Erilaiset juomistottumukset parisuhteessa

[mietteliäs]

Olen seurustellut nykyisen miesystäväni kanssa nyt useamman kuukauden. Olemme molemmat lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä, emmekä mitään teinejä enää. Tässä ajan myötä olen alkanut puntaroida erilaisia juomistottumuksiamme ja niiden yhteensovittamisen mahdollisuutta. Mies pitää jokaviikonloppuista kännijuomista normaalina kulutuksena; itse olen sitä kantaa, että kun aikuistutaan, juominen ja baarissa juhliminen jäävät vähemmälle ja näin ollen max. kerta kuukaudessa olisi sopiva määrä heilua humalassa. Lisäksi ongelmallista on (minun mielestäni) se, että mies haluaa nimenomaan viettää viikonloput - tai ainakin ne perjantait - kavereidensa kanssa pelaten ja juoden. Lauantain voi sitten maata krapulassa minun luonani.

Asiaan tietysti vaikuttavat erilaiset menneisyydet; itse olen kasvanut alkoholistiperheessä ja lisäksi aikuistunut varsin aikaisin. Opinnot päätin monta vuotta sitten ja olen ollut sen jälkeen työelämässä. Mies taas valmistui ammattiinsa juuri tänä keväänä - opiskelijaelämä on siis tuoreessa muistissa - ja on ollut useamman vuoden sinkkuna ennen minun tapaamistani. Hänen perheessään ja suvussaan ei sinänsä ole alkoholisteja, mutta alkoholin käyttö liittyy kiinteästi juhliin, perhetapaamisiin, viikonloppuihin...

En ota tässä sen kummemmin kantaa siihen, millainen alkoholinkäyttö on kohtuullista, koska se riippuu ihmisestä ja tilanteesta jne vaan kyselen teidän kokemuksianne/mielipiteitänne juomistottumusten yhteensovittamisesta parisuhteessa. Onko sellainen ylipäänsä mahdollista? Ja luuletteko esim. että miehellä on vain jäänyt sinkkuelämä "päälle" ja tilanne muuttuisi seurustelun kestäessä?

 

[Hellu Rei]

Varmaan on mahdollista sovittaa yhteen eri juomistapoja. Vaikuttais vaan siltä sun kohdallasi, että ei kannata jatkaa tosta yhtään enää, kun et ton syvemmällä suossa vielä ole. Meillä alkkisten lapsilla kun on tapana valita sellasia kumppaneita jotka juo ongelmaisesti ja jatkaa sitten lapsuuden missiota. Eli yrittää saada juoppo raittiiksi. Että kyllä se varmaan muuttuu kun mä oikein yritän.
Toinen hyvä syy ottaa tollanen tyyppi joka vielä viettää laatuaikaa kaverien kanssa viikoittain, on se, että näin ei tarvitse liikaa kokea pelottavaa läheisyyttä joka parisuhteeseen ja perhe-elämään liittyy.
Näin siis puhuu kokemuksen syvä rintaääni, oon itse tehnyt kaiken ton ja em. syistä. Oon alkanu viime vuosina hoitaan itseäni ja nähdä selvemmin noita mun käyttäytymiskuvioita ja motiiveja. Millainen helpotus mut valtaa kun saankin olla perjantai-illan ihan yksin. Ja mikä epätoivo kaiken taustalla leijailee.
Mutta oon siis päättänyt parantua, silläkin uhalla et vaikka ero tulis.

 

[Daniel29]

Miehellä taitaa olla edelleen opiskeluelämän tottumukset päällä. Itsellä meni n. vuoden verran opiskeluiden jälkeen kun edelleen jatkoin samaa opiskelijaelämän viikonloppu biletystä kavereiden kanssa. Sitten tajusin, että opiskelut ovat ohi ja bileet kanssa. Nykyään tulee enää harvemmin juostua yössä ja vietettyä enemmän aikaa kotosalla. Tavallaan stressasi myös se, että opiskelut olivat ohi ja pojasta oli tullut ns. vastuullinen aikuinen mies. Kelasin, että mitäs nyt, uraputkea ja perheilyä seuraavat 40-vuotta.


Voisin lyödä vetoa, että poikaystäväsi kelailee samanlaisia asioita kuin minä pari vuotta sitten. Kyllä se siitä rauhoittuu, hope so.

