Erilaiset kasvatusarvot ja ystävyys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mää

Vieras
Mulla on ystävä, jolla on samanikäiset lapset kuin mulla. Vauva-ajoista asti ollaan vietetty aikaa yhdessä, mutta nyt kun lapset 6 ja 5, on mua alkanut jotenkin ärsyttää heidän perheen tavat.

Hankkivat esikoisell, kuusi vee, x-boxin ja telkkarin omaan huoneeseen. Saa pelata niin kauan, kun haluaa, ja kehuva vielä, miten hyvin osaa itse avata koneen. Eskarissa on huomauteltu keskittymishäiriöistä, mutta vanhemmat vain naureskelee asialle.

Koskaan eivät lue iltasatuja. Keskimmäinen, joka on ainoa tyttö, sai joululahjaksi pelkkiä nukkekodin kalusteita, koska äiti halusi sisustaa sen valmiiksi. Ihmettelivät, kun ei ollut tyytyväinen. Me vietiin synttärilahjaksi halpa barbie, ja tyttö kuulemma nukkuukin sen kanssa, kun on niin hyvillään.

Kun ollaan siellä kaksi nuorinta kipuaa aina mun syliin ja tuo kirjoja. Äitinsä ihmettelee, miten me jaksetaan omille lapsillemme lukea, kun ei heidän lapset ainakaan jaksa keskittyä. Kummasti kuitenkin jaksavat, kun joku jaksaa lukea.

Minen halua enää viettää aikaa heidän kanssaan, vaikka tiedän, ettei nämä asiat mulle kuulu eikä ole edes mitään kauhean vakavia.
 
no voi herttileijaa.. niinkuin sanoit ei kuulu sulle. Minkälaisen ystävän se susta tekee jos et halua viettää aikaasi ystäväsi ja hänen perheensä kanssa kun "ne ei lue lapsilleen" ? voi voi näitä maailaman murheita
 
Noita laiskojen vanhempien perheitä on nykyään kaikkialla. Älä anna sen kuitenkaan vaikeuttaa ystävyyttänne. Teette itse kuten aiemminkin, rakennatte lapsellenne ihan toisenlaiset lähtökohdat. Et voi kuitenkaan vaikuttaa kaveriperheen kasvatukseen, niin hukkaan menee energia, kun tuollasta pohtii. Mä tiedän tän omasta kokemuksesta, koska mun siskon perhe toimii noin, lapset jopa menee nukkumaan niin, että joku leffa pyörii, käsittämätöntä.
 
Mä laitoin just välit poikki parhaan ystäväni kanssa, koska hänen kasvatusmetodeihinsa alkoivat liiaksi kuulua tukistaminen, lyöminen ja huutaminen 2v tytölleen. Sen lisäksi sillä on kyllä niin sekopäinen mieskin, että en enää jaksanut sitä niiden touhua, varsinkin kun itse oon viimeisilläni raskaana. Musta vaan alkoi tuntua siltä että meidän elämänarvot ja ajatusmaailmat on niin kaukana toisistaan etten enää pystynyt olemaan hänen ystävänsä, joten tavallaan ymmärrän sun pointin.. Tosin noi on vielä aika pieniä juttuja, mutta minkä sille voi jos itsestä tuntuu siltä ettei ymmärrä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mamma:
Noita laiskojen vanhempien perheitä on nykyään kaikkialla. Älä anna sen kuitenkaan vaikeuttaa ystävyyttänne. Teette itse kuten aiemminkin, rakennatte lapsellenne ihan toisenlaiset lähtökohdat. Et voi kuitenkaan vaikuttaa kaveriperheen kasvatukseen, niin hukkaan menee energia, kun tuollasta pohtii. Mä tiedän tän omasta kokemuksesta, koska mun siskon perhe toimii noin, lapset jopa menee nukkumaan niin, että joku leffa pyörii, käsittämätöntä.

Juu, kyllä se varmaan näin on, että ei pidä antaa häiritä tällaiset asiat...Perheen äiti on muuuten järkevä ihminen ja pidän hänestä ihan ystävänä. Voi olla, että ovat ihan väsyneitäkin, kun on kolme pientä lasta.
 

Yhteistyössä