erilaiset ajatukset hauskanpidosta

[hölmökö]

Hei kaikki,

Olisiko kenelläkään neuvoja. Olen tuntenut mieheni n. 5 vuotta. Oikeastaan ainoa riidan aihe meillä on miehen alkoholin käyttö. Mies käy ulkona keskimäärin kolme kertaa viikossa, usein töihin liittyen, mutta “jatkoille” on aina lähdettävä. Tällä hetkellä hän on kesälomalla, ja ajattelin, että tama päivä olisi ensimmäinen yhteinen, kahdenkeskinen lomapäivä, koska ensimmäinen viikko meni miehen matkatessa (ryyppyreissu) ja mökillä ystäväporukassa. Tänään miehen piti käydä hoitamassa pari asiaa, mutta jo ennen lähtöään hän olikin sopinut näkevänsä myös erästä ryyppykaveriaan (jo tässä vaiheessa arvelin, ettei ukkoa näkyisi ennen yön pikkutunteja). Lähtiessään hän ilmoitti, että saan toki missä vaiheessa tahansa liittyä seuraan, jos haluan. Ajattelin, että nämä pikkujutut, joita hän lähti hoitamaan, olisi hoidettu muutamassa tunnissa. Neljän tunnin jälkeen soitinkin hänelle ja baarissahan tuo istui, oli kutsunut muitakin paikalle. Pyysin tulemaan kotiin, jotta ehdittäisiin vielä pitää kivaa yhdessä. Hän ilmoitti yrittävänsä lähteä mahdollisimman pian. Parin tunnin kuluttua soitin uudestaan, mies oli kavereineen siirtynyt karaokebaariin ja haukkui minua iltansa pilaamisesta, kun pyysin yhä häntä kotiin. Kuulemma hän on nyt lomalla ja saa tehdä mitä haluaa, teen asiasta liian ison numeron, eikä pitäisi “skitsota”. Mutta seuraan sopisi liittyä. Nyt ei ole mitään kuulunut moneen tuntiin. Tämä on lievä esimerkki päivästä, jolloin hän onnistuu suututtamaan minut humalahakuisuudellaan. Huomenna luultavasti keskustelemme asiasta, itken ja kerron miltä minusta tuntuu elää epävarmuudessa hänen menojensa kanssa ja miten kurjaa on esim. viettää kaunis kesäpäivä yksin kotona. Kavereita minulla ei ole monta. Hän pyytää anteeksi, kertoo välittävänsä ja rakastavansa ja sitten yrittää naurattaa minua, kunnes lopulta naurahdan ja jatkamme arkea, vaikka anteeksipyyntöjä en enää edes osaa ottaa vakasissani. Krapulapäivinä hän on ainakin tavallisesti kotona kanssani.

Kotona ollessamme en saa miestä houkuteltua mihinkään yhteisiin puuhiin, vaan hän katsoo televisiota ("lataa akkuja") ja minä surffailen netissä. Hänen taholtaan ei myöskään ikinä kuulu mitään ehdotuksia muunlaisista ajanviettotavoista. Hän on tosin alkanut kutsua minua mukaan näihin iltakekkereihin, myös työhön liittyviin, mutta emme tietysti ole näissäkään tilaisuuksissa kaksin, ja alkoholia tulee nautittua. Itse en juurikaan välitä alkoholista ja mieheni holtiton käyttäytyminen humalassa ja välinpitämättömyys saavat minut niin raivon partaalle, etten enää suostu lähtemään viettämään iltaa hänen kanssaan, jos siihen kuuluu viina. Tämä tietysti vähentää entisestään yhteistä aikaa, koska emme muillakaan tavoin vietä aikaa yhdessä. Yhteisen juhlahetket esim vappuna ja juhannuksena ovat mennyttä. Jos käymme kaksin esim. syömässä ulkona minusta tuntuu, että yritän koko ajan väkisin pitää keskustelua yllä, miehellä kun ei näytä olevan mitään sanottavaa.

Olen alkanut nalkuttaa ja syyllistää miestä juomisesta, mikä on tietysti väärin eikä auta mitään, mutta kun ei enää tavalliset keskustelut toimi ja olen niin vihainen, etten voi olla naljaisemattakaan. Mies toivoo jälkikasvua ja maalailee kauniita kuvia siitä, miten kaikki sitten muuttuu, kun taloon tulee vauva.