 

[Suurkuluttaja]

Olen seurustellut nykyisen miesystäväni kanssa nyt useamman kuukauden. Olemme molemmat lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä, emmekä mitään teinejä enää. Tässä ajan myötä olen alkanut puntaroida erilaisia juomistottumuksiamme ja niiden yhteensovittamisen mahdollisuutta. Mies pitää jokaviikonloppuista kännijuomista normaalina kulutuksena; itse olen sitä kantaa, että kun aikuistutaan, juominen ja baarissa juhliminen jäävät vähemmälle ja näin ollen max. kerta kuukaudessa olisi sopiva määrä heilua humalassa. Lisäksi ongelmallista on (minun mielestäni) se, että mies haluaa nimenomaan viettää viikonloput - tai ainakin ne perjantait - kavereidensa kanssa pelaten ja juoden. Lauantain voi sitten maata krapulassa minun luonani.

Asiaan tietysti vaikuttavat erilaiset menneisyydet; itse olen kasvanut alkoholistiperheessä ja lisäksi aikuistunut varsin aikaisin. Opinnot päätin monta vuotta sitten ja olen ollut sen jälkeen työelämässä. Mies taas valmistui ammattiinsa juuri tänä keväänä - opiskelijaelämä on siis tuoreessa muistissa - ja on ollut useamman vuoden sinkkuna ennen minun tapaamistani. Hänen perheessään ja suvussaan ei sinänsä ole alkoholisteja, mutta alkoholin käyttö liittyy kiinteästi juhliin, perhetapaamisiin, viikonloppuihin...

En ota tässä sen kummemmin kantaa siihen, millainen alkoholinkäyttö on kohtuullista, koska se riippuu ihmisestä ja tilanteesta jne vaan kyselen teidän kokemuksianne/mielipiteitänne juomistottumusten yhteensovittamisesta parisuhteessa. Onko sellainen ylipäänsä mahdollista? Ja luuletteko esim. että miehellä on vain jäänyt sinkkuelämä "päälle" ja tilanne muuttuisi seurustelun kestäessä?

Vaimoni on absolutisti ja minä olen alkoholin suurkuluttaja. En alkoholisti, mutta juon viikonloppuiltaisin reippaasti. Asiasta ei ole ikinä riidelty, kun en ole aiheuttanut suurempia ongelmia. En juo viikolla. En juo, jos viikonloppuna on jonnekin menoa, en pode krapulaa enkä ota tasoittavia paitsi vappuna.

Alkoholistin lapsille alkoholi on usein ikuinen pelon aihe. Pelko, ettei kohtuus muuttuu elämän tuhoavaksi ongelmaksi. Kokemuksesta voin sanoa, ettei alkoholistin lapsen ja viikonloppudokaajan ennuste ole hyvä. Sinä toivoisit miehen "aikuistuvan" ja raitistuvan. Päätös ei kuitenkaan voi koskaan lähteä kuin juovasta itsestään. Jos asetat itsesi ja juomisen kilpailutilanteeseen, miehesi kokee sen uhkailuksi ja häviät pelin, vaikka olisit hänelle miten rakas. Mieti, voitko hyväksyä hänet omana itsenään hyveineen ja paheineen ja tee sen perusteella ratkaisusi.

 

[HilleviHiiri]

Olipa hienosti kirjoitettu Suurkuluttaja. Noin se juuri menee.

 

[Kohtuus kaikessa]

En ota tässä sen kummemmin kantaa siihen, millainen alkoholinkäyttö on kohtuullista, koska se riippuu ihmisestä ja tilanteesta jne

Ei riipu. Alkoholinkäyttä on kohtuullista silloin, kun se ei häiritse elämää eikä aiheuta terveydelle haittoja. Ensimmäinen kohtuuttoman käytön merkki täyttyy jo nyt, kun miehen juominen aiheuttaa seurustelullenne haittaa. Toisen ylittymistä voit arvioida esim. täältä:

Päihdelinkki > 224 Miten alkoholia kannattaa käyttää

Oma mielipiteeni on, että voit seurata tilannetta vielä muutaman kuukauden ja yrittää selvittää kuinka pakollista juominen miehelle on. Jos tilanne ei yhtään parane / alkoholi on miehelle erittäin tärkeää, lähtisin itse menemään. Alkoholistin kanssa en alkaisi elämään, ja alkoholistihan mies on jos juominen on pakonomaista ja tärkeämpää kuin sinä.

