Epämiellyttävät lahjat ja niistä luopuminen

[papero]

Olen yrittänyt pitää kodin siistinä turhasta tavarasta, siis että meillä olisi vain kaikki tarpeellinen, yksinkertaistettu sisustus. Eihän se tietenkään täydellisesti onnistu ja joudunkin useamman kerran vuodessa käymään tavaroita läpi. Nyt ongelmaksi on kuitenkin osoittautunut lahjat, joita ollaan saatu. Ne epämiellyttävät lahjat, joista en ole alun perinkään pitänyt ja tunkenut vaan jonnekin pois silmistä. Olen kuitenkin aiemmin osannut lahjoistakin luopua, jos olen säilyttänyt niitä parisen vuotta ja todennut, ettei niille todellakaan ollut käyttöä. Ihan käsittämätöntä, miten pahaa tekee luopua jostain lahjasta, jonka tiedän lahjanantajan oikeasti antaneen pelkästä hyvyydestä ja luullen, että pidän siitä.

Yhdet tuttavani ovat sanoneet jo vuosia sitten, että jos minulla ei ole käyttöä heidän antamilleen tavaroille, niin saan laittaa ne kiertoon. Samaisen pariskunnan lahjaa tässä juuri pohdin, että miten voisin luopua siitä. Tulee aina kauhean paha mieli, kun näen tavaran. Luulen, etten osaa vielä luopua siitä, ennen kuin olen säilyttänyt sitä vielä jonkin aikaa. Oikeastaan kun ajattelen asiaa, niin monet heidän antamansa lahjat ovat jotenkin vääränlaisia. Liian pieniä vaatteita, mauttomia tavaroita... En ole hennonut sanoa, etten pidä näistä lahjoista. Yleisesti en toivo lahjanantajilta mitään erityistä, kunhan tavara on hyvälaatuista ja ei ole taakaksi minulle. Hyvälaatuinen ei välttämättä tarkoita kallista, enkä haluakaan, että kukaan vähävarainen joutuisi ostamaan erityisen lahjan minulle. Pohdittuani asiaa kauan, luulen, että voisi auttaa jos toivoisin jotain tiettyä lahjaa ja kertoisin mitä minulla on jo tarpeeksi (ts. millaisia lahjoja en tarvitse).

Kuinkas hyvin te osaatte luopua epämiellyttävistä lahjoista? Onnistuuko helposti?

 

[ei ole]

ongelma kun meidän suvussa ja ystävien kesken aikuiset eivät lahjo toisiaan. Helppoa

 

["vieras"]

Onnistuu hyvin helposti. Nykyisin kyllä toimii suvun kesken hyvin Aikuisia ei lahjota -sopimus, joten hyvin harvoin mitään lahjoja edes tulee. Aiemmin en tuntenut juurikaan mitään pistoksia lahjojen hävittämisestä, koska en vaan suostu keräämään turhaa roinaa kotiini, enkä laita esille mitään sellaista mistä en oikeasti tykkää. ainoastaan anopilta saadut Kalevala-korut olen säästänyt, vaikka niitä en koskaan käytä enkä niistä väälitä. Ne ovat kuitenkin niin vähän tilaavieviä, että eivät haittaa.

 

[Phoebsi]

Onnistuu äärimmäisen helposti. Kohteliaisuudesta olen säilönyt pienen hetken voileipägrilliä ja lasihirvityksiä, ja sitten laittanut kiertoon. En näe mitään syytä, miksi säilyttää meillä jotain mitä emme tarvitse tai mistä minä tai mies ei tykkää.

Enkä tunne mitään huonoja tuntoja tästä

 

["höperö"]

Pistät vahingon kiertämään. Eli laitat jollekkin muulle lahjaksi tai myyt vaikkapa fb-kirpparilla.

 

["vieras"]

Juuri tuon takia en ymmärrä aikuisten ihmisten lahjomista koska on vaikea löytää/keksiä lahjaa joka toista miellyttää. Kertyy vaan turhaa tavaraa nurkkiin. Itse olen jkn aikaa säilttänyt kaapin perukoilla ja sitten siivouksen yhteydessä hävittänyt turhat roippeet.

 

[meillä näin]

Kamalan kiittämättömiä olette. Kyllä meillä on käytetty ja oltu kiitollisia, jos jostain joku on nähnyt vaivaa ja laittanut meille paketin.