Tykkäisin esim. käydä yhteisillä kävelyillä, ulkoilla muutenkin ja puuhailla, pelailla, jutella kotona. Teenkin asioita nykyisin paljon yksin, mutta kaksin olisi toki paljon hauskempaa. Tai ehkä vain kuvittelen niin. Mies tykkää enempi sosiaalisista tapahtumista. Pitäisikö vaan sopeutua elämään yksin parisuhteessa?

 

[noh..]

Ei todellakaan pidä mielestäni sopeutua elämään yksin parisuhteessa. Samantienhän voisit elää sinkkuna, ja silloin sinulla olisi ainakin mahdollisuus tavata mies, joka oikeasti haluaa viettää aikaa kanssasi. Nyt ainoastaan elät säästöliekillä ja olet onneton miehesi vuoksi. Älä hukkaa aikaasi enempää, meillä on oikeasti vain yksi elämä. Olet ilmeisesti vielä nuori ja lapsiakaan ei ole. Vaadi itsellesi vain parasta, älä tyydy "sopeutumiseen". Jos mies oikeasti juo humalat kolme kertaa viikossa, se on aika paljon, erityisesti jos et itse viihdy baareissa. Miten luulet asioiden muuttuvan, jos saatte vauvan? Jos miehesi ei viihdy kanssasi kotona nyt kun olette kaksin, ei hän varmasti viihdy silloinkaan kun teitä on kolme. Pieni vauva saattaa vielä itkullaan ajaa hänet yhä helpommin baariin.

Päästä hänet menemään ja avaa silmäsi maailmalle! Miehiä on oikeasti monenlaisia, myös niitä, jotka nauttivat kotielämästä oman rakkaan kanssa ja haluavat tehdä asioita yhdessä.

 

[vaimo, muttei "se" kaveri]

Sarjassaan suhde jossa miehellä ykkösenä kaveria ei jätetä. Kaveria ei jätetä koskaan,olkoon tilanne mikä tahansa. Inhottaa tälläiset ikiteini asteelle jääneeet, salakavalasti alkoholisoituvat.
Kysymyksessä on mies omanlaisensa rotu, jolle mikään muu ei merkitse mitään muuta kuin,joku on kotona huolehtimassa arjesta. En suosittele hankkimaan lasta tai lapsia, ei muuta tilannetta miksikään. Vauvat ovat ihania, mutta vauvoissa on työtä päivällä ja yöllä keskeytymättömästi. Oletko valmis vauvaa hoitamaan yksin ja odottamaan kotona koska mies suvaitsee saapua kotiin ja selvänä. Vielä vähemmän mies viihtyy kotona, koskapa hänen hermonsa eivät kestä vauvan itkua, jos ei kestä sinun kommentteja.

Itseltäsi menevät hermot ja terveys.

Mitä helekatin miehen syylistämistä, mies itse syyllistää sinua.

Vanhempana tätinä, suosittelen kunnollista todellista välittävää miestä.

 

[sohvis]

Miehesi on hölmö.Älä alennu tollasen orjaksi.Sinunlainen fiksu ihminen ansaitsee vertaisesi fiksun kumppanin rinnallesi.Sano nykyisellesi hyvästi.

 

[JOT*]

Pitäisikö vaan sopeutua elämään yksin parisuhteessa?

Niin, pitäisikö? No ei todellakaan. Pari-suhde. Ei siinä pitäisi kenenkään olla yksin. Miksi sinun pitää olla noin kamalan dramaattinen? Mikä sinut "pakottaisi" olemaan tuon miehen kanssa, kun asettelet sanasi noin?

Tottahan on, että kaikki ihmiset eivät odota parisuhteelta samoja asioita, eivät liiemmin yhteistä aikaa tai yhteisiä harrastuksi, mutta tämä ihmisryhmä ei kuulu tähän. Sinä odotat, että saisit olla kumppanisi kanssa yhdessä ja tehdä yhdessä asioita. Eiköhän tässä ole sinulle jo vastausta ihan kylliksi. En oikein edes ymmärrä miksi kysyt tuon kysymyksen. Miksi ihmisen pitäisi luopua omista toiveistaan parisuhteen osalta vain sen takia, että toinen osapuoli saa pitää omat toiveensa. Oikeastaan voisi kysyä, että liittyykö tuo baarissa istuskelu ja ylenpalttinen kavereiden kanssa hengailu parisuhteeseen liittyviin vaatimuksiin. Tottahan voi olla niin, että miehesi odottaa parisuhteeltaan sitä, että hän saa tehdä juuri niin kuin itse haluaa. Mutta eihän sellainen pitemmän päälle toimi. Ei toimi kenelläkään.