 

[kosanderi]

Varmaan on mahdollista sovittaa yhteen eri juomistapoja. Vaikuttais vaan siltä sun kohdallasi, että ei kannata jatkaa tosta yhtään enää, kun et ton syvemmällä suossa vielä ole. Meillä alkkisten lapsilla kun on tapana valita sellasia kumppaneita jotka juo ongelmaisesti ja jatkaa sitten lapsuuden missiota. Eli yrittää saada juoppo raittiiksi. Että kyllä se varmaan muuttuu kun mä oikein yritän.
Toinen hyvä syy ottaa tollanen tyyppi joka vielä viettää laatuaikaa kaverien kanssa viikoittain, on se, että näin ei tarvitse liikaa kokea pelottavaa läheisyyttä joka parisuhteeseen ja perhe-elämään liittyy.
Näin siis puhuu kokemuksen syvä rintaääni, oon itse tehnyt kaiken ton ja em. syistä. Oon alkanu viime vuosina hoitaan itseäni ja nähdä selvemmin noita mun käyttäytymiskuvioita ja motiiveja. Millainen helpotus mut valtaa kun saankin olla perjantai-illan ihan yksin. Ja mikä epätoivo kaiken taustalla leijailee.
Mutta oon siis päättänyt parantua, silläkin uhalla et vaikka ero tulis.

Ai että alkoholistien lapset ottaa ongelmajuojia puolisoikseen? Kiitti vaan. Minun appiukko (kuollut jo) oli ongelma-alkkis, rattijuoppoudet sun muut eli oikea "alan äijä". Mieheni on kohtuukäyttäjä koska näki karmivan esimerkin isässään. Minä olen myös kohtuukäyttäjä, eli mieheni ei ole ottanut mitään deekumuijaa.

Kannattaisi tehdä vähän laajenpi otanta ennenkuin alkaa huudella "totuuksiaan".

Juoppojen ja raittiiden lapsia on joka lähtöön, ei mikään ole absoluuttinen totuus.

 

[KaijaLiisa]

En ota tässä sen kummemmin kantaa siihen, millainen alkoholinkäyttö on kohtuullista, koska se riippuu ihmisestä ja tilanteesta jne vaan kyselen teidän kokemuksianne/mielipiteitänne juomistottumusten yhteensovittamisesta parisuhteessa. Onko sellainen ylipäänsä mahdollista? Ja luuletteko esim. että miehellä on vain jäänyt sinkkuelämä "päälle" ja tilanne muuttuisi seurustelun kestäessä?

Olemme +10 v vanhempi pari. Yhdessä 5 vuotta. Alkoholin erilaiset käyttö- ja kulutustavat on ainoa asia joka meidät kenties jonain päivänä erottaa. Se on ainoa asia miksi emme asu yhdessä - en pysty katsomaan enkä sietämään lähes jokailtaista juomista. En itse sylje lasiin, otan muutaman siiderin viikossa - saunomisen yhteydessä - ja juhlissa hiprakkaan, joskus humaltumiseen asti. Voin olla myös kokonaan ottamatta.

Mieheni on suurkuluttaja. Hän käyttää alkoholia yli riskirajan. Tiedän että olen hänen tärkeyslistallaan kakkonen ja tulen aina olemaan ellei hän saa "herätystä". En voi vaikuttaa hänen juomiseensa mitenkään. Hän tietää tasan hyvin mitä mieltä olen asiasta ja olemme puhuneet sen puhki. Miksikö olemme vielä yhdessä? Hän on ihan mies, viihdymme hyvin yhdessä. Hän olisi "riittävän täydellinen" avomieheksi - ilman alkoholiongelmaansa.

 

[annebelle]

Olemme +10 v vanhempi pari. Yhdessä 5 vuotta. Alkoholin erilaiset käyttö- ja kulutustavat on ainoa asia joka meidät kenties jonain päivänä erottaa. Se on ainoa asia miksi emme asu yhdessä - en pysty katsomaan enkä sietämään lähes jokailtaista juomista. En itse sylje lasiin, otan muutaman siiderin viikossa - saunomisen yhteydessä - ja juhlissa hiprakkaan, joskus humaltumiseen asti. Voin olla myös kokonaan ottamatta.