 

["vieras"]

En ole koskaan osannut luopua lahjoista. Tulee perintönä lapsuuden kodista, jossa materiaa arvostettiin, koska vanhemmat ovat sotien jälkeistä ikäluokkaa. Kaikki mitä saatetaan tarvita säästettiin eikä mitään ehjää koskaan heitetty pois!

Meillä ei kotona ole edes minimalistinen sisustus. Ei toimisi meillä. Silti lahjojen kanssa on välillä hankalaa, kun saa jotain, mikä omasta mielestä ei ole kovin kaunista tai jotain, mitä on jo ennestään liikaa. Näitä tulee siis yhä omilta vanhemmilta ja miehen lähisuvusta, ja meillä antajat jopa loukkaantuvat, jos lahjaa ei käytetä.

 

[papero]

Kivaa lukea erilaisia kommentteja. Ehkä minäkin jossain vaiheessa rohkaistun enemmän ja pystyn nopeammin luopumaan lahjoista. Kohteliaisuudesta olen säilyttänyt lahjoja vähintään pari vuotta. Onhan tuo lahjojen antaminen vähentynyt meidänkin suvussa sekä ystävien keskuudessa. Ystäville annan lahjoja lähinnä, jos on jokin erityinen juhla tai jotain pientä tuomista kylään tullessa esim. herkkuja, joita voidaan syödä samana päivänä. Yhden ystävän kanssa vaihdetaan lahjoja jouluisin ja synttäreinä, meillä tää toimii hyvin, molemmat tyytyväisiä lahjoihinsa

Nämä epämiellyttävät lahjat ovat kuitenkin todellinen ongelma minulle, koska olen oikeastaan alun perinkin joutunut ongelmiin niiden vuoksi. Kun muutin omilleni, niin sain mielettömästi käytettyä tavaraa sukulaisilta ja olenkin siitä kiitollinen, mutta aika pian yksiö täyttyi niistä. Tavarapaljous ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan sukulaiset tykkäsivät kärrätä minulle lisää ja lisää tavaroita, joista he pystyivät luopumaan. Myöhemmin sain samoilta ihmisiltä huomautuksia siitä, että minulla on liikaa tavaraa... Sen takia jouduin kunnolla raivaamaan tavaraa ja katkaisemaan 'tunnesiteitä' tavaroihin kovalla kädellä. Luettuani yhtä kirjaa huomasin, että minulla on tosiaan tällaisia sukulaisia, jotka 'ylläpitävät' tätä tavarapaljoutta ja jouduinkin sitten sanomaan heille, etten halua ottaa vastaan mitään (käytettyä). Ensin he loukkaantuivat syvästi siitä, koska he olivat tarkoittaneet vain hyvää. Ja jouduin muutaman kerran torjumaan 'lahjat', joita minulle oli ostettu muuten vain kirpparilta. Olihan se ikävää ostajan kannalta, että mitä hän nyt sitten tekee ostamilleen vaatteille ja tavaroille, jotka oli ostanut minua ajatellen. No eipä ole minun ongelma... Niin se oli vain ajateltava. Olin kuitenkin sanonut kyseisille ihmisille jo etukäteen, etten halua ottaa niitä vastaan. Ja sittemmin he ovatkin oppineet kunnioittamaan toivettani, eikä kotini täyty turhasta, ainakaan tuon asian vuoksi.

 

["ninni"]

Mä laitan surutta eteenpäin. En halua säilyttää tavaroita, joiden näkemisestä tulee paha mieli.
Koettaisin ehkä hienotunteisesti jotenkin puhua noiden ystävien kanssa, että arvostan lahjoja, jotka voi syödä tai juoda / tai että leffaliput olis ihana lahja. Jotenkin jos sais otettua puheeksi.

Me ei niin hirveästi lahjota toisiamme kavereiden kesken, mutta itse pyrin antamaan aineettomia lahjoja tai sellaisia aineellisia lahjoja, jotka voi syödä tai juoda. Oon myös puhunut siitä sen verran, että varmaan useimmat tietää, että sellaisia arvostan. Ja että mua ei haittaa ollenkaan, vaikka ei tulis lahjoja yhtään.

 

["ninni"]

Noille kirppislahjoja tuoville sukulaisille alkaisin aktiivisesti puhumaan, että koti on täynnä ja säilytystilat loppu, ja vaikka arvostat heidän tuomia lahjojaan, niin niille ei nyt ole tilaa. Joko suoraan sanottuna, tai sitten jotenkin hienotunteisemmin, jos ovat herkkiä. Puhuisin siitä, miten tuntuu, että hukun tavaraan ja koetan nyt karsia...