Jospas koitat huomenna saada miehesi sanomaan jotain muuta, kuin se samat vanhat jutut, mitä hän on jo moneen kertaan sanonut. Älä ihmeessä toimi sen kuvaamasi vanhan kaavan mukaan, vaan tee toisin. En tietenkään neuvo lähtemään eri suuntiin vaan selvittämään asioita. Pakkohan sinun on saada joku selvyys tuohon asiaan, jos se sinua vaivaa. Baarissa hilluminen voi ihan hyvin olla joku sinkkuaijoilta päälle jäänyt tapa toimia ja viettää iltaa. Ja jos miehesi kaveripiirissä on paljon sinkkumiehiä, jotka viettävät aikaa baarissa, niin helppohan siihen on mukaan mennä. Voisit kysyä suoraan, mitä hän oikein haluaa elämältään ja tältä suhteelta. Ja muista myös, että sellainen vastaus "että kaikki muuttuu sitten kun..." ei ole mikään oikea vastaus. Asioiden, siis tässä tapauksessa juomisen, pitää muuttua ennen kuin esim. hankitte lapsia.

Mutta ihan ensiksi, älä enää missään tapauksessa kysele tuota liioitellut dramaattista kysymystä itseltäsi.

 

[kesäheinä...]

Niinpä,itse seurustelin miehen kanssa,joka käytti alkoa reilunpuoleisesti ym.lieveilmiötä siihen liittyen,jossakin vaiheessa tuli mitta täyteen..ja juominen jatkuu edelleen,mutta onneksi minun ei tarvitse sitä enää katsella

 

[-suopursu]

Olen ollut samantapaisessa tilanteessa. Halusin eron, koska en kestänyt sitä, että miehen elämässä tärkeintä oli juominen. Mies kävi 3-4 kertaa viikossa baarissa (kuulemma rentoutumassa ja kavereita katsomassa). Joskus hän oli siellä vain tunnin, mutta yleensä hän ei voinut kontrolloida juomistaan. Miehen mielestä hänellä ei ole alkoholiongelmaa, minusta alkoholiongelma on ihan selvä.

Nyt tilanne on se, että mies on onnistunut vähentämään juomistaan. Hän käy siellä 1-2 kertaa viikossa. Joskus hän onnistuu lopettamaan ajoissa kahteen tuoppiin, mutta jos hän ottaa kolmannen tuopin, se on menoa eikä hän pysty lopettamaan, vaan tulee kotiin aikasintaan (arki-iltana) klo 21 ja pahimmillaan vasta valomerkin jälkeen. Mies tietää, että siedän tilannetta toistaiseksi, mutta en pysty lupaamaan, kauanko jaksan.

Mies pesee itse oksennuksensa wc-pöntöstä eikä odotakaan, että hänen krapulaansa lievittäisin mitenkään. Mökötän päivän, sitten ollaan taas kuin ennenkin. Toistaiseksi tuo kerta viikossa juomista on siedettävää ja onneksi pystyn aavistamaan, milloin hän on baariin menossa, jolloin keksin itselleni muuta tekemistä.

Jos juomista olisi vanhaan tapaan esim. 3 kertaa viikossa, jättäisin miehen. Mielestäni minun pitää olla parisuhteessa tärkeintä, ei kaljan. En halua olla miehen Top Ten -listalla vasta jossakin sijalla 8-9.

Minäkin sanoisin AP:lle, että älä odota liian pitkään miehen juomisen loppumista. Ajattelepa, jos hankitte lapsen, niin miten kuvittelet, että hän pystyy hoitamaan lasta, jos hänellä on polttava halu juomaan. Kaverit ja hauskanpito on vain kulissia sille, että on jo oikeasti riippuvainen juomisesta. Jos juominen ei olisi se pointti, niin silloinhan hauskaa voisi pitää ilman juomistakin esim. siten, että keräisivät sählyporukan kasaan ja kävisivät pelaamassa tai pelaisivat biljardia, kävisivät onkireissuilla jne. Näissä kaveriryyppäjäisissä on se huono puoli, että siitä piiristä on vaikea päästä irti. Pahimmillaan kaikki kaveripiiristä ovat enemmän tai vähemmän tuurijuoppoja. Joskus siitä irtipääseminen vaatii kaveripiirin hylkäämisen.

Jos teillä olisi lapsi, niin lapsen itkusta, kitinästä yms. saa hyvän lisäsyyn, että tarvitsee rentoutusta ja irtiottoa arjesta. Jos eroaisitte, miten mahtaisi onnistua tapaamisoikeuksien järjestely sellaisen kanssa, jolla on aina kiire kavereille. Saisit aina olla raivoissasi, että mies peruu tapaamisia.