Mieheni on suurkuluttaja. Hän käyttää alkoholia yli riskirajan. Tiedän että olen hänen tärkeyslistallaan kakkonen ja tulen aina olemaan ellei hän saa "herätystä". En voi vaikuttaa hänen juomiseensa mitenkään. Hän tietää tasan hyvin mitä mieltä olen asiasta ja olemme puhuneet sen puhki. Miksikö olemme vielä yhdessä? Hän on ihan mies, viihdymme hyvin yhdessä. Hän olisi "riittävän täydellinen" avomieheksi - ilman alkoholiongelmaansa.

Asia tulee todellakin erottamaan teidät, aivan niinkuin uumoilit. Mulla meni taannoin eräs seurustelu aivan penkin alle miehen alkoholin käytön takia. Käytän alkoa kuten Sä, mutta tämä mies oli melkoinen rapajuoppo. Nelosolueenkin laittoi terävää sekaan että maistui joltain. Joi salaa, piilopulloja oli ties missä jne. Juhlissa minä aina olin se pakkokuski.

Puoliso kannattaa valita samalta alkoholinkäyttötasolta kuin on itse. Mun sisko nyt tappelee par aikaa miehensä kanssa tästä asiasta, sisko on käytännössä raitis mutta miehensä käyttää enempi, jatkuva naputus asiasta. En käsitä miksi sisko otti tämän miehen, samanlainen hän on ollut alusta lähtien.

 

[mietteliäs]

Kiitoksia kaikille vastauksista! Sain teiltä hyviä näkökantoja ja miettimisen aihetta asian molemmilta puolilta. Jonkin verran olemme keskustelleet miehen kanssa tästä kohtuukäytön määritelmästä ja hän sanoi viimeksi eilen hyvin selkeästi, että jokaviikonloppuinen kännääminen ei hänen mielestään ole liikaa. Sinällään minua ei haittaa se, että mies nyt vielä nyt nuorena ollessaan juhlii useammin, mutta jos sama meno on hänelle kohtuukäyttöä vielä kymmenenkin vuoden päästä, niin se pistää kyllä nieleksimään. Täytyisi kai kysyä ihan suoraan ja rautalangasta vääntämällä, onko hänen mielestään ihan oikeasti ok juoda joka perjantai sitten jos kuvioissa alkaa olla perhettä tms.

Tiedän liian hyvin kokemuksesta, että jos ihminen ei näe omassa alkoholinkäytössään mitään ongelmaa, ei hän lähde sitä muuttamaan kenenkään eikä minkään takia. Joskus - ja erityisesti nyt - vain tuntuu, että olenkin itse jotenkin omituinen nipottaja ja epänormaali, kun ahdistun tällaisesta asiasta.

 

[Neppi]

Kiitoksia kaikille vastauksista! Sain teiltä hyviä näkökantoja ja miettimisen aihetta asian molemmilta puolilta. Jonkin verran olemme keskustelleet miehen kanssa tästä kohtuukäytön määritelmästä ja hän sanoi viimeksi eilen hyvin selkeästi, että jokaviikonloppuinen kännääminen ei hänen mielestään ole liikaa. Sinällään minua ei haittaa se, että mies nyt vielä nyt nuorena ollessaan juhlii useammin, mutta jos sama meno on hänelle kohtuukäyttöä vielä kymmenenkin vuoden päästä, niin se pistää kyllä nieleksimään. Täytyisi kai kysyä ihan suoraan ja rautalangasta vääntämällä, onko hänen mielestään ihan oikeasti ok juoda joka perjantai sitten jos kuvioissa alkaa olla perhettä tms.

Tiedän liian hyvin kokemuksesta, että jos ihminen ei näe omassa alkoholinkäytössään mitään ongelmaa, ei hän lähde sitä muuttamaan kenenkään eikä minkään takia. Joskus - ja erityisesti nyt - vain tuntuu, että olenkin itse jotenkin omituinen nipottaja ja epänormaali, kun ahdistun tällaisesta asiasta.

Et ole nipottaja. Sinulla on oikeus elää katselematta jatkuvaa dokaamista. Surullista se on kyllä kuin mikä.

