?
*
Vieras
Hei,
onkohan kyseessä joku keski-iän kriisi, vai mikä... Onko muilla tällaista?
Koulussa olin tunnollinen ja ahkera kympin tyttö. Lähdin opiskelemaan akateemista alaa, joka ei kiinnostanut pätkääkään. Vaivoin olen saanut alemman korkeakoulututkinnon suoritettua, ja jatkuva huono omatunto painaa, kun en ole saanut väännettyä maisterin tutkintoa kasaan (vain gradu puuttuu).
Olen vakinaisessa työpaikassa, joka ei kuitenkaan vastaa koulutustani. Tai siis olen eri alalla, kohtuullisessa asemassa, en johtaja, enkä edes päällikkö, mutta itsenäisessä työssä. Toisinaan pidän työstäni paljonkin, toisinaan koen suurta turhautumista. Sisäinen idealistini haluaisi työn, jolla olisi _merkitys_ (sairaanhoitaja tmv.).
Minulla on ihana aviomies, joka on pelastanut itsetuntoani paremmaksi, sekä kaksi ihanaa lasta. Ulkomaalainen mies on kotimaassaan korkeakoulutuksen saanut, toimii Suomessa siivousyrittäjänä. Yritystoiminta pienimuotoista, mutta ihan toimivaa. Tienaamme kohtalaisesti, mutta emme tosiaan ole rikkaita. Asumme omistusasunnossa, josta on runsaasti velkaa. Meillä on myös toinen laina, jolla olisi tarkoitus rahoittaa loma-asunto kotimaassa.
Kolmas lapsi on tulossa. Välillä talous huolettaa, välillä olen luottavainen. Toisinaan koen, että elämä on vienyt latujaan, ja että olen pärjännyt ihan hyvin. Toisinaan taas koen itseni aivan valtavaksi epäonnistujaksi, joka ei ole saanut mitään aikaan.
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti.
onkohan kyseessä joku keski-iän kriisi, vai mikä... Onko muilla tällaista?
Koulussa olin tunnollinen ja ahkera kympin tyttö. Lähdin opiskelemaan akateemista alaa, joka ei kiinnostanut pätkääkään. Vaivoin olen saanut alemman korkeakoulututkinnon suoritettua, ja jatkuva huono omatunto painaa, kun en ole saanut väännettyä maisterin tutkintoa kasaan (vain gradu puuttuu).
Olen vakinaisessa työpaikassa, joka ei kuitenkaan vastaa koulutustani. Tai siis olen eri alalla, kohtuullisessa asemassa, en johtaja, enkä edes päällikkö, mutta itsenäisessä työssä. Toisinaan pidän työstäni paljonkin, toisinaan koen suurta turhautumista. Sisäinen idealistini haluaisi työn, jolla olisi _merkitys_ (sairaanhoitaja tmv.).
Minulla on ihana aviomies, joka on pelastanut itsetuntoani paremmaksi, sekä kaksi ihanaa lasta. Ulkomaalainen mies on kotimaassaan korkeakoulutuksen saanut, toimii Suomessa siivousyrittäjänä. Yritystoiminta pienimuotoista, mutta ihan toimivaa. Tienaamme kohtalaisesti, mutta emme tosiaan ole rikkaita. Asumme omistusasunnossa, josta on runsaasti velkaa. Meillä on myös toinen laina, jolla olisi tarkoitus rahoittaa loma-asunto kotimaassa.
Kolmas lapsi on tulossa. Välillä talous huolettaa, välillä olen luottavainen. Toisinaan koen, että elämä on vienyt latujaan, ja että olen pärjännyt ihan hyvin. Toisinaan taas koen itseni aivan valtavaksi epäonnistujaksi, joka ei ole saanut mitään aikaan.
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti.