Epätoivo ja epäusko

[Paine vatsassa, itku silmässä]

Noniin. Tein raskaustestin muutama päivä sitten, roskisplussa, seuraavana päivänä jo selvä plussa. Todella pahat raskausoireet ollut jo monta päivää, siis todella pahat. Raskaus ei pitäisi olla mahdollinen mutta ihmeiyä tapahtui, mutta kojdunuökoisen ja keskenmenon riski on suuri. Asiaan.. Aamulla raskausoireita ei ollut ja testin plussa heikompi kuin eilen, ajattelin että keskenmenee, mutta 3h päästä taas yhtä vahva viiva kuin rilen ja osa oireista palasi. Pelottaa onko tämä kohdunulkoinen tai kaksosraskaus, vaiko keskenmeno. Haluaisin lapsen, mies ei, mikä tuli yllätyksenä koska on aina puhunut " joskus myöhemmin haluan kyllä" ja minä en tällöin halunnut kolmatta lasta, tai " jos oot raskaana niin toivottavasti on poika" ekana positiivisen testin iltana ilmoitti haluavansa abortin, ja toisena iltana kun itse aloin jo haluta vauvaa täydestä sydämestä ja halusin asiasta keskustella, ilmoitti vain että eikö me eilen jo sovittu asia. Olen 2 lapsen yh, raskaudet ja synnytykset ollut vaikeita, hengenlähtö ollut lähellä, yksin en voi uskoa pystyväni näitä kolmea hoitamaan riittävästi. Abortti tuntuu ihan hirveältä vaihtoehdolta. Mutta mies vaikuttaa niin ehdottomalta.. Yhdessä ollaan oltu/asutti pari vuotta. Pää niin tyhjä, kaikki pelottaa, mikään vaihtoehto ei tunnu oikealta, olen ihan yksin asian kanssa.

 

[HippuTAR]

Noniin. Tein raskaustestin muutama päivä sitten, roskisplussa, seuraavana päivänä jo selvä plussa. Todella pahat raskausoireet ollut jo monta päivää, siis todella pahat. Raskaus ei pitäisi olla mahdollinen mutta ihmeiyä tapahtui, mutta kojdunuökoisen ja keskenmenon riski on suuri. Asiaan.. Aamulla raskausoireita ei ollut ja testin plussa heikompi kuin eilen, ajattelin että keskenmenee, mutta 3h päästä taas yhtä vahva viiva kuin rilen ja osa oireista palasi. Pelottaa onko tämä kohdunulkoinen tai kaksosraskaus, vaiko keskenmeno. Haluaisin lapsen, mies ei, mikä tuli yllätyksenä koska on aina puhunut " joskus myöhemmin haluan kyllä" ja minä en tällöin halunnut kolmatta lasta, tai " jos oot raskaana niin toivottavasti on poika" ekana positiivisen testin iltana ilmoitti haluavansa abortin, ja toisena iltana kun itse aloin jo haluta vauvaa täydestä sydämestä ja halusin asiasta keskustella, ilmoitti vain että eikö me eilen jo sovittu asia. Olen 2 lapsen yh, raskaudet ja synnytykset ollut vaikeita, hengenlähtö ollut lähellä, yksin en voi uskoa pystyväni näitä kolmea hoitamaan riittävästi. Abortti tuntuu ihan hirveältä vaihtoehdolta. Mutta mies vaikuttaa niin ehdottomalta.. Yhdessä ollaan oltu/asutti pari vuotta. Pää niin tyhjä, kaikki pelottaa, mikään vaihtoehto ei tunnu oikealta, olen ihan yksin asian kanssa.

sanoisin että tossa tilanteessa mies on oikeassa. Ne sun kaks lasta tarttee sua vielä, kannattaako riskeerata?

Itsehän sä sen päätöksen kuitenkin teet mutta miestä et voi pakottaa olemaan siinä mukana jos ei hän halua.

 

[Epätoivo ja epäusko, ap]

Syytä siihen miksi huonoon kuntoon olen mennyt ei ole löytynyt, ja terveydenhuolto hokee vain että huono tuuri ollut, mutta kummankin lapsen kohdalla sama. Todella pahat tulehdukset, poikkeavuuksia ei löydettu.

 

[Epätoivo ja epäusko]

Että vuoden päästä sitten mies ilmoittaakin että nyt hän haluaa lapsen, kuitenkin sanonut sen haluavansa myöhemmin, ja mä kannan ikuista tuskaa abortista joka mahdollisesti näillä taistoilla tekee lapsen saannin
Mahdottomaksi, kun se vaikeaa on jo nyt.