Olen itse miettinyt samaa aihepiiriä pää kuumana ja tippa linssissä viime aikoina. Olen itse alkoholistiperheestä, ja varoituskellot alkavat soida melko herkästi, kun näen että kumppanin suhde alkoholiin on epäterve ja johtaa mahdollisesti vaikeuksiin suhteessa.

Olen eronnut ja minulla on lapsia, ja tavannut uuden miehen, joka on kiinnostunut uusperheestä kanssani... ainoa asia, joka hankaa vastaan, mutta hankaakin sitten pahasti, on miehen suhtautuminen viinanjuontiin. Mä päätin, että en katsele krapulassa makailua vaikkei lasten nähden humalassa oltaisikaan, enkä sitä että baarissa roikkuminen tämän ikäisillä (reilusti yli 30) menee perhe-elämän edelle. Surettaa ihan hirveästi. Mies on luvannut ryhdistäytyä, mutta nähtyäni tähän ikään mennessä kipeästi sen kuinka viina vie ihmisiä ja hajottaa perheitä, en tiedä, uskallanko lähteä yrittämään.

Mitä pitäisi tapahtua, että uskaltaisin luottaa?

 

[Lentoposti]

Joillakin opiskelijoilla biletys jää päälle. On nimittäin helpoin tapa pitää "hauskaa" se, että mennään tuttuun baariin dokaamaan. Kun joka perjantai tekee sitä samaa, siitä tulee rutiinia ja sitä ketjua on lähes mahdotonta murtaa. Jos kaikki kaveritkin ovat siellä baarissa, niin jääkö mies tyhjän päälle, jos hän lopettaisi baarissa käymisen? Miten hän hoitaisi sosiaalisia kontakteja muulla tavalla, sillä jos kaikki ovat aina baarissa, niin jääkö kenelläkään kaverilla aikaa tai rahaa nähdä muun toiminnan merkeissä esim. urheilemassa?

Eräs parisuhteeni päättyi juuri näihin erilaisiin juomatapoihin. Kyse ei ollut vain juomisesta, vaan myös siitä, että mies joi ahdistukseensa. Hän ei halunnut puhua ongelmista tai parisuhteesta, vaan joi änkyräkänniin ja alkoi vasta sitten tarpeeksi rohkaistuneena puhumaan parisuhdeasiaa. Myöskään mitään kaunista en hänen suustaan kuullut kuin vasta parin promillen humalassa. Kyllästyin siihen, ettei asioita ja ongelmia voi selvittää selvin päin. Minusta miehen olisi pitänyt myös tarttua härkää sarvista eli käsitellä lapsuuden traumoja yms. ihan tietoisesti eikä vain hukuttaa sitä ahdistusta pullon pohjaan.

Minua myös ärsytti se, että miehen juominen oli "kirkossa kuulutettua" eli mikään ei mennyt sen edelle olipa kyse sukulaisen hautajaisista, ulkomaan matkasta tms. Olisin raskaan työviikon päätteeksi kaivannut yhteistä rentouttavaa tekemistä. Mies meni rentoutumaan baariin ja minä sain keksiä ihan itse, miten viettää aikaani. Aika nopeasti tuli mieleeni, että kun viikonloputkin olen yksin, niin miksen sitten ihan arkisinkin...

Viimeinen pisara oli se, kun mies alkoi käydä arkisinkin baarissa. Hän selitteli sitä kaveriseuralla jne ja lopulta suuttui, jos soitin perään ja ihmettelin, että milloin hän on tulossa kotiin (oli muka kauppareissulla, ylitöissä tms).

Olen pyhästi vannonut itselleni, että en enää ota miestä ollenkaan, jos en saa sellaista, joka pystyy olemaan kokonaisia viikkoja juomatta alkoholia pisaraakaan. Minua ei edes häiritsisi, jos mies vetäisi vaikka kerran vuodessa pikkujouluissa reippaammat kännit, kunhan se juominen tapahtuisi tietoisesti eli sallii itselleen ne kerrat, milloin voi ottaa reippaammin, jos siltä tuntuu.

Olen nipottaja, tiukkapipo, kireänutturainen ja vaikka mitä. Kyllä, olen myös alkoholistin tytär. Olen välillä ollut vuosia juomatta mitään alkoholipitoista. Nykyään saatan juoda lasillisen teatterissa, hääjuhlissa, pikkujouluissa tms., mutta jos on alkoholiton vaihtoehto helposti tarjolla, valitsen sen.