Suosittelen, että annat miehelle enää yhden mahdollisuuden muuttua. Sen jälkeen ala pikkuhiljaa etsimään uutta kämppää.

 

[Emppuu]

Ongelmanne on se, että suhteessanne on kolme jäsentä sinä, miehesi ja alkoholi. Kuvauksesi perusteella vaikuttaa selvältä, että sinä olet jäänyt sivuun suhteessanne. Jos aiot jatkaa suhteessanne, sinun on hyväksyttävä se tosiasia, että alkoholi on aina tärkeysjärjestyksessä nro 1. Näin on myös silloin, jos miehesi haluaa vähentää juomistaan ja onnistuu siinä. Silti sinä+miehesi mietitte, milloin alkoholi taas iskee miehesi hurmokseen. Pysähdy miettimään, jaksatko tällaista kolmiodraamaa lopun elämääsi vai ansaitsetko parempaa?

 

[asdlkasdlkaölkds]

Miestäsi et voi muuttaa samoin kuin et hänen tapojaan, mutta itseäsi kyllä. Älä istu kotona odottamassa häntä tai odota suhteeltanne muutoksia puhumalla niistä. Ainoa keino on, että alat vain elää niitä asioita joista sinä pidät. Et voi todistaa ajatuksiasi muutoin kuin tekojen kautta ja jos sillä on vaikutusta miehesi tapoihin voit huokaista helpotuksesta, ettei miehesi alkoholin käyttö ole ainakaan oire vakavasta sairaudesta nimeltä alkoholismi.

Meillä oli sama juttu ja minä olin niin tyhmä, että puhuin ja surin ja petyin. Mikään ei muuttunut, mutta kun tilanne menee omalla kohdalla riittävän surkeaksi alkaa myös miettimään ulospääsyä ja minä löysin sen ryhtymällä elämään omaa elämääni. Sillä oli vaikutusta mieheeni, joka tajusi etten olekaan turvallisesti kotona odottamassa häntä tai liikkuisin hänelle tuttujen ystävieni seurassa tai ylipäätään viettäisin aikaa kotona. Aloin opiskelemaan iltaisin, komensin häntä olemaan pois jaloistani tenttien aikaan, ulkoilin yksin ja kävin ystävien/sukulaisten luona omin nokkineni kylässä. Hassua kyllä mieheni loukkaantui eniten siitä, että jätin hänet ulkopuolelle myös leffareissuista ja näyttelyista, joissa hän tykkäsi kanssa käydä. Jokaikinen krapulapäivä nostin kytkintä ja huikkasin vain ovelta" hoitele ittees rauhassa mie lähen tästä nyt harrastamaan omia juttujani".

Meillä elämä muuttui ja vaikka mieheni yhä käyttää alkoholia hän käyttää sitä järkevämmin. Olemme myös sopineet että äijäkännit vedetään äijäporukassa ja jäädään myös äijien sekaan haisemaan, jolloin minä en ole kännejä vastaan jos ei tartte sen vuoksi omassa kodissaan kärsiä.Toimii jotenkuten....

Mutta hankala asia alkoholi joka tapauksessa on ja sillä laukaistaan stressiä, ratkaistaan hankalia tilanteita elämässä vaikkei se oikeasti niin menekään. Huoh!

 

[hölmökö]

Hei taas. Täällä aamu meni melkein kaavan mukaan, mutta ilmoitin kyllä, että nyt on jonkin muututtava ja ettei anteeksipyynnöt enää tunnu missään. Olin yllättävän rauhallinen. Hän vakuutteli pitävänsä seurastani ja haluavansa tehdä asioita kanssani, joten annoin hänelle tehtäväksi alkaa keksiä uusia ajanviettotapoja. Menimmekin heti aamusta pienelle kävelylle ja kävimme kaupassa, kotona hän laittoi ruokaa. Katsotaan nyt kuinka kauan jaksaa panostaa, mutta tämä viestiketju kyllä toimii hyvänä muistuttajana minulle siitä, ettei laiminlyönti tai välinpitämätön käyttäytyminen tule kysymykseen.

