T
Tiinuska
Vieras
Hei kaikki, kaipailisin mielipiteitänne ja neuvojanne. Asiallisia, kiitos.
Vähän taustaa: Me tapasimme poikaystäväni kanssa runsas vuosi sitten ja seurustelu alkoi siitä pikkuhiljaa. Hänellä oli sitten viime keväänä aika vaikeaa aikaa elämässä ja hän tuntui olevansa eksyksissä. Hän vetäytyi luotani kauemmaksi jo muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen. Otin kerran asian puheeksi ja tämän keskustelun seurauksena päätimme yhteistuumin jatkaa eri teillä. Minä olin ehtinyt kiintyä hänene jo tuona aikana kovasti, mutta tuntui paremmalta vaihtoehdolta, että hän saa selvittää asioita itsensä kanssa (tämä tapahtui hänen elämänsä käännekohdassa monessakin suhteessa).
Erosimme siis (vain) muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen. Emme nähneet seuraavan kerran kuin vasta 3 viikkoa tapahtuman jälkeen, jolloin puhuimme ja puhuimme, tunteistamme ja oikeastaan kaikesta. Se helpotti minua käsittelemään omaa huonoa oloani ja kuitenkin tuntui hyvältä, että siinä oli ihminen jonka kanssa voin jutella kaikesta - ja hän samoin.
Treffailin pari miestä aika pian tämän jälkeen, mutta mitään ai tapahtunut, seksuaalisessa mielessä. Lähinnä piristin itseäni. Kesätyöpaikalla ihastuin kovasti yhteen ikäiseeni mieheen, mutta se pysyi ihastuksena ja kevyenä flirttinä, josta ei koskana tullut mitään, emmekä edes tapailleet.
Pidimme kuitenkin yhteyttä ex-poikaystäväni kanssa koko ajan ja tiesin, että hänellä ei kaikki sujunut kovin mukavasti. Itse olin jo päässyt takaisin jaloilleni ja tunsin oloni hyväksi ja kuljin jälleen pää pystyssä.
Sitten kuin kesällä näimme seuraavan kerran, lähdimme pienimuotoiselle matkalle yhdessä ystävämme (hänen kollegansa) kanssa. Tällä reissulla meidän kummankin tunteet heräsivät uudestaan ja hän sanoi minulle, että tuntee minua kohtaan vielä - ja enemmän mitä silloin seurustellessamme. Sanoin hänelle, että katsotaan miten asiat lutviutuu, että katsellaan rauhassa mitä tuleva tuo. Olin silti itse toiveikas meidän suhteemme.
Parin viikon kuluttua tästä matkasta (monien lämpimien sanojen jälkeen) palasimme yhteen ja kaikki tuntui onnelliselta - on tuntunut siitä lähtien. Olemme oppineet tuntemaan toisemme paremmin ja ymmärrän miksi hän keväällä käyttäytyi kuten käyttäytyi. Liian pitkä ja mutkallinen asia tässä raapustettavaksi.
Kuten jo mainitsin, suhteemme on ollut ihana ja antoisa kaikin puolin siitä lähtien ja rakkautta on riittänyt.
Pari päivää sitten sain lainaksi hänen puhelimensa, joka on ollut hänen käytössään viime kesänä. Osittain vahingossa löysin sieltä sellaisia viestejä (lähetetty/vastaanotettu viime kesänä) joita on lähetelty useammankin naisen kesken, viesteistä kävi ilmi (ainakin omasta tulkinnastani) että kyseessä on olleet irtosuhteet, lähinnä seksi ""hauskanpito"".
Olimme siis tuona aikana erossa, mutta silti minusta tuntuu kuin olisi puukolla isketty sydämeen. On tietysti myöskin todella vaikea myöntää, että luin hänen vanhoja viestejään, mutta silti.....
Nyt tilanne on se, että lähdin eilen kotiini nopeasti sillä aikaa kun hän oli työpaikalla ja illalla puhelimessa juteltuamme hän taisi arvata miksi kuulostin niin järkyttyneeltä, mainitsin myös, että en osaa sanoa luotanko häneen. Suoraan en sanonut että löysin viestit, mutta hän taitaa sen tarkkanäköisenä arvata.
Siis kysymys kuuluu: miten kehtaan kertoa hänelle lukeneeni viestit? Onko tuon ajan tapahtumilla enää merkitystä? Sillä olen käsittänyt (hänen tuntien) hakeneen jotain täytettä/lohtua/piristystä elämäänsä silloin. Mutta se vaan tuntuu niin pahalta, vaikka enhän vielä ole edes kuullut hänen näkökantaansa asioihin....
Torstaina näemme seuraavan kerran ja en tiedä mitä sanoa, raivota vai kysyä kauniisti, ja sanoa että olisin toivonut hänen kertovan näistä suhteista silloin, kun olimme palaamassa yhteen.
Miltä kuulostaa? Onko kysessä miesten erilainen tapa suhtautua asioihin? Vai olenko aiheesta loukkaantunut?