 

[tasaantunut]

Ap, jos miehesi on vasta päättänyt opintonsa, niin voipi olla että se jokaviikonloppuinen juominen jää itsekseen vähemmälle, kun työ imaisee kunnolla mukaansa.

Itse olen nainen ja omassa parisuhteessani se joka joi useammin ja jolle tuli tästä syystä sanomista puolisolta. Olin siis jo vuosia (opiskeluajan) käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti joka viikonloppu viihteellä. Se ei vaikuttanut työhöni, harrastuksiin eikä opintoihin, en velkaantunut ja olin koko ajan aivan terve ja iloinen, eli en mielestäni mitekään ongelmakäyttäjä. Jos terveys tms ongelmaa olisi tullut, olisin toki vähentänyt, en sillä tavalla himoitse alkoa mutta tuo biletys oli se mitä silloin opiskeluaikoina tehtiin Olin myös aika pitkään sinkku ja tottunut toimimaan just niinkun haluan. Siis aivan harmitonta nuoren ajanvietettä.

En ihan heti niellyt puolisoni kommentteja että voisit ehkä vähentää jotta meillä olisi yhteisiä täysipainoisia viikonloppuja, vaan aluksi suutuin ja pidin häntä kontrolloivana. Päästyäni kunnolla työelämän syrjään kiinni ja saatuani aika vaativan tehtävän baarittelu alkoi ihan itsestään vähentyä. Koska työ on ihan oikeasti henkisesti väsyttävää, en halunnut enää väsyttää itseäni lisää laittamalla unirytmit ja koko kropan ihan sekaisin känneillä. Ei minsuta olisi enää jäänyt mitään parisuhteeseen annettavaa siltä pohjalta.

Onneksi puolisoni jaksoi olla kärsivällinen, tosin jos olisi laitettu kova kovaa vasten, olisin silti varmasti valinnut hänet.

Tätä nykyä käyn ystävieni kanssa baarissa noin kerran kuukaudessa. Mies ei juurikaan juo, hän ei ole koskaan kovin paljon pitänyt humalassa olemisesta. Lasillisen viintä tai olutta ottaa kyllä. Baaritteluni ei enää keskusteluta meitä sen kummemmin.

Pahinta mitä mieheni olisi voinut minun juomiseni suhteen tehdä olisi ollut syyttää alkoholismista. Silloin olisin varmasti suuttunut pahasti, koska on aivan eri asia väittää että toinen on sairas kuin vihjaista että toisen olisi syytä huomioida paremmin ja joustaa puolisonsa vuoksi. Sinuna siis katselisin jonkin aikaa tuota menoa ja vaatisin myös "teidän" viikonloppuja jolloin tehdään yhteistä mukavaa. Mikäli muutosta ei tapahdu tai et saa haluamaasi yhteistä aikaa nimeksikään, pistä kova kovaa vasten. Älä ota kantaa siihen, onko hänen alkonkäyttönsä sinusta sairasta, vaan puhu vain omasta puolestasi.

 

[Liisaliini_nen]

Kaikki viestit luettuani olen samoilla linjoilla siinä, että juomiseenkin liittyy hyvin paljon opittuja tapoja ja niiden muutoksiin voi vaikuttaa elämäntilanteen muuttuminen niin kuin nimim.tasaantunut kertoi.

Toisaalta oma kauhutarinani menee toisinpäin. Minullakin oli mielenkiintoinen työ, joka määräsi arkieni ja vapaa-ajan rytmin ja alkoholin käyttö pysyi aisoissa. Kuitenkin sitä teki mieli ottaa työviikon päätteeksi viinilasillisen tai kaksi pystyäkseni rentoutumaan ja välillä enemmänkin. Juuri se, että viinin litkiminen jäi tavaksi ohjasi minua sairastuttuani edelleenkin nauttimaan samat annokset, kunnes lopulta huomasin litkiväni ihan liikaa. Kun ei tarvinnutkaan mennä enää aamulla töihin ja mitä väliä, jos otan tässä vielä lasillisen lisää.