Ilmeisesti hän ei hyvin kestä ns. suunnittelematonta elämää, vaan kalenterin on oltava täynnä tai hän järjestää tekemistä (ja esim. baariin meno helppo vaihtoehto). Päädyimmekin varaamaan muutamia kesäviikonloppuja hänen kalenteristaan "vain meille"

On mahdollista, että voimme joutua lähiaikoina muuttamaan hänen työnsä perässä melko kauas, jolloin tuttu kaveriporukka jäisi taakse. Tietysti uusia kavereita on helppo hankkia, mutta mies väitti kivenkovaan, ettei ole muutamaan kuukauteen enää itse toiminut baarireissun ehdottajana kaveripiirissä, vaan joku toinen on aina pyytänyt. Käynyt vaan "pakollisissa".

Ihan ok fiiliksissä mennään.

 

[sohvis]

Mieti kuitenkin vielä kerran ja kerran.Kysymysmerkkejä ilmassa.Ei sinun vaan hänen taholta.

 

[Mies minäkin]

Miksi VAIN miehen on keksittävä ajanviettotapoja teille? Missä on sinun vastuusi yhdessä vietetystä ajasta? Ymmärrän hyvin että miestä ei kiinnosta jos sinun ehdottamat tekemiset ovat kävely, kaupassa käynti ja ruuanlaitto.

 

[non problemos]

Jos on kovin meneväinen mies, niin minusta on ihan hyvä harjoitella kotona olemista ilman, että on hirveä meno ja meininki päällä koko ajan. Olen omista vanhemmistani nähnyt, että jos ei osaa rauhoittua ollenkaan, vaan on ns. suorittajatyyppi, niin loppuunpalaminen on tällaisten ihmisten ongelmana. Ns. laiskemmat ihmiset osaavat luonnostaan ottaa löysemmin ja rentoutua tarvittaessa.

Jos on tuollainen hirmu kova menijä, niin tietysti niitä koti-iltoja (ilman erityisempää ohjelmaa) ainakin alussa joutuu harrastamaan aika harvoin, jotta ei tule sitä kiusausta lähteä baariin ja/tai kavereille.

Minusta kannattaa panostaa juuri siihen yhteiseen tekemiseen olipa se sitten kaupassakäyntiä, ruoanlaittoa tai vaikka siivoamista. Sen jälkeen seksikin on ihanaa, kun kumpikin on hoitanut oman osuutensa yhteisestä arjesta.

Silti kannattaa keksiä myös jotakin kivaa yhdessäoloa. Usein liikunnallinen harrastus on kummankin terveyden kannalta hyvä. Kokeilkaa vaikka eri lajeja, niin löydätte niistä oman lempilajin: pyöräily, uinti (kylpylät, uimahallit, järvi, meri), keilailu, sulkapallo ja jos olette hyväkuntoisia, niin miksei vaikka porukkaa kasaan ja pelaamaan futista tai pesäpalloa kentälle. Kesällä on myös paljon ilmaisia katukonsertteja ja voihan sitä vaikka käydä katsomassa jotain nähtävyyttäkin (esim. linnat) tai vaikka ajella ihan huvikseen bussilla, junalla, metrolla tai raitiovaunulla pieni lenkki, jos sellaista ei normaalisti harrasta. Voi siis ottaa hauskanpitoa mukaan ja unohtaa tiukkapipoisuus.

Itselleni oli elämys lähteä aikoinaan ex-miehen kanssa kaupunkilaisena patikoimaan. Kunnon kasvettua teimme myös fillariretkiä, jolloin oli teltta yms. mukana. Vaikka mies jäi, niin nämä harrastukset pysyivät.

Kannattaisi myös etsiä niitä kavereita, joiden kanssa voisi pariskuntina harrastaa jotain kivaa yhdessä. Ei siis iänikuista saunomista kännipäissä, vaan jotakin, joka ei perustu automaattisesti juomiseen. Korttiakin voi lätkiä iltateetä siemaillen ja biljardia tai tikkaakin voi pelailla ilman juomista.

Oman kokemukseni mukaan hyvä juttu on se, että vuorotellen mies ja nainen järjestävät jotakin kivaa esim. joka toiseksi viikonlopuksi. Välillä voidaan käydä katsomassa vaikka lätkämatsia tai kesällä olevia yleisurheilukilpailuja ja sitten vaihteeksi jotakin muuta. Menemiset voi järjestää rahatilanteen mukaan ja kun kumpikin vuorotellen osallistuu suunnitteluun, niin yhden jutun miettiminen kuukaudessa ei käy liian raskaaksi.

 

[JiipeeE]

Olen varmasti melkoisesti samanlainen kuin ap:n mies.