 

[HippuTAR]

Että vuoden päästä sitten mies ilmoittaakin että nyt hän haluaa lapsen, kuitenkin sanonut sen haluavansa myöhemmin, ja mä kannan ikuista tuskaa abortista joka mahdollisesti näillä taistoilla tekee lapsen saannin
Mahdottomaksi, kun se vaikeaa on jo nyt.

Keskustele sen miehen kans. Tee myös selväksi se ettei lasta tuu sitten koskaan jos nyt haluaa abortin.

Voihan se sitten olla että on ollut vain huono tuuri aiemmin. Eihän sitä tossa tilanteessa voi tietää.

Kuitenkaan et voi miestä pakottaa mieltään muuttamaan. Ja jos nyt muuttaakin mielensä niin saattaa sen sitten tehdä uudestaankiin. Toisaalta jos olet ehdottomasti aborttia vastaan niin ehkä ois sitten virhe tehdä sitä.

 

[Epätoivo ja epäusko]

HippuTAR, olen yrityänyt keskustella kyllä, mutta en voi pakottaa toista keskustelemaan. Mitään kunnon keskustelua en vaan saa aikaan koska hän selvästi välttelee asiaa. Hän eli meidän kanssa alkuhuumaa, kun pienin, toisen miehen lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen. Moni ei olisi siihen ruvennut. Kai se lapsirakkaus katosi johonkin.. Tai väsyi, vaikkri millään lailla vastuuta meistä kantanutkaan. Ehkä aika auttaa, olisi hänen ensimmäinen lapsi, toisaalta taas mitä pidemmälle mennään sen vaikeammalta abortin tekeminen tuntuisi, sehän on alku, pieni vauvan alku siinä missä kaksi aiempaakin. Pian lyö jo sydänkin. Ajattelin aina että ei järkisyistä kolmatta vaikka mies haluaisi, asiaa miehen kannalta ajateltuna ja nyt tässä tilanteessa olevana tästä on järki kauempana, kai, niin tunteet pelissä että pää halkeaa..

 

["hmmm"]

Ala missaan tapauksessa tee aborttia vastoin tahtoasi! Siita ei paase yli. Olen itse tehnyt abortin eika mulle jaanyt mitaan traumoja tai erityisia suruja, silla halusin aborttia itse ja surin ja kasittelin asian kunnolla. Toisin on muutamalla ystavallani, jotka tekivat abortin epavarmoina paatoksestaan tai jopa omaa varsinaista tahtoaan vastaan. Heista kukaan ei ole asian kanssa taysin sinut.

Suoraan sanoen miehesi ei kuulosta kovinkaan sympaattiselta tai empatiakykyiselta. Eihan parisuhteessakaan paatosta abortista noin tehda! Asiasta pitaa pystya puhumaan kunnolla ja syvallisesti ja senkin jalkeen miehesi on hyvaksyttava, etta paatos on loppukadessa YKSIN sinun. Ihan sama mita joku muu sanoo, etta "ei ole reilua miesta kohtaan" tai etta "lopullinen paatos tehdaan yhdessa". Tassa asiassa miehet ja naiset tulevat AINA olemaan eri tasoilla; paatos abortista on AINA naisen. Tsemppia sulle!

 

["jonna"]

No mutta. Et sää silti voi päätöstä jättää miehen varaan. Voi olla että mies joskus myöhemmin haluaa lapsen, voi olla ettei koskaan myöhemmin kuitenkaan halua. Ylipäätään, pari vuotta on kuitenkin aika lyhyt aika, pari vuotta Versus se että voisit saada lapsen koko loppuelämääsi, kun taas mies - no mistäs noista todella tietää.
Se on sun oma päätös. Haluatko lisää lapsia? Ehkä itse tiedät parhaiten ne riskit voisitko ylipäätään enää ikinä myöhemmin saada kolmatta.

 

["jiihaa"]

varmasti vaikea tilanne. älä tee aborttia, jos yhtään haluat /toivot lasta / jota oman tulkintani mukaan olet jo alkanut rakastamaan- koska huolestuit kun viiva oli heikompi / koit että oireet loppuivat... varmasti erityisen tukalan tilanteessasi tekee se että olet jo kahden lapsen yh. älä anna miehen painostaa sinua aborttiin. on valitettavaa ja surullista ettette voi yhdessä iloita. jos sinun sylissäsi on paikka tälle pienelle niin älä särje sydäntäsi taipumalla miehesi tahtoon. pärjäät kyllä. kaikki järjestyy.

 

["jonna"]

Ja, mies on päätöksensä tehnyt siinä vaiheessa kun on jättänyt käyttämättä ehkäisyä.