Uskon, että ihmiseen jää jonkinlainen alkoholin ottamisen malli tai käyttötapa, joka vahvistuu ja heikkenee elämisen myötä. Se malli syntyy meistä itsestämme jo nuoruusvuosina, joten jos on ollut joskus innokas ottamaan saattaa olla yhtä innokas ottamaan vanhemmiten tilaisuuden tullen. Ja tietysti vähemmän juovalla sama juttu.

Siksi en niin jaksaisi aina olla huolissani itse alkoholista, vaan siitä mitkä tilanteet "huonoille tavoille" vetävät. Ainakin omalla kohdallani kyse on suorastaan rutiineista, joille pitäisi löytää muuta tilalle. En nimittäin usko alkoholin aiheuttavan aivan kaikille pahaa riippuvuuttakaan, vaan kuten ap kirjoitti miehellä on vain tietynlainen paikalleen jymähtänyt elämäntapa kavereiden ja alkoholin suhteen.

 

[Pertsa]

Olette liian erilaisissa elämäntilanteissa, että parisuhde voisi toimia. Mies on keskenkasvuinen, ei valmis yhtään mihinkään vielä ja sinä haluaisit jo kenties vakiintua ja perheen yms.

Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen on vielä helppoa lähteä parisuhteesta.

Tietenkin, jos se vaikuttaa sun elämäs mieheltä niin silloin kannattaa ehkä vähän odotella. Mutta en antaisi vuosien kulua kuitenkaan.

Sinulla vielä runsaasti aikaa perustaa perhettä, nykyään katsotaan naisella aikaa olevan yli nelikymppiseksi asti.

 

[Mervi]

On se kumma, aina jompi kumpi on parisuhteessa häirikkö. Mun pitäis olla sun miehes kans, mä olen just elämäntavoiltani sun miehes kaltanen. Ja sun pitäis olla mun miehen kans, se kun sopeutuis hyvin sun elämääs baarikärpäsenä.

 

[Ärsyttävää...]

Minä lopetin alkoholinkäytön kokonaan pari vuotta sitten. Miesystäväni on kohtuukäyttäjä. Silloin kun vielä otin niin se tuntui kovin ärsyttävän miesystävääni. Hän osoitti mieltään useasti kun olisi pitänyt olla hauskaa.

Nyt huomaan, että minua on alkanut ärsyttää jos hän humaltuu luonani. Huomaan, että hänestä tulee vähän tyhmä. Onneksi tätä tapahtuu harvoin ja hän yleensä käy baareissa kavereidensa kanssa. Minäkin voin lähteä ihan hyvin baariin tarvittaessa ja olla selvinpäin - ei haittaa.

 

[alkoholistin tytär]

Olen eronnut ja minulla on lapsia, ja tavannut uuden miehen, joka on kiinnostunut uusperheestä kanssani... ainoa asia, joka hankaa vastaan, mutta hankaakin sitten pahasti, on miehen suhtautuminen viinanjuontiin. Mä päätin, että en katsele krapulassa makailua vaikkei lasten nähden humalassa oltaisikaan, enkä sitä että baarissa roikkuminen tämän ikäisillä (reilusti yli 30) menee perhe-elämän edelle. Surettaa ihan hirveästi. Mies on luvannut ryhdistäytyä, mutta nähtyäni tähän ikään mennessä kipeästi sen kuinka viina vie ihmisiä ja hajottaa perheitä, en tiedä, uskallanko lähteä yrittämään.

Mitä pitäisi tapahtua, että uskaltaisin luottaa?

Olen itsekin paljon paskaa nähnyt alkoholistin tytär. Kohtuukäyttäjä itse.

Jos saan sen verran kommentoida, silmään pisti että lapset eivät näe teitä otissa. Eli ette halua antaa heille minkäänlaista juomisen mallia?Kyllä he sen oppivat, ja ellei kotoa, kadulta ja kavereilta. Eikö olisi kuitenkin paras seuraavana lauantaina kun otatte vähän viiniä tai olutta, ja kahvin kanssa liköörit, antaa lasten olla mukana näkemässä (oletan että otatte sivistyneesti). Eikä skipata niitä aina mummolaan ja sen jälkeen avata pullot.

Olen 44v ja meillä on 17 ja 19 vuotiaat pojat eikä ongelmaa ole ollut. He ovat saaneet kotona maistaa, mitä alkoholi on. Toki he ovat nuorten riennoissa ja varmasti alkoholiakin on kuvioissa mukana, mutta ongelmia ei ole ollut.