Olen liikkunut hyvin paljon baareissa ja nyt kun olen parisuhteessa tyttöystäväni on pahoittanut usein mielensä käytöksestäni. Puhuimme asiasta ja tyttöystäväni kertoi huonosta olostaan. Lupasin, että rajoitan menemistä ja olen enemmän hänen kanssaan. Nyt on paljon parempi mieli kummallakin. Baarimaailmasta olen irtautunut lähes täysin ja ystävänikin sen ymmärtävät, tai ainakin melkein. Tossun alla -kommenttia usein kuulee. Aluksi ajattelinkin, että en enään mene niin paljon koska haluan miellyttää rakastani, mutta nyt kerta kerralta tulee parempi fiilis kun olen jättänyt menemättä ja ollut kultani kanssa.

Olen itsekin käyttänyt usein "kaikki muuttuu sitten kun..." - aloitusta, mutta tuntuu, että tuolla kommentilla on tarkoitus vaan siirtää ongelmaa ja alkoholin tapauksessa ongelma vain kasvaa.

"ettei ole muutamaan kuukauteen enää itse toiminut baarireissun ehdottajana kaveripiirissä, vaan joku toinen on aina pyytänyt. Käynyt vaan "pakollisissa"."

Itse käyn nykyään baareissa nimenomaan sen takia, että näen ystäviäni! Usein kun näen monta ystävää kerralla liittyy tilanteeseen musiikki, urheilu tai alkoholi. Jotkut kaverit ovatkin vähän tippuneet elämästäni, koska en ole enään niin alkoholipainoitteinen. Enkä oikein keksi mitä heidän kanssa selvänä tekisin.

Pakko vielä sanoa, että emme käy tyttöystäväni kanssa yhdessä baareissa, koska käynnit johtavat usein tappelemiseen.. Muuten menee kyllä loistavasti.

Uskon, että miehesi ymmärtää tilanteen kunhan näytät tunteesi selvästi ja kerrot usein, että baareissa käynti pahoittaa mielesi. Luulisi toimivan.

Välitön ero on naurettava vaihtoehto. Joskus tuntuu, että kommentoivat ihmiset eivät laske rakkautta kaavoihinsa vaan laskevat puhtaasti matemaattisesti hyvän ja huonon suhteen arvot ja ehdottavat lopputulokseksi melkein poikkeuksetta eroa.

 

[hölmökö]

Miksi VAIN miehen on keksittävä ajanviettotapoja teille? Missä on sinun vastuusi yhdessä vietetystä ajasta? Ymmärrän hyvin että miestä ei kiinnosta jos sinun ehdottamat tekemiset ovat kävely, kaupassa käynti ja ruuanlaitto.

Kyse oli siitä, että miesKIN voisi välillä ehdottaa jotain, kun näemmä nämä kävelyt ja muut ei kiinnosta (vaikka eilen olivatkin hänen ajatuksensa!). Itseltäkin kun alkaa olla ideat vähissä. Ei joka toinen päivä voi missään konserteissakaan ravata, eli voisi jotain arkisempaa ja halvempaa tekemistä keksiä.

"non problemos": kiitos hyvistä ideoista. Tuo vuorotellen keksiminen kuulosti kivalta!

"JiipeeE: Välitön ero on naurettava vaihtoehto. Joskus tuntuu, että kommentoivat ihmiset eivät laske rakkautta kaavoihinsa vaan laskevat puhtaasti matemaattisesti hyvän ja huonon suhteen arvot ja ehdottavat lopputulokseksi melkein poikkeuksetta eroa."

Tämä on ihan totta. Toisaalta näille palstoille tullaan myös useimmin valittamaan kuin kehumaan suhdetta, joten silläkin voi olla vaikutusta tähän negatiiviseen vääristymään Omassakin suhteessa on tietysti myös PALJON rakkautta ja hyviä puolia.

 

[elämäneliksiiri]

Suomalainen käsitys hauskanpidosta on, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Etenkin juhannuksena. Harva ajattelee, että elämä itsessään on hauskaa ja mielenkiintoista...ainakin minulle se on sitä. Tunnen itseni usein rikkaaksi, kun pystyn nauttimaan elämästä sellaisenaan, ilman päihteitä ja piristeitä. Ja vaikka elän enimmäkseen yksikseni ( en ole erakko), tunnen eläväni täyttä elämää. Työssäkäyminenkin tuottaa tyydytystä ja juhannuksenakin menen töihin ihan vaan siksi, että se on niin hauskaa ja mukavaa.
Hauskaa Juhannusta kaikille!

 

[tsik]

Minulle juominen on ehdoton ei. Olisi aivan sama miten hyviä puolia suhteessa olisin muuten, esim kerran viikossa juominen on aivan liikaa!