Kiitos asiallisista kommenteista ja näkökannoista
Tiinuska
Vähän taustaa: Me tapasimme poikaystäväni kanssa runsas vuosi sitten ja seurustelu alkoi siitä pikkuhiljaa. Hänellä oli sitten viime keväänä aika vaikeaa aikaa elämässä ja hän tuntui olevansa eksyksissä. Hän vetäytyi luotani kauemmaksi jo muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen. Otin kerran asian puheeksi ja tämän keskustelun seurauksena päätimme yhteistuumin jatkaa eri teillä. Minä olin ehtinyt kiintyä hänene jo tuona aikana kovasti, mutta tuntui paremmalta vaihtoehdolta, että hän saa selvittää asioita itsensä kanssa (tämä tapahtui hänen elämänsä käännekohdassa monessakin suhteessa).
Erosimme siis (vain) muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen. Emme nähneet seuraavan kerran kuin vasta 3 viikkoa tapahtuman jälkeen, jolloin puhuimme ja puhuimme, tunteistamme ja oikeastaan kaikesta. Se helpotti minua käsittelemään omaa huonoa oloani ja kuitenkin tuntui hyvältä, että siinä oli ihminen jonka kanssa voin jutella kaikesta - ja hän samoin.
Treffailin pari miestä aika pian tämän jälkeen, mutta mitään ai tapahtunut, seksuaalisessa mielessä. Lähinnä piristin itseäni. Kesätyöpaikalla ihastuin kovasti yhteen ikäiseeni mieheen, mutta se pysyi ihastuksena ja kevyenä flirttinä, josta ei koskana tullut mitään, emmekä edes tapailleet.
Pidimme kuitenkin yhteyttä ex-poikaystäväni kanssa koko ajan ja tiesin, että hänellä ei kaikki sujunut kovin mukavasti. Itse olin jo päässyt takaisin jaloilleni ja tunsin oloni hyväksi ja kuljin jälleen pää pystyssä.
Sitten kuin kesällä näimme seuraavan kerran, lähdimme pienimuotoiselle matkalle yhdessä ystävämme (hänen kollegansa) kanssa. Tällä reissulla meidän kummankin tunteet heräsivät uudestaan ja hän sanoi minulle, että tuntee minua kohtaan vielä - ja enemmän mitä silloin seurustellessamme. Sanoin hänelle, että katsotaan miten asiat lutviutuu, että katsellaan rauhassa mitä tuleva tuo. Olin silti itse toiveikas meidän suhteemme.
Parin viikon kuluttua tästä matkasta (monien lämpimien sanojen jälkeen) palasimme yhteen ja kaikki tuntui onnelliselta - on tuntunut siitä lähtien. Olemme oppineet tuntemaan toisemme paremmin ja ymmärrän miksi hän keväällä käyttäytyi kuten käyttäytyi. Liian pitkä ja mutkallinen asia tässä raapustettavaksi.
Kuten jo mainitsin, suhteemme on ollut ihana ja antoisa kaikin puolin siitä lähtien ja rakkautta on riittänyt.
Pari päivää sitten sain lainaksi hänen puhelimensa, joka on ollut hänen käytössään viime kesänä. Osittain vahingossa löysin sieltä sellaisia viestejä (lähetetty/vastaanotettu viime kesänä) joita on lähetelty useammankin naisen kesken, viesteistä kävi ilmi (ainakin omasta tulkinnastani) että kyseessä on olleet irtosuhteet, lähinnä seksi ""hauskanpito"".
Olimme siis tuona aikana erossa, mutta silti minusta tuntuu kuin olisi puukolla isketty sydämeen. On tietysti myöskin todella vaikea myöntää, että luin hänen vanhoja viestejään, mutta silti.....
Nyt tilanne on se, että lähdin eilen kotiini nopeasti sillä aikaa kun hän oli työpaikalla ja illalla puhelimessa juteltuamme hän taisi arvata miksi kuulostin niin järkyttyneeltä, mainitsin myös, että en osaa sanoa luotanko häneen. Suoraan en sanonut että löysin viestit, mutta hän taitaa sen tarkkanäköisenä arvata.
Siis kysymys kuuluu: miten kehtaan kertoa hänelle lukeneeni viestit? Onko tuon ajan tapahtumilla enää merkitystä? Sillä olen käsittänyt (hänen tuntien) hakeneen jotain täytettä/lohtua/piristystä elämäänsä silloin. Mutta se vaan tuntuu niin pahalta, vaikka enhän vielä ole edes kuullut hänen näkökantaansa asioihin....
Torstaina näemme seuraavan kerran ja en tiedä mitä sanoa, raivota vai kysyä kauniisti, ja sanoa että olisin toivonut hänen kertovan näistä suhteista silloin, kun olimme palaamassa yhteen.
Miltä kuulostaa? Onko kysessä miesten erilainen tapa suhtautua asioihin? Vai olenko aiheesta loukkaantunut?
Kiitos asiallisista kommenteista ja näkökannoista
Tiinuska
Mutta silti en lähtisi edes suinpäin kyselemään hänen eronne aikaisten juttujen kertomatta jättämisistä, keskittyisin ehkä ensin pyytämään anteeksi sitä, että olen urkkinut hänen puhelintaan. Se kun on tapahtunut teidän yhdessäoloaikananne, eikä sieltä selvinnyt mitään varsinaista väärintekoa sinua kohtaan.
Tulin vahingossa (lähes varmasta ehkäisystä huolimatta) raskaaksi, mutta se oli ja meni 