E
elämä on
Vieras
ollaan oltu kohta 20 vuotta yhes, itse olen 36 .v.pari lasta on ja probleema on siinä et mä olen kai kyllästyny ukkooni, me ollaan aika erilaisis, olen seurallinen ja pidän ihmisistä, toisin kuin mieheni, hän ei esim.tule sanomaan moikka jos meille vaikka tulee poikkeemaan ovelle joku ns. minun ystäväni vaan jäpittää jossain keittiössä sen aikaa, tämä vaan esimerkkinä.Itse hän on olevinaan täydellinen ja osaa aina kaiken tehdä parhaiten ja mua sieppaa esim.se kun ei lapsiaan kehu tai kannusta ei niin koskaan ja se on kyllä niille tärkeetä, vanhempi on kolmannella luokalla,nuorempi kohta viisi. Ja puhuminen on ollut aina hälle myrkkyä ja arvostella ei saa puolella sanallakaan mitään, aivan sama miten olen koittanut jutella, vaan aina on menty siihen että mykkäkoulua seuraa vaikka monta päivää ja sovintoa ei tehdä, eikä hän juuri puhu lapsillekkaan, ainakaan jos olen kotosalla, siis musta tuntuu että mä en saa tästä suhteesta enää mitään, hän haluaa et kaikki paikat olis aina tiptop kotona ja periaattees minäkin muttei se oikein onnistu, ja toisarvonen juttu se on, kaikkea pitäis aina vaan ostaa viimesenpäälle, autokin on ihan olematon ja sitä ja tätä, arvomaailma on kyllä niin erilainen meillä, mitä hittoa teen, erokin olis aikamoinen prosessi, huh huh, ottakaa kantaa