Inhoan myös suomalaista perusäijää junttikännissä, ärsyttävää, halveksittavaa ja luotaantyöntävää. Kerran olen moisen elukan kanssa seurustellut ja se riitti, ei koskaan enää.

Känniääliöt on pohjasakkaa.

 

[mun mielipide]

Miksi VAIN miehen on keksittävä ajanviettotapoja teille? Missä on sinun vastuusi yhdessä vietetystä ajasta? Ymmärrän hyvin että miestä ei kiinnosta jos sinun ehdottamat tekemiset ovat kävely, kaupassa käynti ja ruuanlaitto.

Liikkua pitää, kaupasta ei ruoka lennä kaappiin itsekseen ja oma tekemä on eineksiä terveellisempää - minusta tuo on normaalia arkea yhdessä, johon menevänkin miehen olisi syytä tottua jo ihan terveyden takia. Ja ymmärtääkseni hän itse ehdotti tällä kertaa.

Ja alkuperäinen - onnea jatkossa teille. Tuo taisi olla miehen krapula- ja katumuspäivä, josta kerroit, toivottavasti jatkossa myös normipäivänä voitte tehdä yhdessä asioita.

 

[ihan kuin meillä]

Kirjoitukset tuntuvat pelottavan tutuilta.

Meillä mies juo enää "vain" kerran viikossa tai kahdessa. Eikä ole koskaan juonut arkena. Ongelma on se, että alkoholi on hänelle hauskanpidon olennaisin osa. Hän juo kerralla todella paljon ja monesti ilta jatkuu seuraavaan päivään. Menee baarista jatkoille kaverien luo yms. Rahaa palaa paljon. Talvella baareissa käynti on vähäisempää, mutta kesällä se on joka viikkoista. Odotan innolla taas kesälomaa, silloin hän voi mielestään tehdä mitä vaan huvittaa.

Olemme kolmekymppisiä ja olleet kauan yhdessä. Olen itsekin juhlinut aikoinaan paljon, mutta vuosiin ei ole enää kiinnostanut. Tavallaan suhtautumiseni alkoholiin on muuttunut koko ajan kielteisemmäksi, koska mieheni juominen ärsyttää. Kun itse jotain juon, juon seuran vuoksi ja jotta en olisi aina yksin kotona odottamassa. En siksi, että mieli tekisi.
Rakastan ulkomaanmatkoja, mutta pari reissua on meinannut mennä pilalle alkoholin takia. Mieheni haluaa tissutella koko ajan...siitä sitten riidellään.
Toisaalta tuntuu, että ongelma on pieni. Mieheni on kunnollinen ja ihana muuten ja rakastan häntä. Hän käy töissä ja urheilee paljon eikä arkiviikoilla ole ongelmia. Harmittaa vaan tämä kesäaika, en tiedä huvittaako enää katsella tuota touhua. Lisäksi haluaisin lähiaikoina lapsen, mutta hän todennäköisesti ei. Enkä ole enää varma, haluanko minäkään hänen kanssaan.

 

[sirpaleenajohanna]

Miksi VAIN miehen on keksittävä ajanviettotapoja teille? Missä on sinun vastuusi yhdessä vietetystä ajasta? Ymmärrän hyvin että miestä ei kiinnosta jos sinun ehdottamat tekemiset ovat kävely, kaupassa käynti ja ruuanlaitto.

Mitä ne sitten pitäisi olla? Ompeluseurat, ratsastustunnit, tuppervaarakutsut? Kyllä kaupassa käynti ja ruoanlaittokin on ihan aikas pakollisia kuvioita, ei ne ole mitään naisten työtä enää pelkästään tässä ajassa. Jos siis nainen on työelämässä.

 

[Nainen 34v]

Olen varmasti melkoisesti samanlainen kuin ap:n mies.

Pakko vielä sanoa, että emme käy tyttöystäväni kanssa yhdessä baareissa, koska käynnit johtavat usein tappelemiseen.. Muuten menee kyllä loistavasti.
.

Jo näin "vanhenpana" naisena, rohkenen kysyä Sulta; mikä ongelma teille tulee kun käytte tyttöystävän kanssa yhdessä baarissa? Oletteko käyneet matkoilla KAKSIN? Tuleeko siellä riitaa? Ajan kysymykselläni takaa vain sitä, että onkohan hän välttämättä oikea ihminen sulle. Mitä mulla on ihmisistä kokemusta ja näkemystä, jos ei tule ns. huppelissa tai matkoilla toimeen, ei tule lopulta muutenkaan.

