapsella ole hätä päivää, sillä henkisesti olen ollut äidiksi valmis jo jonkin aikaa. Enkä ole niitä "typeriä tyttöjä" jotka tahtoo vauvoja mutta ei tiedä kuinka raskasta se on. Olen miettinyt asian loppuun asti varalta, ja tiedän kuinka raskaaksi se kävisi. Mielummin silti muutaman vuoden lapsenhoidon raskaus, se menee ohi kunhan lapsi kasvaa, kuin koko elämän kamala olo abortin takia. Ehdottoman varmasti tahdon muutenkin lapsia useamman ja sinänsä olen valmis kestämään yölliset huudot ja käsittämättömät itkut joille ei tunnu löytyvän syytä.
Mä olen todella pitkään uumoillut että saattaisinkohan olla raskaana. Outoa kylläkin, kun huolellisia oltiin eikä ilman kumia koskaan mitään, eikä käsittääkseni koskaan menyt rikkikään.. No mutta asiaan.
Olen tehnyt kaksi raskaustestia (molemmat apteekin halvimpia n 4-5e) ja molemmat näyttivät negatiivista.
Järki siis sanoo etten voi olla raskaana.
Mutta itse ongelma, syy miksi alunperinkään tein raskaustestiä:
Olo on pitempään ollut melko vetämätön, rintoja aristaa, maha on ollut turvonnut, aivot on jotenkin hitaammalla vaihteella, hengästyn helpommin, välillä pissattaa useammin, lämpö välillä koholla, välillä paleltaa varsinkin selkää, mutta ennen kaikkea jotenkin niin varma olo että olisin raskaana. Tai lähinnä se, että en ymmärrä miksi en voi uskoa niiden kahden testin jälkeen etten odottaisi, koska nuo oireet on aika lailla päällä koko ajan. Lisäksi tekee mieli syödä useammin (meetvursti maistuisi eritoten)
No mutta olenko minä ihan vain vainoharhainen? Ensin itse ajattelin että jotenkin vain itse pidän yllä noita oireita tai jotain, mutta kun en minä tiennyt kaikkia oireita edes, että ne viittaa raskauteen. Vasta kun kävin netissä lukemassa alkuraskauden oireista, ajattelin että "minulla on tuo, ja tuokin oire..." eli en ole voinut päästäkään keksiä.
Voikohan minulla olla hormonit vain jotenkin sekaisin, vai pitääkö sitä mennä terveyskeskukseen sanomaan että tahdon lopullisen varmistuksen? Kun jotenkin nolottaa mennä, kun ne testitkin näyttivät negatiivista, että pitävätkö ihan mielenvikaisena kun en niitä usko.
Jotain kommenttia jos voisin saada, olisin kiitollinen
Olen tosiaan vasta 20v, eikä käsittääkseni vaivaa vauvakuumekkaan, että mielummin myöhemmin. Mutta jos kävi niin että olen raskaana, sopeudun siihen kyllä eikä lapsella ole hätä päivää, sillä henkisesti olen ollut äidiksi valmis jo jonkin aikaa. Enkä ole niitä "typeriä tyttöjä" jotka tahtoo vauvoja mutta ei tiedä kuinka raskasta se on. Olen miettinyt asian loppuun asti varalta, ja tiedän kuinka raskaaksi se kävisi. Mielummin silti muutaman vuoden lapsenhoidon raskaus, se menee ohi kunhan lapsi kasvaa, kuin koko elämän kamala olo abortin takia. Ehdottoman varmasti tahdon muutenkin lapsia useamman ja sinänsä olen valmis kestämään yölliset huudot ja käsittämättömät itkut joille ei tunnu löytyvän syytä.