 

[..........]

...

 

[nolm]

Mun täytyy sanoa, että itselleni päätös olisi vaikea, mutta täysin selvä, jos tilanne tosiaan niin kuin kerroit, että aiemmat raskaudet ja synnytykset olleet vaikeita ja hengenlähtö ollut lähellä. Siinä tilanteessa mulla olisi kaksi lasta, jotka tulisivat tarvitsemaan mua vielä pitkään. Vaihtoehto ei olisi se, että tulisi myös kolmas, mutta äitiä ei ehkä sitten enää olisi kellään heistä...

 

[Epätoivo ja epäusko]

Vastauksista. Jos tämän kolmannen synmytän niin vaadin sektion. Radkaudet on olleet vaikeita mutta silti hengissä selvitty. Synnytykset vaikeita ja viikkojs
Maatto tipassa 42 kuumeessa vailla toivoa, joku muu hoitanut sen vauva ajan ???? kun hoetaan ettei tiedetä mikä on mutta ei tiedetä selviääkö. Seuraavan pakko olla sektio jos seuraava tulee, ei kai ne voi pakottaa tällä taustalla, eka lapsikin syntyi sinisenä imukupin kanssa kun väkisin pakottivat tuossa kuumeessa synnyttymään

 

["jiihaa"]

kuulostaa enemmän hoitovirheeltä kuin miltään mikä liittyisi suoraan raskauteen.. nämä edelliset vastoinkäymiset. kyllä tuolla historialla uskoisin olevan jo melko todennäköistä että sektioon päädytään- mikä sekään tietysti ole riskitöntä. ajattelisin tämän aborttiasian niin että pystyt elämään ilman miestä, kunnioittamaan itseäsi ja valintojasi- mutta jos teet vastoin sydämesi ääntä, särjet sielusi, menetät itsekunnioituksesi ja alat halveksimaan miestä joka vaati aborttia.

 

["miimii"]

Jos sua huolestuttaa sun tilanne edellisten lasten synnytysten takia, ota mukaan synnytyskertomukset ja paperit edellisiin synnytyksiin liittyen ja mene niiden kanssa laakariin juttelemaan huolistasi taman raskauden suhteen. Mun mielesta sen pitaisi olla ihan laakari, joka kertoo sulle, mika on todennakoisyys, etta uudessakin synnytyksessa olisi komplikaatioita ja mitka ovat riskit. Jos ei muualta loydy apua, mene yksityiselle erikoislaakarille. Kallista, mutta kerran se kirpaisee. Ja sitten neuvolassa alusta lahtien puhu selkeasta toiveestasi sektioon.

Vaikka rakastaisit kuinka miestasi, ero miehesta (jos mies silla alkaisi uhkailla) on silti pienempi sydansuru kuin vastoin tahtoa tehty abortti! Siita masennuksesta ja vuosien mahdollisista itsesyytoksista ei hevilla selvita. Eli tee abortti vain sita ihan oikeasti itse haluat.

 

[Keckman]

[QUOTE="jonna";30659560]Ja, mies on päätöksensä tehnyt siinä vaiheessa kun on jättänyt käyttämättä ehkäisyä.[/QUOTE]

Totta. Mieshän sen lapsen alulle pani. Kantakoon vastuunsa.

 

["puoliso"]

[QUOTE="jonna";30659560]Ja, mies on päätöksensä tehnyt siinä vaiheessa kun on jättänyt käyttämättä ehkäisyä.[/QUOTE]

Minä en huomannut, mutta onko tässä ketjussa jossain kohden mainittu ilman ehkäisyä painamisesta? Mikä ei sinällään liity kai kun ehkäisy voi pettää ihan yhtä lailla, meillä nimenomaan se miehen käyttämä. Mikäli taas on kyse nillityksestä, että mies ei ole käyttänyt LISÄehkäisyä en ymmärrä siltikään kysymystä kun sitten nainen jättäisi kuitenkin oman ehkäisynsä pois tai loukkaantuisi luottamuspulasta yms. Ilman seksiä eläminen on oikeastaan ainoa täysin varma tapa välttyä riskiltä, mutta en tiedä onko elämänsä pilaaminen sitenkään mielekästä. Niin tai näin niin aina on huonosti ja aina voi käydä noin. Ei se silti muuta sitä tosiasiaa, että joku ei tahdo vanhemmaksi, vaikka miten kääntäisi ja vääntäisi. Mutta ilmoittakaa ihmeessä sitten miehillennekin jos pidätte ilman kumia painamista itsestäänselvänä lastentekoaikeena.