 

[papero]

Täytyy sanoa, että en ole jäänyt kaipaamaan niitä tavaroita, joista olen luopunut. Edes noita lahjoja. Että olen sitten vaan unohtanut, mitä olen antanut pois Kun niistä vaan luopuu, niin olo helpottuu huomattavasti.

Lapsuuden ystävälläni on ikävä tapa näyttää heti, jos hän ei pidä saamastaan lahjasta. Hänen kasvoillaan on suorastaan halveksiva katse. Mikään lahja ei kelpaa, ei omatekoinen, ei ostettu, ei kallis, ei kultainen. Tälle ihmiselle on aina ollut vaikeaa ostaa lahjoja, enkä olekaan enää vuosiin hankkinut, kun mikään ei kelpaa. Olen kantanut tästä hieman kaunaa, mutta nyt kun pohdin tätä samaa asiaa omalla kohdallani, niin ehkä hänelläkin on ollut jotain samankaltaisia tunteita, ettei keksi mihin tarvitsisi saamiaan lahjoja ja kokee siitä syyllisyyttä.

Hän ei vaan koskaan peittänyt tyytymättömyyttään, joka heti loukkasi hirveästi, kun olin nähnyt paljon vaivaa lahjan eteen. Itse en koskaan uskalla näyttää tyytymättömyyttäni, vaan kiitän lahjoista. Mutta silloin kun on kyse näistä kirpparitavaroista tai muiden vanhoista tavaroista, joita yritetään tuputtaa normaalina päivänä (ei synttärinä, jouluna tms.), niin niistä osaan kieltäytyä kohteliaasti.

 

["Vieras"]

Kyllä onnistuu helposti. Kaiken ylimääräisen ja epämiellyttävän nakkaan pois, en säilytä siltä varalta että joku lahjan antaja perään joskus kyselee.

 

["jenni"]

Asuinneliöt on niin helkutin kalliita, että en uhraa niitä sellaisen tavaran säilyttämiseen, jota en käytä tai joka ei tuota hyvää mieltä. Toki aina kiitän kauniisti enkä pahoita kenenkään mieltä, mutta kiitollisuudenvelka ei ole mulle riittävä syy pitää kotiani muiden valitsemien tavaroiden varastona.

 

["vieras"]

Olen laittanut kirpparille kaikki häälahjatkin jotka eivät meille sovi. Nykyään kieltäydyn ottamasta tavaralahjoja ja suurin osa jo tietäänkin että sellaisia ei kannata meille tuoda.

 

[M32]

Epämieluisat lahjat menevät kauniin kiitoksen jälkeen roskiin tai kiertoon jo samana päivänä. Meillä ei säilytetä mitään, mikä ei ole omasta mielestämme joko kaunista tai hyödyllistä tai mieluiten molempia. Asuinneliöt ovat tosiaan kalliita, enkä halua maksaa roinan säilyttämisestä. Lahjan antamisessa se kuuluisa ajatus on kuitenkin tärkein.

 

[Kamal]

Olen laittanut ylioppilas-, valmistujais-, kihla-, hää-, ja muista saamistani lahjoista suurimman osan kirpparille. Meille ei mahdu ylimääräistä tavaraa. En myöskään halua hirvityksiä kotiini, vaikka ne olisivatkin kalliita. Enemmän ne tuo iloa niille jotka osaa niitä oikeasti arvostaa. Anoppi ymmärtää jo ja laittaa lahjat rahana, niillä on ostettu mitä haluttu ja oltu tyytyväisiä. Mun puolen suvun aikuiset ei anna tavaralahjoja, onneksi. Liikaa kiltteyttä säilöä tavaroita joista ei tykkää.

 

[onhan keinoja]

Säilön vuoden verran. Sinä aikana kyllä keksii käyttöä, jos on keksiäkseen. Yritän yleensä keksiä edes jotain hyödyttävää.

Kaikki purkit ja purnukat menee miehen ruuvilaatikoina, maalinsekoitusastioina, sutitelineinä jne. mitä nyt vaan pois silmistä saa. On hyväkin olla varastossa ylimääräisiä purnukoita, voi sitten heittää pois kun välitön tarve päättyy.