Mieheni joka on raivoraittiista uskovaisesta perheestä, aluksi oli sillä kannalla että lapset kannattaa viedä pois kun vanhemmat avaa pullot, mutta hänkin ymmärsi lopulta kun perustelin.

Jos se viina ei ole kietoutunut salaisen ja salamyhkäisen verhon ympärille, se ei ole niin houkuttavaa.

Kyllä täällä Suomessa edelleen on se "kossu pöydän jalan vieressä, josta salaa otetaan" kulttuuri.

 

[vähän rajaa]

Jos alkuperäisen mielestä on ihan normaalia, että opiskelijat kännäävät itsensä joka viikonloppu humalaan ja kärsivät yhden päivän krapulaa, niin silloin tilanne on ihan ok.

Jos alkuperäinen itse ei kännännyt joka viikko opiskellessaan, niin tilanne ei ole ok.

Kyllä minä jättäisin miehen, koska hän juo liikaa. Ihan ensimmäisenä kieltäisin tulemasta kotiini potemaan krapulaa. Viettäisin aikaa ystävieni kanssa.

 

[härikkö?]

On se kumma, aina jompi kumpi on parisuhteessa häirikkö. Mun pitäis olla sun miehes kans, mä olen just elämäntavoiltani sun miehes kaltanen. Ja sun pitäis olla mun miehen kans, se kun sopeutuis hyvin sun elämääs baarikärpäsenä.

Kannattaa ehkä kuitenkin katsoa peiliin ja selvittää se oma kotikenttä ennen kuin alkaa haukkua muita. Tasaantuneellahan ei mitään ongelmaa ole vaan vaikeudet selvitettiin. Harmittaahan se, jos itse ei osaa

 

[Neppi]

Olen itsekin paljon paskaa nähnyt alkoholistin tytär. Kohtuukäyttäjä itse.

Jos saan sen verran kommentoida, silmään pisti että lapset eivät näe teitä otissa. Eli ette halua antaa heille minkäänlaista juomisen mallia?Kyllä he sen oppivat, ja ellei kotoa, kadulta ja kavereilta. Eikö olisi kuitenkin paras seuraavana lauantaina kun otatte vähän viiniä tai olutta, ja kahvin kanssa liköörit, antaa lasten olla mukana näkemässä (oletan että otatte sivistyneesti). Eikä skipata niitä aina mummolaan ja sen jälkeen avata pullot.

Olen 44v ja meillä on 17 ja 19 vuotiaat pojat eikä ongelmaa ole ollut. He ovat saaneet kotona maistaa, mitä alkoholi on. Toki he ovat nuorten riennoissa ja varmasti alkoholiakin on kuvioissa mukana, mutta ongelmia ei ole ollut.

Mieheni joka on raivoraittiista uskovaisesta perheestä, aluksi oli sillä kannalla että lapset kannattaa viedä pois kun vanhemmat avaa pullot, mutta hänkin ymmärsi lopulta kun perustelin.

Jos se viina ei ole kietoutunut salaisen ja salamyhkäisen verhon ympärille, se ei ole niin houkuttavaa.

Kyllä täällä Suomessa edelleen on se "kossu pöydän jalan vieressä, josta salaa otetaan" kulttuuri.

Ihan totta puhut, eikä asenteeni olekaan mikään tiukkapipoinen. Lapset ovat ilman muuta mukana aikuisten juhlissa, joissa otetaan hiukan. Ja näkevät kotona viiniä juotavan joskus, ynnä muun sosiaalisen käytön.

Ongelma mulla olikin se, että miehellä on huonot tottumukset vapaa-ajanvietossa - se ei voi toteuttaa lupaamiaan asioita krapulan takia, tai koska yksi venähti taas pitkäksi. Sitä en siedä, pitäisi pystyä keksimään muuta tekemistä silloin, kun on luvannut illalla / seuraavana päivänä olla paikalla tai viettää aikaa yhdessä. Niitä pettymyksiä muistan liikaa omasta lapsuudestani, enkä halua välittää sellaisia eteenpäin.

Voiko yli kolmekymppinen enää löytää uutta rytmiä elämäänsä, niin, ettei se kuluisi kaljaharrastusten parissa?