 

[kossusiideriviskiolut]

Suomalainen käsitys hauskanpidosta on, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Etenkin juhannuksena. Harva ajattelee, että elämä itsessään on hauskaa ja mielenkiintoista...ainakin minulle se on sitä. Tunnen itseni usein rikkaaksi, kun pystyn nauttimaan elämästä sellaisenaan, ilman päihteitä ja piristeitä. Ja vaikka elän enimmäkseen yksikseni ( en ole erakko), tunnen eläväni täyttä elämää. Työssäkäyminenkin tuottaa tyydytystä ja juhannuksenakin menen töihin ihan vaan siksi, että se on niin hauskaa ja mukavaa.
Hauskaa Juhannusta kaikille!

No menepä perinteiselle yhteis-suku-mökille, missä on 1-2h ja keittiö, siellä 10-18 sukulaista ja ulkona sataa ja ukkostaa kokoaika kuten tänä vuonna. Melkoinen jonglööri olet kun siellä istut selvinpäin kuunnellen muiden hilpeää jutustelua aamuyöhön. Onnea kokeilemaan ensi jussina! Etkä sitten pilaa meidän muiden iloa teen lipittelyllä ja ovien paiskonnalla.

 

[elämäneliksiiri]

Jos pitäisi mennä sukulaisten mökille, jossa on tusina kännääviä sukulaisia, mitenkä selviäisin siitä? No selvinpäin olisin joka tapauksessa, koska viinan juonti ei minua kiinosta alkuunkaan. Kuten sanottu, elämäni on hauskaa ilman viinaakin. Usein joudun selittelemään, miksi en ota muuta kuin teetä tai kahvia, mutta harvoinpa olen kuullut selitystä vaadittavan, jos joku ryyppää tolkuttomasti. Jos teen juontini jotakin häiritsee, voin kyllä paiskata oven kiinni ja häipyä....good beye

 

[reissuleena]

Minä en harrasta sukumökkejä ja kimppakännäämisiä juhannuksenakaan. Juhannuksena on kivaa olla ihan kaupungissakin. Jos huvittaa, fillaroin katsomaan kokon polttoa ja sen jälkeen voi olla kotosalla ja nauttia lähes typötyhjästä kaupungista. Seuraavana aamuna on ihanaa herätä ja lähteä kävelylenkille, kun ketään ei tule vastaan. Ei päänsärkyä, ei oksettavaa oloa, ei lompakko tyhjänä, ei närästävää oloa kaikesta makkaransyönnistä.

Ikävä kyllä moni mies on ihan alkoholin vietävissä. Moni suhde on kaatunut siihen, kun minusta kerta viikossakin on liikaa. Minulle kun riittää muutama siideri koko vuodelle. Usein pelkkään juomiseen menee yksi kokonainen päivä ja seuraava päivä menee krapulaa parannellessa, joten silloinhan on jo koko viikonloppu pilalla.

 

[Emppuu]

[quote="JiipeeE"Välitön ero on naurettava vaihtoehto. Joskus tuntuu, että kommentoivat ihmiset eivät laske rakkautta kaavoihinsa vaan laskevat puhtaasti matemaattisesti hyvän ja huonon suhteen arvot ja ehdottavat lopputulokseksi melkein poikkeuksetta eroa. [/quote]


Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että välitön ero on naurettava vaihtoehto. Asioita tulee miettiä ja pohtia monelta kannalta ennen kuin tekee päätöksensä sen suhteen, jääkö vai eroaako. En kuitenkaan usko, että me kirjoittelijat olisimme matemaattisesti laskelmoivia tyypejä. Moni meistä kirjoittajista on elänyt alkoholistin/paljon alkoholia käyttävän kanssa ja olemme omakohtaisesti kokeneet, mitä siitä seuraa lähiympäristölle. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, että kaikki baareissa kävijät alkoholisoituisivat tmv., mutta minusta on tärkeätä tiedostaa, ettei juomisen vähentäminen ole kaikille helppoa eivätkä kaikki edes halua sitä. On siis mietittävä, jaksaako itse elää paljon juovan henkilön kanssa vai ei. Monet meistä alkoholistien ex-kumppaneista muistaa myös ne hyvät hetket ex-kumppanin kanssa, koska eihän elämä pelkkää ryyppäämistä sentään ollut. Me vain haluamme varoittaa kanssasisaria samasta kohtalosta, mikä osaksemme on tullut. En tiedä, onko se sitten elämänkokemuksen tuomaa viisautta vai vanhan muijan nipotusta . Tulkinta riippunee lukijasta.