Tilpehööreistä askartelen, esim. todella rumanvärisistä sisustukseen sopimattomista tyynyliinoista tuli lapsen Barbie-leikkeihin hienot petivaatteet. Muista tekstiileistä saa pölyrättejä, jotka voi surutta käytön jälkeen heittää pois. Pyyhkeet menee kavereiden mökkireissuilla, ei haittaa jos unohtuu sinne (hirveän usein tätä käy ainakin miehillä, meillekin kulkeutuu kaikenlaista tekstiiliä kun pakkaavat kamansa reissun päätteeksi ilmeisesti silmät kiinni ja keräten kaiken mikä vaan tutulta materiaalilta sormissa tuntuu/on jäänyt sen oman repun lähelle...)

Hyvät ja kalliimmat tavarat myyn/lahjoitan eteenpäin.

Kirjat voi kerran lukea ja jos en lue, sehän on uusi ja lukematon - eteenpäin lahjaksi sellaiselle, joka tykkää.

Astiat otan käyttöön tai myyn, halvimmat mukit menee roskiin tai kierrätykseen.

Vaatteet suoraan kierrätykseen/räteiksi/remonttivaatteiksi/mökille varavaatteeksi/ulkomaan reissulle matkustusvaatteeksi, voi sitten jättää koneessa ja kentillä hikeentyneen paidan hotellin roskakoriin viemästä tilaa tuliaisilta.

 

[papero]

(hirveän usein tätä käy ainakin miehillä, meillekin kulkeutuu kaikenlaista tekstiiliä kun pakkaavat kamansa reissun päätteeksi ilmeisesti silmät kiinni ja keräten kaiken mikä vaan tutulta materiaalilta sormissa tuntuu/on jäänyt sen oman repun lähelle...)

Meillä tätä ei käy, mutta tunnen poikia jotka eivät tunnista omia vaatteitaan, tyttöjä joilta jää joka kyläilykerralla ponnari tms.

 

[HepJep]

No mulla oli pari vuotta anopilta saadut aamutohvelit kaapissa kunnes suivaannuin ja laitoin kirpparille (oli liput ja laput vielä kiinni). Olen vuosien myötä omaksunut sellaisen tavan ja asenteen, että jos ei ole käyttöä, tai on ihan vääränlainen omiin tarkoituksiin niin eteenpäin vain. Jos epäröin, säilytän lahjan ja vuoden tms. päästä laitan kiertoon. Ei ole tähän mennessä kukaan vielä tullut kyselemään missä se lahjaksi antamansa kukkamaljakko, juustohöylä, haaremihousut tai kynttelikkö on.

 

["hmmm"]

Olen laittanut ylioppilas-, valmistujais-, kihla-, hää-, ja muista saamistani lahjoista suurimman osan kirpparille. Meille ei mahdu ylimääräistä tavaraa. En myöskään halua hirvityksiä kotiini, vaikka ne olisivatkin kalliita. Enemmän ne tuo iloa niille jotka osaa niitä oikeasti arvostaa. Anoppi ymmärtää jo ja laittaa lahjat rahana, niillä on ostettu mitä haluttu ja oltu tyytyväisiä. Mun puolen suvun aikuiset ei anna tavaralahjoja, onneksi. Liikaa kiltteyttä säilöä tavaroita joista ei tykkää.

Niin että raha kyllä kelpaa. Jos olisit minun tuttu, et kyllä saisi sitäkään.

 

[Skaardie]

Meillä ei aikuisille lahjoja anneta, jos ei sitten ole sellaista, jota tosiaan tarvitaan. Minun vanhempani siis antavat meille lahjaksi esim: sieniä, mustikoita, puolukoita, hirven lihaa jne. joita ei täällä kaupungissa onnistuta itselle hankkimaan, mutta joista pitkin talvea nautitaan. Me taas olemme antaneet lahjaksi vanhemmillemme mm. jauhesammuttimen, pelastusliivejä, sauvasekottimia, kimpassa uuden hellan, lasten jatkettavan sängyn ja muuta, mitä ovat ilmoittaneet tarvitsevansa.

Käytännön ihmisiä kun ollaan koko sakki, niin eipä ole kellään ollut herne nenässä. Mieheltäni olen toki saanut koruja jne. mutta aktiivisemmassa käytössä ja mieluisimmat hankinnat minulle, joita olen mieheltä saanut on: hiustenkuivaaja, ompelukone ja porakone.

Mitään emme heitä roskiin, vaan laitamme kiertoon jos tavara sinänsä on hyvää, mutta tarpeetonta. Vaatteet UFF:lle, lelut paikalliselle vähävaraisia perheitä auttavalle taholle, lakanat eläinhoitolaan jne..